Tämä talvi on opettanut minua rannalla seisomaan,
kylmää noitumaan, ystävyyttä arvostamaan.
Katsomaan silmästä silmään murhanmustaa,
kiroamaan mennyttä, rakastamaan luvattua.
Kaipaamaan merta, katsomaan kuunkajoa,
inhoamaan sanoja, jotka eivät oikeasti
tarkoita mitään.
Olen oppinut ikävöimään saavuttamatonta
hapuillut kaukaista aavetta.
En tiennytkään, kuinka syväjäähän
voin vajota ja silti hengittää.
Kuinka raudankylmäksi talvi
voi kaiken muuttaa, kun
pohjoinen viima kadottaa onnenhippusen.
Tämän olen oppinut.
Tiedän, että tarvitsin
tämän kaiken,
etten luulisi liikoja.
Oi, yksi unohtui.
Opin hymyillen luopumaan!
kylmää noitumaan, ystävyyttä arvostamaan.
Katsomaan silmästä silmään murhanmustaa,
kiroamaan mennyttä, rakastamaan luvattua.
Kaipaamaan merta, katsomaan kuunkajoa,
inhoamaan sanoja, jotka eivät oikeasti
tarkoita mitään.
Olen oppinut ikävöimään saavuttamatonta
hapuillut kaukaista aavetta.
En tiennytkään, kuinka syväjäähän
voin vajota ja silti hengittää.
Kuinka raudankylmäksi talvi
voi kaiken muuttaa, kun
pohjoinen viima kadottaa onnenhippusen.
Tämän olen oppinut.
Tiedän, että tarvitsin
tämän kaiken,
etten luulisi liikoja.
Oi, yksi unohtui.
Opin hymyillen luopumaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikein säpsähdin, kun luin tämän, niin paljon tässä on omia tuntemuksiani. Aina jotakin oppii, vaikka "hymyillen luopumaan".
Kiitos lukuelämyksestä ja aurinkoista päivän jatkoa!
Niin kauniisti sanot,
lukuelämyskö?,
voi sinua,
kiitän kovasti!:)
niin hemmetin koskettavaa ja samaan aikaan kau-
nista !
Ajatuksien kulkua ei voi estää,
välillä pitää tuulettaa!
Sinulle kiitos!