Vieläkö tyttärenne pyytävät/kysyvät teiltä ohjeita elämäänsä?
Miten niihin suhtaudutte?
Vai neuvotteko pyytämättä, tarjoatte apuanne, otatte ohjat omiin käsiin, tyyliin: Ei se mitään osaa ilman apuani.
Miten niihin suhtaudutte?
Vai neuvotteko pyytämättä, tarjoatte apuanne, otatte ohjat omiin käsiin, tyyliin: Ei se mitään osaa ilman apuani.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Annan neuvoja pyytämättä sekä pyydettyinä.Tarjoan apuani pyytämättä ja pyydettynä.Halu ottaa ohjat omiin käsiin tulee usein mieleen,onneksi nykyisin osaan antaa lapsilleni enemmän ja enemmän mahdollisuutta tehdä itse ratkaisunsa ja muutkin asiansa.Vain sillähän sitä opitaan elämään.Toivottavasti en kuitenkaan ikinä käy ihan tarpeettomaksi.
Kun tyttäreni 24v perusti avoliittonsa, päätin etten koskaan ala hänen elämäänsä elämään.
Kenelläkään vanhemmilla ei ole oikeutta puuttua
aikuistenlapsiensa pari/elämään.
Että ihan halu ottaa ohjat, voi kyllä lentäisit
minun tyttäreni huushollista kuin leppäkeihäs
jos menisit sinne tärkeileen vanheutuneilla
viisauksillasi.
Olen opettanut kodinhoidon aikanani, ja miten hän nyt sen vuosien saatossa toteuttaa ei välttämätä ole oppieni tulosta, kuitenkin ymmärrän, et se on hänen elämäänsä ei minun.
Ja kyläilessä en "näe" epäkohtia.
Minun luonani taas lapsenlapsikin on opetettu
ettei mummin tavaroihin saa koskea (tv,video,tietokone,lankapuhelin jne.)
Näin olemme pärjänneet jo yli 20 vuotta.
Me pidimme kasvatuksessa johtoajatuksena lasten valmentamisen itsenäiseen, omaan elämään.
Tyttäremme lähti omilleen heti kirjoitusten jälkeen.
Kotikaupugissamme ei ollut hänelle sopivia opiskelimahdollisuuksia.
35km:n päässä olisi ollut "sekundavaihtoehto".
Poikamme kohdalla sama juttu. Heti intin jälkeen muualle opiskelemaan.
Itse ovat elämänsä suunnan muokanneet.
Säännöllisen epäsäännöllisin välein ovat yhteydessä.
Harvemmin käymässä, usein puhelimitse.
Kysyvät usein mielipiteitämme ratkaisuihinsa.
Harvemmin myös neuvoja.
Mielipidetiedutelut koskevat olemiseen ja elämiseen liittyviä asioita.
Neuvokyselyt kohdistuvat yleensä käytännön asioihin.
Eilen viimeeksi tyttäremme kysyi pesukoneensa kunnossapitoon liittyvää asiaa.
Edellinen koski asunnon pintaremonttia johon kävin tekemässä pohjatyöt.
Tyttö itse maalaa.
Rakentaessaan taloaan poikamme kyseli siihen liittyviä asioita.
Kertoili useinkin hommansa edistymisestä.
Aikaisemmin ajoneuvojensa kunnossapito oli usein aiheena.
Ammatinvalinnan, työpaikkojen vaihdon, parisuhdemuodostuksen jne. ratkaisut he ovat tehneet meiltä kysymättä, emmekä me ole tarjoilleet mielipiteitämme.
Ennen kodistamme lähtöä niistä keskusteltiin.
Kotityöt, oman huoneen siivouksesta vuoroviikko tiskaukseen, omien vaatteiden pesusta pihatöiden hoitoon ym. opetimme heidät heti kun vaalmiuksia alkoi olla.
joskus esiintyi urputusta.
Raha-asioihin perehdytimme keskustelemalla viikkorahojen käytöstä, niiden suunnittelusta ja perustamalla kummallekin pienen osakesalkun tuossa 12 - 13 vuden iässä.
Sen hoidossa neuvoin heitä mutta he tekivät omat ratkaisunsa.
Alkuvuosina aika lailla neuvojeni mukaisesti.
Myöhemmin itsenäisemmin. Keskustelujemme perusteella.
Olen tyydytyksellä todennut tulleeni hyvin varhaisessa vaiheessa tarpeettomaksi mutta mukavalta tuntuu että mielipiteitäni vieläkin arvostetaan ja niistä ollaan kiinnostuneita.
Eivät panskojen kaikki ratkaisut mielestäni ole järkeviä mutta sen mielipiteen pidän sisälläni.
Elämme eri maailmoissa!
osannut asiasi hoitaa. Etkä ole mikään tyhjätasku itsekään, kun kerta lapsille tuossa iässä jo osakesalkun hommasit.
Minä täytin juuri 64 enkä omista muita osakkeita kuin puhelin- ja asunto-osakkeet. Joskus kokeilin, neuvoja kysyin Nordeasta. 6 vuoden kuluttua sain omani takaisin, siis nimellisarvona saman kuin maksoin. Rahan ostoarvo oli tosin laskenut puoleen sillä välin, joten oppirahat olen maksanut enkä ainuttakaan osaketta enää osta. Parempi on ryypätä rahansa. Ja maksansa.
Lapsenkin psykopaattiäiti erossa vei mennessään ja kiusasi mielisairaalaan. Siellä elävänä kuolleena raivoaa tai lääketokkurassa makaa. Ei tullut ihmistä hänestäkään, vaikka alku oli loistavan hyvä. Psykopaatti pystyy mihin vain ja sosiaalihuolto tukee psykopaatin pyrkimyksiä kaikin tavoin.
Onneksi pian kuolen pois. Tämäkin elämä meni ihan hukkaan.
Niin pistipä kirjoittamaan sinun mielipiteesi.Kovinpa taidat olla masennuksissa ,kun luin kirjoituksesi.Että ihan kuoloa odotat ja" maksaasi poltat" mieluummin.Siinä olen kanssasi samaa mieltä ,jotta jos ei noista osakesalkuista ymmärrä ja ole koko ajan pörssistä tietoinen ,niin hukkaan meni myös minulta
pieni sijoitukseni.
Tämä taisi nyt mennä ohi aloituksen tekijän aiheen,mutta sinulle "vanha ja väsynyt "vain vastasin. EI kun ylös,ulos ja lenkille!!!
Rahan käsittelyssä oli kyse vain valmennuksesta.
Penskojen alkupottiin sijoitin 500mk/sierainpari.
Lopun hotivat tenavat itse. Alkuun pelkästään ohjeitteni mukaan.
Säästivät välillä parin kympin viikkorahoistaan.
Annoimme myös vaihtoehtoja.
Kun mieli teki vaihdepyörää sai tenava rahoittaa vaihteet omistaan.
Samoin harrastelija mikroskooppi ja pieni tähtikaukoputki.
Suurimmat mainitakseni.
Tavoitteena oli valmentaa pitkäjännitteiseen suunnitteluun ja vaihtoehtojen valintaan.
Tavallisen palkansajan rahat eivät riitä kaikkeen.
Hyvän tuurin, harkinnan ja suhdanteiden avulla penskat olivat saaneet salkkunsa kasvamaan noin 5000mk:aan.
Ei siis mikään omaisuus!
Vastasi kuitenkin työtön aloitusvuoden opintorahan 6kk:tta.
Olin siinä mielessä tyhjätasku että rakennusvelkaa oli monen vuoden nettotulojen verran.
kahden tyttäreni kanssa erittäin luottamukselliset suhteet. Olen onnellinen, kun seuraan heidän elämäänsä. He yrittävät tulla omillaan toimeen enkä tuppaudu. He saavat myös tehdä omat valintansa esim. miesystävien suhteen. Kotini on avoin. Olen majoittanut erilaisia nuoria ihmisiä. Tyttäreni ottavat myös minut mukaansa silloin, tällöin esim. matkoilleen. Ennen joulua olin Skotlannissa Marriott-ketjun luksushotellissa, kun nuorimmainen halusi minut seurakseen. Me kaikki kolme elämme myös omaa elämäämme. Joulun vietimme kukin tahoillamme.
Kyllä lapseni, kaksi poikaa ja tyttö kaikki jo yli kolmekymppisiä, kertovat minulle surut ja ilot. Ei varmaan kaikkea, mutta kuitenkin. Neuvoja kysyvät joskus. Jos on kyse käytännön asioista neuvon, löytyy myös sellaisia asioita missä en haluaa neuvoa, ja silloin sanon sen, olemme eri henkilöitä ja se mikä minusta tuntuisi oikealta ei lapsistani ehkä ole.
Tyttären kanssa olen tekemisissä paljon, koska asumme samalla paikkakunnalla ja autan häntä aina välillä lastenhoidossa ja siivouksessa. En kuitenkaan tuppaudu heille, enkä sekaannu heidän asioihin. Uskon, että hän on täysin pätevä hoitamaan omat asiansa.
Pidämme kaikki tiiviisti yhteyttä puhelimitse. Molemmat pojat ovat eronneet mutta myös ex vaimot soittelevat. Moni on ihmetellyt sitäkin, mutta olimme ystäviä heidän avioliiton aikana, en sekaantunut heidän eron syihin, enkä näe mitään syytä vihoitella vaikka ero tuli.
mutta vain pyydettäessä, muuten olen antanut lasteni ottaa vastuun omasta elämästään.
Tyttäreni kanssa meillä on ennemminkin sellainen ”ystävyyssuhde”.
Käymme yhdessä ostoksilla ja toimimme toistemme makutuomareina, jne..
Itse en ole saanut kokea aikuisikään tullessani tytär/äiti suhdetta, koska jäin orvoksi lapsena,
joten sain itse päättää suunnan elämälleni, kunnes avioiduin ja sain, määräilevän anopin, jolta neuvoja tuli, pyytämättäkin.
Vanha sanonta, ”kahden kauppa on kolmannen korvapuusti”, pitänee paikkansa?
Olen toiminut samoin kuin moni muukin kirjoittaja täällä. Vain kysyttäessä olen pohtinut heidän asioitaan, muuten en ole tarjonnut neuvojani. Hyvin ovat pärjänneet. Joskus jopa tuntuu, että paremmin järjestävät elämänsä kuin minä. Juuri eilen ajattelin, että ainakin työnteon ovat oppineet vanhemmiltaan.
Eivät minunkaan vanhemmat eivätkä appivanhemmatkaan juuri puuttuneet meidän elämään. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin apua saatiin tarvittaessa. Samoin olen ollut lapsilleni apuna.
Tuo otsikko, päin vastoin, tarkoittaa sitä, että neuvon tapaisia minä alan saada joskus. Naurattaa, että joko sitä niin vanha on :)Tytär alan ihmisenä huomaa terveyteen liittyvät asiat ja poika on aktiivinen, jos puhun auton vaihdosta.
vei kyllä halun kertoa omista lapsistaan. Surullinen olen hänen puolestaan ja toivon hänelle pieniä ilon pilkahduksia vielä elämän lopputaipaleella.
Sanotaan, että ihmisen elämässä surut ja ilot menevät tasan. Ehkä onni tulee vielä "väsyneen isänkin" kohdalle. Toivon ainakin niin.
en eilen lukenut palstalle tullessani kuin tämän ketjun aloituksen, nyt luin sen läpi ja uskon että,
”vanha ja väsynyt isä” on kiinni vielä tässä elämässä, koska hänelle jäi kuitenkin omaisuutta,
josta hän on kiinnostunut, tai huolestunut?
Toivon myös hänelle jaksamista ja ymmärrystä muiden halusta kertoa omista lapsistaan.
Kyllä vaan tyttäreni kysyy useastakin asiasta neuvoja, vaikka on jo ollut vuosia poissa helmoistani.
Olen onnellinen siitä että kysyy , ja että neuvoni kelpaavat.
Vaikka nuoret ovatkin viisaampia nykyään, on paljon asioita mitä ei opi ennenkuin elämä opettaa.