Kysely!

se riippuu kirjasta ja sen juonesta..
onhan se kiva lukea kirja, jossa on päähenkilönä, ihminen, jonka elämä on ruusuilla tanssimista alusta loppuun, mutta kirja on moninkerroin miellyttävämpi jos loppu ei oo ennalta-arvattavissa.. eli tykkään molemmista!!

Molemmat käy, mutku nykyään niin monessa kirjassa on onnellinen loppu niin alkaa arvostamaan surullisiakin loppuja...ihmiset ei oo tottunu surullisiin loppuihin joten se iskee/jää päähän paremmin

...Mahtaako mun jutuista tänään tulla taas yhtään mitään.

Onnellinen tai onneton loppuhan ovat oikeastaan riippuvaisia siitä onko tarina onnellinen vai onneton.
Ja kenen kannalta lopun tilannetta arvioidaan. Ehkäpä onneton loppu toisaalta on parempi päähenkilön kannalta.
Luin juuri Kingin/Straubin kirjan Pimeyden talo joka periaatteessa loppuu onnettomasti ja toisaalta taas loppu on hyvä. Kahden maailman rajalla onnettomuus ja onnellisuus ovat vain saman asian kaksi eri puolta.

Eipä oikeastaan mitään väliä, kunhan on tyylillä tehty. (Tietenkin äärimmilleen vietynä onnellisuus on paitsi yllätyksetöntä myös ärsyttävää, ihan yhtä lailla kuin överiksi vedetty onnettomuudella mässäilykin.)
Huono loppu voi pilata hyvänkin kirjan, esim. Hugon Kurjat. Mielestäni hyvä päätös kirjalle on sellainen, joka herättää lukijassa ajatuksia eikä ole vain pelkkä kaiken päättävä yhteenveto kirjan tapahtumista.

Toinen hallitsi suvereenisti happy endin ja toinen sen kääntöpuolen. John Steinbeckin 'Torstai on toivoa täynnä' on se klassinen happy end, sekä napakymppihömpille että vähän älykkäämmille. Jotta sen ymmärtäisi juuria myöten, on hyvä lukea ensin myös 'Ystävyyden talo'.
Samaisen Steinbeckin perusteoksessa 'Vihan hedelmät' on samalla kertaa sekä onneton että onnellinen loppu. Sanonpa että nerokas.
Sen synkemmän puolen perusteos on William Faulknerin 'Villipalmut'. Siinä niitä onneetomia loppuja tulee kaksi rinnakkain. En suosittele depressioherkille, mutta kellä on kanttia - lukekaa ja kärsikää!

Kuten huomaatte olen erittäin kiinnostunut tästä asiasta! ;)

Joten kertokaapa minulle paras koskaan lukemanne surullisesti loppunut kirja!

Thank you!