Tiedustelen neuvoa elämään.

Olen 18-vuotias poika, nyt keväällä kirjoitan loput aineeni ja olen valmis ylioppilas. Ihan kohtuullisin arvosanoin, koulu ei ole ongelma oikeastaan. Ongelma on sosiaalinen elämäni, sillä sitä ei ole lainkaan. Olin varmaan vapaa-ajalla jonkun kaverin kanssa vuosi sitten tekemässä pienen kierroksen ulkona. Lukiossa luin paljon matikkaa&fysiikkaa, jotka veivät suuren osan iltapäivää ja iltaisin olin koneella ja katselin hyvia elokuvia. Kavereita ei juuri ole. Koulussa on paljonkin sellaisia tyyppejä(tai oikeastaan oli) joiden kanssa saattoi hyvin välituntisin jutustella, mutta siinä se, kaikilla oli jo "omat" piirit.
Tyttöystävää ei ole ikinä ollut. Tuntuu tuo nytkin mahdottomalta ajatukselta. Olen 12-vuotiaan tasolla tässä, esim en oikeen uskaltaisi tuoda sitä kotiin näytille tms. Jotenkin kynnys on muutenkin noussut edes kysyä jotain vanhaa tutta morjestamaan jonnekkin. Ensimmäinen kynnys olisi, että saisin sovittua tapaamisen henkilön kanssa, jota en ole vuosiin nähnyt ja toinen kynnys on, että alkaa ujostuttaa sanoa vanhemmille, että "lähden kavereidne kanssa ulos". Lähinnä tämä jälkimmäinen ujostuttaa, koska en ole nii pirun pitkään aikaan viettänyt kenenkään kanssa aikaa. Toisaalta en osaa sanoa, onko tilanne täysin toivoton, sillä asiat voisivat olla huonomminkin tavallaan. Eihän sitä tiedä mitä armeija ja opiskelu tuo tullessaan. Olin aika sosiaalinen ikävuosina 3-12 ja melko epäsosiaalinen 13--->. Mitä kannattaisi tehdä??? Ottaa joku tavoite, että kerran kuussa tapaisi jonkun vapaa-ajalla?? Kiitos vastauksista erittäin paljon. Kiitos myös, että luit tämän.
4829
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kiinnostaisko sua joku yhdistys toiminta? Niissähän vois tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Älä ainakaan lähde kapakkaan sosiaalistumaan =)
Vaikutat fiksulta tyypiltä! Tsemppiä!

Äänestä
  • enimmäkseen yksin. En viihdy suurissa porukoissa, mua ahistaa kauheat laumat. Ja aina jäin sananvalmiitten jalkoihin enkä saanut suunvuoroa.
    Mutta kyllä se lutviutuu, usko pois!
    Intissä saat kavereita ja sitten opiskeluaikana.
    Eiu kaikkien tartte suunapäänä vouhkata tuolla kaduilla mesomassa.
    Ei sulla netin kautta ole yhteyksiä esim. matikkapiireihin? Ja mihin ja mitä aiot opiskelemaan? Käy niitten koulujen opiskelijoitten sivuilla kurkkimassa etukäteen onko niillä tyyliin matikkakerho, kieli-illat jnejne

    Äänestä

Esim. avoimen yliopsiton kursseilla yms voisit tutustua muihin ihmisiin! (esim matikka kursseja)

Itsellanikaan ei ole ikina ollut seurustelukumppania..olen kohta 18 v tytto. Mutta kaippa se siita jotenkin hoituu kun tutustuu uusiin ihmisiin opsikeluiden ja muiden juttujen parissa.

Jos haluat kirjoitella lisaa, niin mailini on
[email protected]

voitaisiin vaihta kuulumaisia:)

Äänestä

Älä huoli, käy armeijan siellä oppii taas uusia asioista ja sosiaalisuuskin kehittyy kun joutuu ahtaassa kämpässä olemaan isossa porukassa. Pyri opiskelemaan, on lähes mahdotonta eristäytyä opiskelupiireissä. Huviksesi voisit hakea vaikka kasionopelin hoitajaksi, pyörität rulettia ja pelaat Black Jackia iltaisina. Se on helppo homma, ei tarvitse muuta kuin laskea ja samalla näkee ihmisiä eikä mene kuin muutama ilta niin johan naiset jo heittää öögaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Poika 18WW kirjoitti:

Olen 18-vuotias poika, nyt keväällä kirjoitan loput aineeni ja olen valmis ylioppilas. Ihan kohtuullisin arvosanoin, koulu ei ole ongelma oikeastaan. Ongelma on sosiaalinen elämäni, sillä sitä ei ole lainkaan. Olin varmaan vapaa-ajalla jonkun kaverin kanssa vuosi sitten tekemässä pienen kierroksen ulkona. Lukiossa luin paljon matikkaa&fysiikkaa, jotka veivät suuren osan iltapäivää ja iltaisin olin koneella ja katselin hyvia elokuvia. Kavereita ei juuri ole. Koulussa on paljonkin sellaisia tyyppejä(tai oikeastaan oli) joiden kanssa saattoi hyvin välituntisin jutustella, mutta siinä se, kaikilla oli jo "omat" piirit.
Tyttöystävää ei ole ikinä ollut. Tuntuu tuo nytkin mahdottomalta ajatukselta. Olen 12-vuotiaan tasolla tässä, esim en oikeen uskaltaisi tuoda sitä kotiin näytille tms. Jotenkin kynnys on muutenkin noussut edes kysyä jotain vanhaa tutta morjestamaan jonnekkin. Ensimmäinen kynnys olisi, että saisin sovittua tapaamisen henkilön kanssa, jota en ole vuosiin nähnyt ja toinen kynnys on, että alkaa ujostuttaa sanoa vanhemmille, että "lähden kavereidne kanssa ulos". Lähinnä tämä jälkimmäinen ujostuttaa, koska en ole nii pirun pitkään aikaan viettänyt kenenkään kanssa aikaa. Toisaalta en osaa sanoa, onko tilanne täysin toivoton, sillä asiat voisivat olla huonomminkin tavallaan. Eihän sitä tiedä mitä armeija ja opiskelu tuo tullessaan. Olin aika sosiaalinen ikävuosina 3-12 ja melko epäsosiaalinen 13--->. Mitä kannattaisi tehdä??? Ottaa joku tavoite, että kerran kuussa tapaisi jonkun vapaa-ajalla?? Kiitos vastauksista erittäin paljon. Kiitos myös, että luit tämän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu