Rautatieaseman istuntosalissa seisovana patsaana
tuijotan heiluvia ovia.
Terät uppoavat nahkatakintaskussa kämmeniin.
Ajatukset kelloon.
Odotan sinua ja lastasi, junaa
päätepysäkille, josta kuljen kanssasi pois.
Olen odottanut,
odottanut.
Aika turpoaa saappaisiin ja kuristava ääni viereltäni kysyy:
- Are you working girl?
En näe enää ihmisiä.
Kaikki on kuin sumua. Ja minä laiturilla tuijotan tyhjää kohtaa.
tuijotan heiluvia ovia.
Terät uppoavat nahkatakintaskussa kämmeniin.
Ajatukset kelloon.
Odotan sinua ja lastasi, junaa
päätepysäkille, josta kuljen kanssasi pois.
Olen odottanut,
odottanut.
Aika turpoaa saappaisiin ja kuristava ääni viereltäni kysyy:
- Are you working girl?
En näe enää ihmisiä.
Kaikki on kuin sumua. Ja minä laiturilla tuijotan tyhjää kohtaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unohdin mainita, että tämä nuori naikkonen, jonka emootioköyhiä ajatuksia esittelin, on täysin fiktiivinen olento. Hän vain sattuu olemaan lähellä sydäntäni, koska hän piti enemmän futiksesta kuin Barbileikeistä.
Suuuuunnattomasti ruusupusuja tuoreelle abille.
T: mä
mitä sanoa runosstasi, mutta siinä on vaan jotain
joka kiehtoo. Ehkäpä tuo aika, joka turpoaa saap-
paisiin ja runosi viimeinen lause - koskettaa.
Kokonaisuus iskee.
Sä olet aina niin kannustava.
Kiitosta vaan
...tähän. Upeaa sanailua, todella:)
Kiitos sinullekin Kaaru. Koitellaan kirjuutella vaan.