Työnantaja

Katselin täs samaa uutista vähän ristiriitaisin tuntein.

Kun opiskelija tulee harjoittelemaan, hän ei saa tehdä töitä ilman ohjaajansa kontrollia. Tarkoittaen että on hoitotöissä mukana, mutta kuuluukin kysyä apua ja neuvoa, kun taidot ei riitä.

Nyt kun nämä tulevat ihan oikeisiin töihin. Heiltä velvoitetaan osaavan jo asioita. Kuitenkin tietyt asiat ovat, mitä eivät saa tehdä, jos heillä ei ole ns. talon sisäisiä lupia tehdä asiaa esim. lääkehoitoon liittyviä asioita.

Toisaalta tämä on hyvä, että kontrolloidaan enemmän. Mutta toisaalta taas koen, että on aikamoinen taakka sille vakiväelle, jota on hyvin vähän tällä hetkellä töissä, alkaa ohjaamaan ja opettamaan asioita, jotka jo koulussa PITÄISI olla käyty hyvin perusteellisesti läpi. Varsinkin kun osastolla saattaa olla yhtäaikaa opiskelijoita ohjattavana harjoittelujaksoillaan. Koska sitä ehtii potilaalle hoitoa antamaan?

Vielä kyseenalaistan työnantajan rekrytoinnin. Tuntuu siltä, että nyt otetaan kaikki ovesta sisään töitä tekemään, vaikka taitoja ei olisi oikein minkäänlaisia. Kunhan vain on vähän sinne päin suoritettuja opintoja takana.

Ottaako työnantaja vastuun palkkaamastaan työntekijästä? Työntekijä ei ohjauksesta huolimatta pysty ja kykene tekemään, ei ymmärrä annettuja ohjeita. Jostain kumman syystä, kokee omat käytäntönsä paremmiksi, ilman riittävää perustietoa työn tekemiseen ja menee tekemään työn vastoin annettua ohjeistusta. Kun virhe tulee, onko ohjauksesta nimetty hoitaja syytettynä, vaikka hän itse olisi vapaapäivällä vahingon sattuessa?

Näinkö työnantaja pesee kätensä ja vastuunsa siitä, millaista väkeä palkkaa töihin? Tuleeko nyt tuohon työaikaan lasketuksi tuo ohjaukseen kuluva aika, vai pitääkö taas vain sisällyttää se samaan työaikaan kuin ennenki, eli työmäärä vain nousee ja potilaille jää valitettavasti vähemmän aikaa.

Tämä kommenttini koskee sairaanhoitaja-opiskelijoita. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että AMK on lyhenne Auta Minua Käytännössä.