Tuntuu oudolta varsinkin tuo Touko Siltalan lähtö WSOY:stä. Kun kirjallinen johtaja, joka on samalla yhtiön varatoimitusjohtaja, lähtee noin vain pohjoismaiden suurimmasta kustantamosta, jää jäljelle kovasti kysymysmerkkejä. Miksi, miksi, miksi?
Ei ole uskottava selitys, että haluaa yrittäjäksi.
Mieleen tulee:
1) Jorma Kaimion lähtö eläkkeelle ja uuden tj:n tulo taloon. Yhteen sovittamattomai näkemyseroja Siltalan kanssa?
2) WSOY:n yhtä tiukempi integroituminen Erkon lehtiin, mm. nimenmuutos ja WSOY-brandin katoaminen.
3) Uusi tj ei ole kustannusmies siinä mielessä kuin kustantamon tj:n luulisi olevan.
On toki muitakin kysymysmerkkejä. Löytyneekö vastausta. Tuntuu että kirjan ja kirjailijoiden ystävällä olisi oikeus tietää lähdön syy.
Ei ole uskottava selitys, että haluaa yrittäjäksi.
Mieleen tulee:
1) Jorma Kaimion lähtö eläkkeelle ja uuden tj:n tulo taloon. Yhteen sovittamattomai näkemyseroja Siltalan kanssa?
2) WSOY:n yhtä tiukempi integroituminen Erkon lehtiin, mm. nimenmuutos ja WSOY-brandin katoaminen.
3) Uusi tj ei ole kustannusmies siinä mielessä kuin kustantamon tj:n luulisi olevan.
On toki muitakin kysymysmerkkejä. Löytyneekö vastausta. Tuntuu että kirjan ja kirjailijoiden ystävällä olisi oikeus tietää lähdön syy.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta kohdat 2 ja 3 ovat aika varmoja.
Kannattaa tsekata Hesarin keskustelu aiheesta, joskin siellä on kuulemma sensori aika tiukalla päällä. Miksiköhän? :)
Touko Siltalalla on koko ajan ollut Södikalla taakkanaan Vikstenin varjo ja maine. Hänestä ei ole kypsynyt saman tason kirjallisuusmiestä ahkeruudesta ja empaattisuudesta huolimatta. Ne ominaisuudet kun eivät siihen riitä.
Johtajan pallilla Siltala on väärässä paikassa. Hänen pitäisi saada kuten itsekin sanoo olla elävässä kustannustyössä kiinni ja kontakteissa kirjailijoihin.
Touko Siltala on pitänyt heikosti yhteyttä vakituisiin kirjailijoihin Hotakaista lukuunottamatta.
Talon markkinointiosasto on kaiken aikaa paisunut mutta kirjalliselle osastolle ei ole lisätty toimittajia. Tarjottuja käsikirjoituksia ei ole ehditty huolella lukea ja on menetetty hyviä kirjailijoita (nuoria) muualle.
Siltaloiden kustannusyhtiö tulee kaikesta päätellen olemaan melkoinen tekijä nimenomaan laatukirjallisuuden kustantajana. Sitähän Siltalat ovat Södikallakin yrittäneet.
Toivottavasti uusi kustantamo synnyttää itsetutkiskelua Södikalla. Liian suureksi paisunut yritysrypäs on kadottanut elävän ja kiinteän kosketuksen kustantamon tärkeimpään osioon eli kirjailijoihin.
Eihän siellä ole aikoihin markkinoitu kuin kolmea-neljää kirjailijaa. Muitten kirjat ovat kuin sivutuotteita. Kyllä se harmittaa ja katkeroitttaakin - turha sitä on kieltää. Siltala on yksi tekijä tähän suuntaukseen. Miten mahtanee jakautua markkinointi-budjetti hänen firmassaan? Jos on sama käytäntö niin äkkiä lähtee tulokkaat.
Tuntuu muuten oudolta, että painetaan kirjoja, joita ei edes yritetä markkinoida ja viedä ihmisten ulottuville. Mitä siinä on järkeä?
Ei muutaman menestyneimmän kirjailijan markkinointiin keskittyminen oli Södikan erityispiirre, vaan kaikki kustantajat sitä harrastavat. Yksi syy siihen on vähittäiskauppa, joka nykyisessä ketjumuodossaan saa vain muutaman kirjan kunnolla esille.
Touko S:n erinomaisuus kirjailijoiden kustantajana kuulostaa hieman oudolta, kun muistaa mitä Jari Järvelä (sittemmin Tammi) kirjoitti Kirjailijaliiton juhlakirjassa kohtaamisistaan Siltalan kanssa.
Mitä JJ kirjoitti? Mistä sellaisen juhlakirjan saa käsiinsä?
... otsikolla Rakastajatar Thaimaasta Tammen kustantamassa kirjassa Levola (toim.) Kari: Kirjailijan työmaat.
On aikamoisen hauska juttu.
Järvelä on pahimman laatuinen jurnottaja, melkein yhtä paha kuin "rovasti" Raittinen kuten häntä Södikalla kutsutaan.Ei maailmassa mikään ole mennyt eikä mene Järvelän toiveiden mukaisesti.Mies vaihtaa vielä monta kertaa kustantajaa, samoin kuin Saisio ja Lander, jotka ovat myös muuttolintuja ennestään.
Kirjailijat ovat ensi sijaisesti narsisteja.
Tärkeintä heille on näkyminen ja heidän huomioiminen kustantajan taholta.
Vasta tämän jälkeen tulee raha.
Södikalla on rahaa mutta kirjailijoiden paijaus ja pään silittely ja kehua retostaminen on jäänyt liian vähälle.
Pitäisi perustaa vakanssi pelkästään kontaktien pitämistä ja kehumista varten.
Eikä saa koko ajan mainostaa vain Remestä.
Sekä kustantajan että kirjailijan puolella pöytää olleena voin kertoa, että Suomen kokoisilla markkinoilla, joissa kirjoilla harva elää, pään paijaaminen on tärkeää. Kyse ei ole narsismista vaan ihan normaalista huomioiduksi tulemisen tarpeesta. Jos vuoden työ kuitataan kusatntajalla sillä, että postissa tulevat tekijänkappaleet ja ilmoitetaan, ettei tästä nähty tarpeelliseksi julkkaria järjestää, niin aika rautainen tahto on oltava, että seuraavaa kirjaa jaksaa alkaa takoa.
Ja Jarin jurmottajuudesta: en tunne toista kotimaista kirjailijaa, jolla on yhtä viisto huumorintaju. Jos joku luki aikoinaan Södikan kotisivuilta niitä Kirjeitä kirjailijoilta, joita JJ lähetti, niin tuskin on eri mieltä.