Olen 27 vuotias nainen ja mieheni 38 vuotias. Ollaan oltu yhdessä pian neljä vuotta. Miehelläni on 10-vuotias tytär joka on pitänyt musta alusta alkaen todella paljon ja kyllä mäkin olen ajan kanssa hänestä oppinut pitämään. Meillä ei toistaiseksi ole yhteisiä lapsia.
Tilanne / ongelma on tämä;
Lapsi on kiva ja meillä on lapsen kanssa mukava kaverisuhde. Pystyn keskustella lapsen kanssa tosi hyvin ja meillä on usein yhteisiä lämpimiä juttutuokioita. Fyysisen läheisyyteen en hänen kanssaa kuitenkaan juuri kykene. Tarkoitan siis halailua ym. Halaan tytön kanssa ehkä kerran puolessa vuodessa ja fyysinen läheisyys hänen kanssaan pelottaa ja ahdistaa mua jo valmiikisi.
Joskus harvoin tyttö on nukkunut meidän välissä, ja niinä öinä en saa kunnolla unta ja olen tosi ahdistunut. Mieheni tietää tunteeni ja hyväksyy ne jollain tavalla.
Toisaalta tunnen häpeää näistä tunteistani ja toisaalta tiedän että mulla on oikeus omiin rajoihini.
Mitä mieltä te olette tästä, onko muilla samanlaisia tunteita??
Voiko läheistä ja lämmintä suhdetta muodostaa ilman fyysistä kontaktia?
Tilanne / ongelma on tämä;
Lapsi on kiva ja meillä on lapsen kanssa mukava kaverisuhde. Pystyn keskustella lapsen kanssa tosi hyvin ja meillä on usein yhteisiä lämpimiä juttutuokioita. Fyysisen läheisyyteen en hänen kanssaa kuitenkaan juuri kykene. Tarkoitan siis halailua ym. Halaan tytön kanssa ehkä kerran puolessa vuodessa ja fyysinen läheisyys hänen kanssaan pelottaa ja ahdistaa mua jo valmiikisi.
Joskus harvoin tyttö on nukkunut meidän välissä, ja niinä öinä en saa kunnolla unta ja olen tosi ahdistunut. Mieheni tietää tunteeni ja hyväksyy ne jollain tavalla.
Toisaalta tunnen häpeää näistä tunteistani ja toisaalta tiedän että mulla on oikeus omiin rajoihini.
Mitä mieltä te olette tästä, onko muilla samanlaisia tunteita??
Voiko läheistä ja lämmintä suhdetta muodostaa ilman fyysistä kontaktia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet onnistunut luomaan lapseen juuri sellaisen suhteen, mikä on uusperheissä tarkoituskin: olet luotettava ja lämmin aikuinen, jonka kanssa lapsi voi jakaa iloja ja suruja.
Ei sinun tarvitse tyttöä halailla ollaksesi hänelle hyvä "äitipuoli", voi olla että tuon ikäinen kokisi sen jopa epämiellyttäväksi. Ja mitä tulee tuohon nukkumiseen, en ihmettele, jos koet sen epämiellyttävänä. Harvemminhan lähemmäs murrosikää olevat lapset aikuisten välissä nukkuvat. En itsekään olisi innostunut, jos omanikaan sänkyymme mieheni ja minun väliin tulisivat.
Mun miehellä on 13v poika, joka kovasti pitää minusta. Hän on ihan kiva poika ja meillä on välillä mukavaa yhdessä mutta mua myös ahdistaa ja ällöttää hänen halauksensa. Yritän välttää niitä kaikin tavoin.Hän tulee "hakemaan oman halauksensa" varsinkin kun olen halaillut ja pussaillut hänen isänsä kanssa.
Meillä menee hyvin niin pitkään kun hän puuhailee omiaan tai olemme koolla perheenä (isä mukana jutussa). Kahdestaan oleminen ahdistaa ihan älyttömästi.
Kävin ammatti-ihmisen luona puhumassa asiasta ja hän antoi synninpäästön. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Lapsen kanssa voi myös sopia rajat ja sanoa, että haluan pitää oman tilan. Pyydä, että isä halailee tyttöä enemmän, jolloin hän saisi läheisyyskiintiön täyteen.
Olen hengessä mukana täysin!!
ei hätiä mitiä vaikkei halailutakkaan. En ole koskaan halannut äitipuoleni kanssa, eikä se ole estänyt meitä tulemasta toimeen. Se on sellainen suhde. Eikä se lasta vahingoita. Ota rennosti ja anna itsellesi tilaa. _ Eikä kymmenen vuotias nuku enää vanhempien kanssa...