Miltä tuntuisi

...ihanalta :) Pääsee lentelemään...

unissani lennän ja se on ihanaa!!! Levitän vain kädet ja hyppään matkaan ja nautin vauhdin hurmasta ja allani vaihtuvista maisemista.
Mitähän mahtaa merkitä?
Mikä ettei voisi lennellä hereilläkin pienillä sievillä keijunsiivillä...vai ehkäpä ne olisivatkin kotkan siivet : D

sellaiset lepakonsiivetkö?!?

Todella nauttisin perspektiivin laajenemisesta sekä huikaisevista näköaloista! Miten eri tavoin hahmottaisin kaiken...

Mikäli siivekkyys olisi vain tilapäistä, MUISTAISIN lennon lopun elämääni ja koettaisin soveltaa oppimaani täällä alhaalla. Mikäli siivet jäisivät pysyvästi, ottaisin naiseni mukaan tutkimusretkille.
(Siinä Akka kebnekaiselainen ja Nils Holgersson sitten flygaisivat... hitaasti mutta varmasti... :D)

Enkelin siivet ovat out tästä kisasta!

...niille siiville olisi käyttöä..

Olen aina tuntenut syvää samankaltaisuutta lintujen kanssa. Yhdessä on roikuttu talipallossa ja lempiruokaani on auringonkukansiemenet ja maapähkinä.

No miten mä niillä siivillä kääntelisin kirjansivuja? Pitelisin veistä ja haarukkaa, ruoka niitä viimesiä iloja, nokkisin vai? Pääsisin ovesta ulos tai enää sisään (lukot)? Näppäilisin tiekkaria?

Entäs mun korkeanpaikankammo, miettisin kaks kertaa ennen lentoonlähtöä ja jännäisin putoamista. Ja eksymistä, vinoutunut suuntavaisto. Lennän tietysti, koska pidän matkustelusta, mutta teen taikoja.. ja luotan pilottiin.

Kauhea herääminen, miten vaatteet päälle, aamupesu, kuivuuko märät siivet ajoissa? EI! Joku voisi luulla enkeliksi, tutut nauraisi ja koko taivaallinen sotajoukko ryhtyisi vastaiskuun feikkiä vastaan. Valitsen kädet.

luullut osaavani lentää. Vihdoinkin se toteutuu.

mä varmaankin lopettaisin lentojen hintojen vertailun ihan ekaks.. sit ettisin karttapallosta ne mestat, missä ajattelin vielä käydä.

Voi veljet sentään; ongelma ei ole niissä siivissä, eikä siinä että minä ne siivet näkisin itselläni (oikeasti näenkin), joka jumalan päivä. Ongelma on siinä että muut eivät näe minun siipiäni, siksi minua tallotaan aika rajustikin...Sitä kutsutaan kait enkeliväkivallaksi ja ihmiset sitä harjoittaa ihan yleisestikkin.

käväisin moikkamassa ihanaistani - tällä kertaa ikkunan toiselta puolelta. Kahvimuki ilmestyy ensin ja sitten hangon keksi...