Minun käteni
karheat elämän työstä
eivät ne sinulle kelpaa
Minun kasvoni
juonteineen
ei sinulle hyvää lupaa
Minun elämätön elämäni
puhkesi kukkaansa
sinut tavattuani
Sinä tulit kuin
kasteinen aamu ruohikolla
minun syliini lankesit
Sinun lämpösi sulatti ikiroudan
sydämeni tienoilla
suuni suli suudelmiisi joka yö
Luoja,minä elin ja rakastin!
En silloin vielä ollut kauttaaltani tyhjä
karheat elämän työstä
eivät ne sinulle kelpaa
Minun kasvoni
juonteineen
ei sinulle hyvää lupaa
Minun elämätön elämäni
puhkesi kukkaansa
sinut tavattuani
Sinä tulit kuin
kasteinen aamu ruohikolla
minun syliini lankesit
Sinun lämpösi sulatti ikiroudan
sydämeni tienoilla
suuni suli suudelmiisi joka yö
Luoja,minä elin ja rakastin!
En silloin vielä ollut kauttaaltani tyhjä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanojesi tunnelma on kovin vahva!
Viimeinen lause - sinussa on vielä
elämänvire!
Pidin kovasti!
mahtavaa luettavaa tämä runo.
Päätös on surullinen, mutta runosi hyväilee -
kiitos.
komnetoijille.
Kiitos tästä
Kiitos sulle