Olen... miehiin suuntautunut pitkähiuksinen poika. Minua on joskus sanottu jopa kauniiksi. Minulla on veli. Olemme aina olleet hyvin läheisiä, mutta lähiaikoina olen alkanut tuntea että tämä on menossa jo vähän liian pitkälle. Hän on ainoa joka on aina mielessäni. Veljeni ei tunne mitään poikia kohtaan kuten minä. Päinvastoin, hän on oikea naistenmies, vaikkei koskaan saakaan. Haluaisin olla hänen ensimmäisensä, vaikka tiedänkin, että se olisi väärin. Tämä on sairasta, muta en voi näille tunteille mitään. Veljeni on aina suojellut minua kaikelta pahalta. Minua kiusattiin kun olin nuorempi ja hän antoi aina pahoille pojille turpiin. Mutta nyt minä saan olla se joka suojelee häntä kun hän hankkiutuu ongelmiin naisten kanssa.
Tämä tuhoaa minut. En voi näille tunteille mitään.
En voi enää ajatella muuta kuin veljeäni. Tunnen tosin erään söpön lihaksikkaan blondin, joka näyttää olevan kiinnostunut minusta, mutta vaikka olisinkin hänen kanssaan, ajatukseni ovat aina veljeni luona.
Mitä teen? Olkaa kilttejä ja auttakaa.
En voi enää elää näin..
Tämä tuhoaa minut. En voi näille tunteille mitään.
En voi enää ajatella muuta kuin veljeäni. Tunnen tosin erään söpön lihaksikkaan blondin, joka näyttää olevan kiinnostunut minusta, mutta vaikka olisinkin hänen kanssaan, ajatukseni ovat aina veljeni luona.
Mitä teen? Olkaa kilttejä ja auttakaa.
En voi enää elää näin..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos tämä ei ollut feikki, niin hakeudu pikimmiten lähimpään mielenterveystoimistoon. Sukurutsaaminen ei ole tervettä sukupuolikäyttäytymistä! Terapiasta voisi olla apua. Heti alkuun kokeile karistaa nuo ajatukset ja lähde vaikka biitsille katselemaan poikia (jätä velipoika kotiin)
Kiitos että jaksoit vastata viestiini. Olen pahoillani jos se kuulostaa epäuskottavalta tai feikiltä mutta se saattaa johtua vain siitä että olen vasta 16 vuotias.
kiitos
Sinun ikäisilläsi kavereilla on vielä tunne-elämä todella herkkää, ja menee helposti sekaisin.
Älä tee mitään harkitsematonta äläkä ainakaan kerro veljellesi mitään tuntemuksistasi --- menee välit kivaan veljeen pahimmassa tapauksessa.
Suosittelen että kokeilet, miltä tuntuu olla sen ikäisesi kaverin kanssa.
Jos muihin poikiin keskittyminenkään ei auta, kannattaa harkita josko vaikka kävisi juttelemassa nimettömänä ammattiauttajan luona.
Tsemppiä! Nuoruus on rankkaa ja sekavaa aikaa.
(Ja silti sitä kaipaa niitä tunnekuohuja nyt;-)
Kiitos neuvosta...
Olen kyllä ollut moneen kertaan vähällä tehdä "sen" aiemmin mainitsemani blondin kanssa, mutta se on aina sattunut niin paljon, että olen käskenyt hänen lopettaa. Johtuuko se vain kokemattomuudestani...? En voi olla ajattelematta, että veljeni kanssa sekin olisi mukavampaa...
..Onko kiva,kun sulle vastattiin?Mä voin kuvitella,kuinka siellä poikaporukalla naureskellaan ja hihitellään,kun tuli keksittyä tommonen noin hauska homojuttu!!KHIHIHIIII!!
Ja pikkusen jännääkin varmaan,kun ajattelet,että toiset luulee sua herkäksi homppeliksi!HIH,hassua!
Ehm... kiitoksia vain.
Tiesin, ettei olisi pitänyt kirjoittaa tänne.
Arvelin, että saattaisin kuulostaa typerältä, mutta...
koetan sitten vain pärjäillä.