Provosin kysymyksellä, ja valitettavasti se on yleinen mietittävä miesten keskudessa.
Ensimmäinen ajatus täytyy olla: Kuinka lapset kokevat sekä pärjäävät miun tarpeitteni tyydyttämisen jälkeen?
Oikeasti! Ajattelet taas vain itseäsi!
Toinen ajatus: kyllä lapset sopeutuu... IHAN OIKEASTI, onko muuta vaihtoehtoa?!
Kolmas ajatus: "Isäpuoli/äiti" on lapsen vanhempi ja js ei ole, niin lapsi on hankala.... OIKEASTI... mieti
Ensimmäinen ajatus täytyy olla: Kuinka lapset kokevat sekä pärjäävät miun tarpeitteni tyydyttämisen jälkeen?
Oikeasti! Ajattelet taas vain itseäsi!
Toinen ajatus: kyllä lapset sopeutuu... IHAN OIKEASTI, onko muuta vaihtoehtoa?!
Kolmas ajatus: "Isäpuoli/äiti" on lapsen vanhempi ja js ei ole, niin lapsi on hankala.... OIKEASTI... mieti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaan nyt kuitenkin, koska se on kohteliasta.
Äitiys tai vanhemmuus ei ole määriteltävissä rahassa.
Heikkotuloinen saa lisäapua sosiaaliluukulta.
Lähihuoltaja saa lapsilisän elatusavun, jonka jälkeen on itse velvollinen järjestämään raha-asiansa siten, että saa hoidetuksi myös oman elatusosuutensa lapsiin. Eli rankasti laskee paljonko ovat kuukaudessa tulot kaikkinaisuudessaan, vähentää siitä pakolliset menot, ja jos niiden jälkeen ei jää mitään, on pakko tehdä ratkaisuja, joilla elämisestä tulee edullisempaa. Tämän jälkeen hän laskee mitä jää, ja tekee sen perusteella päätökset, mitä hankkia kenellekin ja millä hintaa.
1."Kuinka lapset kokevat sekä pärjäävät miun tarpeitteni tyydyttämisen jälkeen?"
v: riippuu paljolti siitä, mitä tarkoitat omien tarpeittesi tyydyttämisellä, eli vähentääkö se sinun kykyäsi olla rakastava ja huolehtiva vanhempi.
2."kyllä lapset sopeutuu... IHAN OIKEASTI, onko muuta vaihtoehtoa?!"
v: valitettavasti ei. Lapset eivät ole syy eroon, eivätkä myöskään vaikutusvaltaisia muuttamaan sen olemassa oloa. Lapsen sopeutumista helpottaa jos kumpikin vanhempi osoittaa rakkautta ja huolenpitoa lastaan kohtaan. Tämä ei suinkaan tarkoita rakkauden korvaamista ja huonon omantunnon helpottamista rahalla.
3.""Isäpuoli/äiti" on lapsen vanhempi ja js ei ole, niin lapsi on hankala...."
v: lapsella on vain kaksi vanhempaa, biologiset sellaiset. Puolikas toinen vanhempi on vain silloin, jos oma vastaava on kuollut, tai lähes kokonaan poissa lapsen elämästä. Puolikas vanhempikaan ei silti ole oma vanhempi, paitsi adoptiotapauksissa. Oman vanhemman uusi puoliso on sen kodin toinen päätösvaltainen aikuinen, jonka on kyllä mahdollista olla lapselle läheinen (siihen kyetessään), mutta varsinaista vanhempaa hän ei korvaa.
Ole hyvä.
"Puolikas vanhempikaan ei silti ole oma vanhempi, paitsi adoptiotapauksissa. Oman vanhemman uusi puoliso on sen kodin toinen päätösvaltainen aikuinen, jonka on kyllä mahdollista olla lapselle läheinen (siihen kyetessään), mutta varsinaista vanhempaa hän ei korvaa."
lainaus kirjoituksestasi, etenkin suluissa oleva osa ihmetyttää. Onko sinulla omakohtaisia kokomuksia kun kirjoitat siihen kyetessään? Pistää todella silmään tuo tekstisi! Onko lähtökohta mielestäsi, että vanhemman uusi puoliso ei voisi olla lähtökohtaisesti lapselle läheinen???
terv. äitipuoli
ps. meillä ei eritellä toisen lapsia/omia lapsia/yhteisiä lapsia, vaikka tuetaankin yhteydenpitoa biologiseen vanhempaan.
Se ei ole asenteellinen tai omakohtaisuuteen perustuva huomautus, ainoastaan toteamus, koska aivan kaikki aikuiset uudet puolisot/kumppanit, eivät kykene käyttäytymään kuten aikuiset vaan kokevat pahoja tunteita kumppanin lapsia kohtaan. Sellaisia tuntiessaan on vaikea olla läheinen negat. tunteiden kohteelle. Valitettavasti sellaisiakin kumppaneita siis löytyy, heti jo uusperhepalstaa katsoessa näitä näkyy.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että eronneen vanhemman pitkäaikaisen kumppanin tulisi kyetä olemaan läheinen lapsella.
Tässä ei siis ole kysymys sen suhteen vähättelemisestä, vaan sen ikävän tosiasian huomioimisesta, että ihan kaikki eivät siihen kykene.
Oliko muuta mikä sinua ihmetytti? Äiti-/isäpuolikkuus menee lain mukaan ihan noin mitä kirjoitin. Vanhempihahmona toimiminen onkin sitten eri asia.