otin tilan tos 90-luvun alus nimilleni.tila oli maitotila 20 lypsävää,parsinavetta rakennettu 80 vuonna.peltoo 20ha.kauppa tehtiin niin että otin vanhusten velan jota oli 750000 silloosta markkaa.sovittiin et jos pärjään sen velan kans niin veli ei tartte mitään sisarosuuksia.mut nyt kun aikaa on kulunut tosta niin,veli on sitä mieltä et sen pitää saada jotain tästä tilasta.mitä mieltä ootte?
sisarosuus
vähintäänkin epäreiluu
132354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
saakoon myös suhteellisen osansa velasta.
Se ei ole ihan yksinkertaista, mikäli velkaa oli 20 vuotta sitten 750 000 markkaa ja tilan arvo jotain ...
Niin vaikka velka olisi maksettu, niin mikä on se tämän päivän velka josta suhde lasketaan ja mikä tilan arvo tänä päivänä, josta veljen pitäisi saada puolet, koska toinenhan on parantanut tilaa kaksikymmetä vuotta tekemällä töitä sen eteen, pitäisikö veljen maksaa osuutensa työstä mitä on tehty kaksikymmentä vuotta tilan hyväksi tasapuolisuuden säilymiseksi.
Vertaus, vaikka velaksi sovittaisiin 150 000 euroa, niin vastaavasti saamapuolella on työ kertymä kahdeltakymmeneltä vuodelta, eli 20 x 25 000 euroa, eli siitä tulee jo 500 000 euroa, maksaako veli vastaavasti tästä puolet takaisin velan puolittamisen lisäksi, jos saa tilasta esim. puolet.
Kauppa on myyjän ja ostajan välinen asia. Ei veljesi ole koskaan tilaa omistanutkaan. Perintöjä saa vasta kun vanhempien kuoleman jälkeen.
Juuri näin se menee.
Itte kyllä lisäsin omaan kauppakirjaani maininnan, että kyseessä ei ole ennakkoperintö!
niin jotta minö maksoin "käyvän hinnan" ja vanha isäntä maksoi sitten velkansa pois. Näin ei tullut perintöveroja, eikä se vaikuta tuleviin perintöihin mitenkään. Eikä se nyt ollut yhtään kalliimpi vaihtoehto, kun löin markat tiskiin "käteisellä" niin ei tarvinnut ottaa velkaa.
Nyt pitää vaan vahtia jottei ukko ryyppää rahojaan, eikä tuhlaa huoriin. Että saa sitten omansa pois ;-)
Siinä onkin vahtimista...
Minä maksoin aikanaan 50,83 prosenttia verottajan määrittelemästä käyvästä hinnasta, eli osan tilasta sain lahjana. Lahjaveroa ei näin ollen tarvinnut maksaa. Toisaalta vanhempani ostivat siskolleni puolentoista hehtaarin tontin taloa varten ja antoivat vähän korotonta lainaa, joka sittemmin ihan unohdettiin. Minä ajoin talon alle, teihin ja pihoihin sorat ja muutenkin jeesasin rakennushommissa. Nykyään he saavat polttopuut korjata minun mailtani ja pihatraktoriin polttoaineet minulta. Toistaiseksi on suhteissa pysytty.
Jooo, näin näissä yleensä käy ja mikäli et mitään anna, niin kaunaa tuntee koko suku lopun elämää ...
Mutta, tarjoa sille tontti, jostakin joutomaasta joka on tilasi alueella, se ei sinulle maksa mitään ylimääräistä, eikä joku hehtaarin tontti nyt tilaasi tulotasoa laske sinänsä.
Muuten olen sitä mieltä, että sopimukset tulee pitää, sovitte että otat lainat kontolle ja saat tilan siitä hyvästä, olet osuutesi tehnyt, joten veljesi voisi pitää oman osansa sopimuksesta ja olla vaatimatta liikoja.
Periaatteessa tuo tonttikin on liikaa, mutta onhan se sinulta jonkinlainen kädenojennus sovinnon säilymiseksi ...
lämmintä kättä. Ei toinna antaa mitään. Ainahan kaikki on rahaa vailla ja tyytyväisiä jos jonkinlaisen tekosyyn saavat pankkitililleen lihottajan. Ja lopuks naureskelee että sain siltä sen ja sen verran.
jos oli selvästi lahjaluontoinen kauppa. Esim jos miljoonien metsäomaisuus on vaihtanut omistajaa murto-osalla käyvästä arvosta.
Aivan yleinen käytäntö nykyään on että sisarosuuksia ei makseta. Mitään tasapuolista kohtelua se ei ole jos sisaruksetkin ovat lapsena työskennelleet tilalla palkatta.
Toinen oikeudenmukainen vaihtoehto on että jatkajan saama lahja otetaan huomioon vanhempien perinnönjaossa aikanaan hänen osuuttaan vähentävänä.Tarvittaessa jatkaja voi maksaa tasinkoa jos on saanut pesäosuuttaan suuremman lahjan. Tämä on siis mahdollista vaikka siihen ei mitään velvollisuutta lain mukaan olekaan.
metsäomaisuutta ei ollut juuri nimeksikään.Ja pellotkin avo-ojissa.
syntynyt sukupolvenvaihdoksessa. Velat näyttävät aika suurilta omaisuuteen nähden. Katsokaa tilanne sitten vanhempiesi perinnönjaon jälkeen uudelleen. Voithan sinä tietysti veljellesi tontin myydä asevelihintaan, lahjoittaa ei tarvitse mitään.
En tunne yksityiskohtia, mutta miksei veljesi halunnut 90-luvun alussa koettaa maanviljelystä? Ei sun tartte sille mitään antaa, jos se on valinnut oman tiensä ja ollut kaupungissa omissa hommissaan tuon ajan. Jos veljesi on sen sijaan auttanut jatkuvasti ja ollut muutoinkin tukena, voisit varmaan sille jotain antaa. Kuvottaa vaan joskus tuo sisarusten ahneus.
kuvottaa joo minuakin ahneus.sisko sai kaiken (tilan 60ha peltoa 20ha metsää) ilmaiseksi ja minut ajettiin pois yli kymmenen vuoden ilmaiseksi tehdyn työvuoden jälkeen.olisi se tila minuakin kiinnostanut,ei vaan annettu tilaisuuttakaan jatkaa sukutilallani.nyt lähtöni jälkeen sisko myi tilan ex-miehelleen (multa ei taaskaan kysytty josko olisin tilan tahtonut OSTAA)..sai siis vanhemmiltani tilan ilmaiseksi (nojoo kovat verot tietty joutu maksamaan)ja nyt möi "vieraalle"..ja paskat mä mitään sisarosuuksia ole saanu,pidetty vaan sylkykuppina ja ilmasena orjana..