Nyt en tiedä mistä aloittaisin, mutta... suru ja tuska on suuri. Jokainen koiranomistaja,joka on joskus joutunut menettämään rakkaan koiransa- tietää tasan, miltä tuntuu.Viime viikonloppuna, 13-vuotias koirani Jaki nukkui pois.Olisinkin toivonut, että ihan vain sydän olisi lopettanut toimintansa niin, että Jaki olisi saanut nukkua kotiinsa, mutta eihän se ihan niin mennytkään. Jaki oli aamulla ollut ihan ok, muutamassa tunnissa tapahtui jotain. Koira alkoi horjua, kaatui maahan, yritti mutta enää eivät voimat riittäneet. Lopulta vain makasi, tyhjä ilme niin suloisissa ruskeissa silmissä. Toivon, että jo kaukana tästä maailmasta vaikka sydän jaksoi lyödä, huonosti mutta kuitenkin.Minä, emäntä, en ollut paikalla kun kolmas rakas koirani päätti lähteä paremmille koiruudenmaille. Onneksi muu perhe oli. Olen niin vihainen itselleni siitä. Jaki oli vietävä lääkäriin. Mitään ei ollut enää tehtävissä, muuta kuin päästää Jaki vanhojen koirakavereidensa luo koirien taivaaseen. Ikinuori Jaki. Pallo suussa kohtasi Babyn ja Enskan. Se lohduttaa minua. Ikävä on mieletön.Kolme koiraa olen kasvattanut, kaksi niistä pennusta asti, Enska tuli kahden vanhana perheeseeni.
Yksi asia on varma...Saksanpaimenkoira on upea, ihana ja viisas eläin. Tiedän, että jos jonain päivänä kodissani juoksee vielä jokin pikkuriiviö, se on sakemanninpentu.
On ikävä sua Jaki. Annoit meille niin paljon.
Yksi asia on varma...Saksanpaimenkoira on upea, ihana ja viisas eläin. Tiedän, että jos jonain päivänä kodissani juoksee vielä jokin pikkuriiviö, se on sakemanninpentu.
On ikävä sua Jaki. Annoit meille niin paljon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
luin tekstiäsi. en itse ole menettänyt vielä koiraani joka on vähän yli vuoden vanha mutta joskus olen ajatellut sitä hetkeä kun niin tapahtuu. ajatus siitä tuntuu kestämättömältä jo näin etukäteen , mitä se on sitten kun on aika
suuret suru osan ottoni!!tiedän miltä se tuntuu,itse menetin vuosi sitten 3vuotiaan sakuni,mitään ei ollut tehtävissä=(ikävä on vieläkin valtava
Minun reilusti yli 14-vuotias sakuni nukkui pois viime syksynä. Eläinlääkäri senkin pois pääsyä avusti. Harvoinpa eläin vain itsekseen nukkuu pois. Kyllä sen pois päästäminen ennen kuin uuvahtaa itse vaivoihinsa, on sananmukaisesti juuri armokuolema. Raskas se menetys kuitenkin aina on.
voimia sinulle.....
tiedän miltä sinusta tuntuu.oma koirani lähti pilvilinnaan viime joulukuussa äkillisesti,
sydänkohtauksen saatuaan lenkillä.
onneksi vielä yksi karvapää vielä on kotona.
mutta Jakillasi on hyvä olla.
Siellä se kultareunaisen pilven takana kirkkaimpana tähtenä sinulle loistaa.
Kauniit yhteiset muistot eivät koskaan
sinulta katoa minnekkään.
Ne ovat syvällä
sydämessäsi tallessa aina.
Siellä kultareunaisen pilven takana tähtenä on minunkin Tessani,
jonka elämäntaival loppui liki pari vuotta sitten auton alle,kymmenen vuotiaana.
Nyt tässä jaloissani pyörii "täystuho",joka kovasti opettelee koiraksi.Ikää on 1v.
Jaksamista sinulle toivotan.
jouduin tänään,röngen kertoi että sulisto on kaasua täynnä,e-lääkärikin oli ihmeissään kun kaikki muuten oli hyvin,ei tiennyt mikä on joten päästin rakkaan 4-vuotiaan sakuni iki uneen,oli liian heikko ei olisi selviintynyt.kirjotukset sekoilee koska olen ihan sokissa,en tiiä miten selviän.