Olen vuoden verran tutustunut erääseen naiseen, tutustuimme lehti-ilmoituksen perusteella. Asumme suht kaukana toisistamme. Hän on ollut aivan ihana puhelimitse ja kirjoituksissaan. Tosin hän ei omista tietsikkaa, ja kesti kauan ennenkuin hän suostui hankkimaan sähköpostiosoitteen jota voi käyttää sitten muiden koneilla. Hän opiskelee uuteen ammattiin jne. vaikutti sellaiselta virkeältä tyypiltä. Tämä tietokonekammo vähän ihmetytti minua, samoin haluttomuus tavata IRL.
Itse olen nuorekas ja vauhdikas, modernia edelläkävijä-tyyppiä, jos nyt täytyy johonkin määritteeseen itsensä sovittaa.
Kun vihdoin tapasimme tämän ihanaisen kaukoihastuksen kanssa, en voinut uskoa silmiäni: pikkuruinen mummelin oloinen nainen odotti minua. Olin shokissa.
En ole koskaan ollut mikään pinnallinen ulkonäköön uskoja, mutta nyt en tiedä voinko sittenkään olla muuta kuin ystävä tälle pikku mummelille.
En tiedä miten suhtautua. Tiedän etten kaikesta muusta hyvästä huolimatta koskaan voi kestävästi (tai selvin päin) syttyä seksuaalisesti tms. tästä naisesta, jonka kanssa jo kuvittelin vaikkapa jakavani loppuelämäni!
Surettaa. Harmittaa. Hävettää. Mietityttää.
Mitä tehdä?
Itse olen nuorekas ja vauhdikas, modernia edelläkävijä-tyyppiä, jos nyt täytyy johonkin määritteeseen itsensä sovittaa.
Kun vihdoin tapasimme tämän ihanaisen kaukoihastuksen kanssa, en voinut uskoa silmiäni: pikkuruinen mummelin oloinen nainen odotti minua. Olin shokissa.
En ole koskaan ollut mikään pinnallinen ulkonäköön uskoja, mutta nyt en tiedä voinko sittenkään olla muuta kuin ystävä tälle pikku mummelille.
En tiedä miten suhtautua. Tiedän etten kaikesta muusta hyvästä huolimatta koskaan voi kestävästi (tai selvin päin) syttyä seksuaalisesti tms. tästä naisesta, jonka kanssa jo kuvittelin vaikkapa jakavani loppuelämäni!
Surettaa. Harmittaa. Hävettää. Mietityttää.
Mitä tehdä?
Vastaukset 91
Vanhimmat
..........
53-vuotiaan ei kuulukaan olla mikään teini rikkinäisine farkkuineen ja hupparipusakoineen. Toki onhan se ymmärrettävää, että jos toinen on ylinuorekas ja toinen ikäistään vanhempi tai sitten juuri ikäisen oloinen niin eihän siitä tule mitään. Sanot vaan, että et ole juuri sellaista minun tyyppiä.
Itseäni taas etoo sellaiset ihmiset (esim. viisikymppiset), jotka epätoivoisesti haluavat olla kaksikymppisiä farkkuineen ja hiuksineen (joille teinikausi on jäänyt ikuisesti päälle).Minusta esim. 53v. ei ole vielä vanha lainkaan, nainen parhaimmassa iässä:)
kai ollut kyse farkuista ja huppareista? Jokainen nainen ei ole parhaimmillaan 53-vuotiaana. Ja jotkut tosiaan ovat aika mummomaisia, sori vaan.
sentään. Mutta on se yllätys miten erilailla ikä ilmenee juuri tässä 50 v. tietämillä. Itseäni luullaan alle 40 vuotiaaksi, eikä minkään risojen farkkujen (!!!) takia vaan ihan ilman vaatteitakin (hih). En voi sille mitään, se on geenissä ja elämäntavassa. Kysymys on kokonaisolemuksesta. Enkä ollenkaan ihaile väkisin pitkitettyä nuoruutta ja irvokasta yritystä olla jotain muuta mitä on. Tässä nyt vaan kävi niin, että tämä toinen ihminen näyttää ikäistään 10 v. vanhemmalta, ja erilaiselta kuin kuullostaa.
Ymmärrän ongelmasi oikein hyvin. Ystävänä pieni mummukka on varmasti viehättävä ja ihana, mutta, mutta... ei itseään voi pakottaa ihastumaan johonkin mikä ei oikeasti ihastuta. Ei vaan voi.
Minäkään en ihaile väkisin pitkitettyä nuoruutta enkä irvokasta yritystä olla 20 vuotta nuorempi kuin olen. Ilmeisesti geenit, tyyli ja koko tekevät minunkin tapauksessani sen, että minua melkein aina luullaan ikäistäni nuoremmaksi. Ja mikä pahinta, käyttäytymisestänikään ei aina heijastu iän tuoma arvokkuus: kun oikein tosissani yritän tehdä hyvän vaikutuksen ja olla fiksu ja filmaattinen, mokaan varmasti. Minua pelottaakin enemmän se, että ihmiset odottavat tapaavansa fiksun ja asiallisen aikuisen ja joutuvat ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) pettymään.
PS Farkut ja hupparikin on, mutta ei se ole "se" juttu...
Niinpä... Kylpä... :)
Asia on niin, että välillä minua jopa hävettää kertoa oma ikäni. Joskus pelkään asettavani keskustelukumppanini ikävään tilanteeseen ja saattavani hänet hämilleen tunnustamalla olevani esim 10 v vanhempi kuin hän...
Onhan se kiva olla kohtalaisen nuorekas, mutta ei tämä itsellekään aina niin helppoa ole, ei myöskään yksiselitteisesti positiivista. Välillä tunnen olevani aika tavalla hukassa. En myöskään kuvittele käyväni nelikymppisestä, muut ehkä kuvittelevat. Tyylin ja pukeutumisen taustalla on oma maku ja mieltymykset, ei nuorekkaan lookin luominen. Mä nyt vaan oon tämmöinen.
Itse suhtaudun myönteisesti, joskus toiveikkaastikin ajatukseen vanhenemisesta. Sitä voi vanheta ihan omalla tavallaan - ei tarvitse hankkia malvanvärisiä polyesterihousuja tms. Ehkä lilan vespan... - Pääasia on, kuten totesitkin, olla "tämmöinen" (tai "tommoinen") ja viihtyä siinä. Parhaassa tapauksessa samanhenkisessä seurassa.
olen kohtalaisen pienestä saakka unelmoinut ajasta, jolloin olisin viisas vanhus. Se ei ole kadonnut minnekään. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi nuorelta näyttäminen tai nuoruus sinänsä olisi jotenkin hienompaa tai arvokkaampaa kuin oman ikänsä suoraselkäinen edustaminen.
Viime aikoina ikääni on alettu arvata suhteellisen oikein ja olen siitä oikein tyytyväinen. Kaksvitosena bussikuskit kysyivät järjestäen "kokonainen vai puolikas". Siitä eteen päin näihin aikoihin saakka minua on luultu huomattavastikin ikäistäni nuoremmaksi. Olen kuitannut joskus, etten kai mä nyt sentään NIIN naiivi ole!
Oikeasti on ottanut päähän, kun joku on kuvitellut olevansa kohtelias arvatessaan ikääni vielä oikein alakanttiin ...
Vai että virkeän oloinen tyyppi ;)! Mitä muuta voisikaan olla 53 vuotias nainen, mutta tottakai pitää huomioida, että ihmiset ovat iästään huolimatta fyysisestikin aivan erilaisia. Joku on pieni ja kuiva, hiljainen ja vaatimaton. Toinen rehevä, suulas hedonisti. Monia monituisia ihmistyyppejä löytyy, somia sekoituksia, ällistyttäviäkin. Itsekin olen tavannut paljon näitä hyvin, hyvin pieniä, laihoja naisia, jotka eivät sytytä. Mielikuvan luominen kirjoitusten ja puhelinäänen perusteella on vaarallista. Täytyy vaan varautua pettymään ja siinä kaikki.
Elämä jatkuu...
Minulla on ollut sama tilanne kerran. Olin aivan rakastunut naiseen etukäteen ja kun tapasimme, tajusin, että en voi ikinä haluta häntä seksuaalisesti. Sitten kuitenkin tukahdutin sen tunteen, että voimme olla vain ystäviä - ja se oli virhe. Kävi niin, ettei ystävyyskään onnistunut enää ja menetin hänet kokonaan.
Suosittelen, että olet hänen ystävänsä, etkä pakota itseäsi mihinkään muuhun. Jos se ei riitä hänelle, sille ei sitten mitään voi.
mutta tiedän hänen toivovan enemmän tässä vaiheessa. Sekin on raskasta, jos toinen koko ajan ikäänkuin odottaa armopaloja siitä "muusta"... Ja miten kertoa syy? Suoraan vai valkoisilla valheilla?
Sanot vaan ettet voi ajatella häntä romanttisessa mielessä. Ja se on siinä!
..vaikka välillä en malta olla neuvomatta. Kokenut samantapaista, joten suosittelisin ystävällistä rehellisyyttä. Hienovaraista, mutta selkeää. Torjuminen on vaikeaa, ainakin minunlaiselleni, jotenkin sitä häpeää, pitää itseään vaikeana tai nilkkinä, mutta kyllä se ihan rehellisyyttä silti on. Ei kannata näytellä, se ei ole hyväksi kummallekaan.
Ehdota ystävyyttä, jos se kelpaa molemmille, muussa tapauksessa ei edes sitä.
Jäin viiskymppisenä yksin, ja silloin vielä Z-lehdessä oli etanadeittipalsta. Tapasin muutamia, ei siitä muuten enempää, kuin että olivat täysin toiselta tähdeltä, kauniisti sanottuna. Joistakin oli vaikea päästä eroon, muutenkin kielteistä valintaa oli äärimmäisen vaikea sanoa. Netissäkin oli yksi ilmoitus, ei yhtään vastausta, ilmeisesti vielä silloin eivät ikäiseni olleet solahtaneet webbimaailmaan - tai ne hakivat nuorempaa nelikymppistä.
Ajattelin, että livenä uskaltaisin tavata meikäläisiä paremmin, ei olisi valintatilannetta. Kävin Mummis-tansseissa, tutustuinkin muutamaan todella mukavaan kanssakulkijaan, lähinnä pariskuntiin. Mutta kumppania - ei minun sosiaalisilla taidoillani. Pöydät olivat täynnä keskenään vanhoja tuttuja tai tiiviitä pariskuntia, ei riitä kantti tunkeutua lasiseinän läpi. Lopetin ja viihdyn näin harmillisen hyvin. Pidän yhteyttä uusiin ystäviin, lahja sekin, ikäänkuin kiitos edes vähäisestä yritteliäisyydestä.
Mutta jatka hakemistä, jos siltä tuntuu. "Markkinat" lienevät niukat (?), useimmat kai pitävät toisistaan kiinni tässä iässä, kuten hyvä onkin. Tiedetään, ettei vaihtamalla parane, ei puoliso eikä enää duunikaan ;).
Onneksi nykyään tuntuu, että myös teini-iän ohittaneet ovat ottaneet netin omakseen. Tämäkin palsta profiileineen on oivallinen tapa tutustua uusiin ihmisiin. Yksin on hyvä, yhdessä vielä parempi!
ja pukeudun farkkui ja buutseihin mieluusti enkä koe että joku nuoruuden kaipuu on jäänyt päälle,olen vain sellainen ja viihdyn olotilassani hyvin viis muiden mielipiteistä,tosin kaikki ystäväni luulisivat että olen pimahtanut lopullisesti jos muuttaisin tyyliäni nyös nuoret ystäväni.
Joten jokainen on mitä on mistä pitää,eikä kannata väkisin yrittää muuta,kerrot vaan rehellisesti hänelle että et pysty kuin ystävyyteen,se ei satu yhtäpaljon kuin se jos teeskentelisit jotain muuta.
Tämä tuttavuus on juuri siksi niin tärkeä, koska tiedän kuinka vaikeaa on löytää hengenheimolaista. Yritän siis säilyttää ainakin arvokkaan ystävyyden, mutta rehellisyyden nimissä. Muuten: eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Kirjoitat hyvin torjunnan vaikeudesta! Sen takia tänne kirjoitinkin. Se ei ole helppoa.
En epätoivoisesti etsi kumppania, siksi oli niin suuri ilo löytää mahdollisuus. Se antoi aivan valtavasti valoa ja energiaa elämään.
Mutta jos etsinkin, teen samoin kuin Sinä: etsin livemaailmasta. Olemus kertoo rehellisesti niin paljon sellaista, mitä sanat eivät koskaan tavoita, vaikka pyrkisivät olemaan tosiakin.
Ulvotaan, sanoi koira...
Koska itse olen enemmän kuin muutaman kerran törmännyt deiteilläni mummeleihin, vaikkakin deitit ovat olleet minua nuorempia (joskus jopa kymmenen vuotta!).
Minä pukeudun etupäässä bodykansan asuihin mm. BetterBodies. Taidan olla joidenkin mielestä nuoruuden tavoittelija, mutta ehei, ne asuvat nyt vaan sattuvat leikkauksineen vartaloni muotoihin istumaan.
Toivottavasti olet toipunut sokin ensireaktiosta ja pystyt luomaan ystävyyssuhteen "mummeliin".
jos naama.......
Heh! Näkispä vaan sun naamasi, bodywomanin on nähtävillä hänen profiilissaan! Nuorekas ja täytyy sanoa livenä kun olet hänet nähnyt niin ei oo viinan ja tupakan aiheuttamaa veltostumaa/kellastumista.
Äläpäs nyt mummeli hyvä unohda, että itsekin olet vanhenevaa sorttia. Mikään ei ole sen varmempaa ja silloin myös sinusta voidaan sanoa juuri noin, kun itse latelit. Nuoruus (53v.??) on katoava luonnonvara. Vanhuus sen sijaan voi olla viisautta ja voimavara sellaisenaan. Myös kauneus on katoavaista. Hyi sinua!
onko keleen käyny toiste päin,että oiski ollutnii positiivinen ylläri ?
monet treffit kävin "suorittamassa" ja kas minut palkittiin juuri kun olin lähes lamaantunut, niin deiteille ilmaantuikin aivan toisenlainen nainen kuin mihin olin tottunut. Meillä on lähes kymmenen vuoden ikäero, eikä se näytä haittaavan kumpaakaan. Toisaalta treffit ovat hyvinkin avartavia, jälkikäteen on mukava muistella niitä erilaisia persoonia joita olen tavannut, mm "mummelikin" mahtui joukkoon. Siis tyttäret onnea vain tarvitaan.
Mielestäni on tärkeää tavata livenä niin pian kuin mahdollista. Vasta tavatessa tietää onko kyseessä ystävyyden- vai rakkaudenkipinä.
Olen samaa mieltä; mitä nopeammin tapaa livenä netti-ihastuksensa se parempi. Tyttikseni on minua kiusoitellut siitä, että olin niin innokas ja ehdotin tapaamista jo vissiin ekassa viestissä, mutta hän kirjoitti niin ihanasti, että halusin varmistua ettei vastassa ole mikään mummeli tai pikkumimmi. No, onneksi siinä kävi hyvin ja hän oli/on aivan yhtä ihastuttava kirjeissään kuin mitä on oikeassa elämässä.
Aistia kaikilla aisteilla se toinen, puolin ja toisin.
Kannattaa hei pyytää ainakin kuva ennen tapaamista. Ei tule sitten noloja tilanteita livenä, jos toinen ei ole ollenkaan sitä mitä odottaa.
Ymmärrettävää, että ei kaikki ihmiset ole haluttavia edes vähemmissä määrin.
Itselleni käynyt ihan samoin. Olen naisellinen, meikkaan ja pukeudun. Tapaamani nainen oli luonnontilassa, miesten vaatteet päällä! Kyllä siinä itku meinasi päästä..
Sanoin sille suoraan, ettei kiinnosta sillä tavalla.
Hei!
Miten voin viestitellä vain sinun kanssa.
Sielunsisko !?
jonka voit laittaa profiiliisi? Voin itsekin tehdä profiilin, kunhan kerkiän...
Sielunsisko?!
On :)
Mut en haluaisi sitä julkiseksi.
Mitä teen!!!
Nyt se on siellä...
Sain sen! Jutustellaan siellä lisää. Nyt töissä kiire, sorry...
Korviini on aina särähtänyt ilmoitusten kuvaukset, kuinka ollaan nuorekkaita. Koska useimmiten se ei pidä paikkaansa, valitettavasti. Tapaamisen jälkeen vaan on tuntenut itsensä jotenkin tyhmäksi, kun ei ole toisessa sitä mainostettua "nuorekkuutta" pystynyt havaitsemaan. Liianko subjektiivinen määritelmä? Kuten joku tuolla aiemmin esitti, niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, niin kuvaa pyytämällä tästäkin pääsee. Jollei toinen sitä halua laittaa tms., kertoo sekin jo jotain.
Mitä itse tilanteeseen tulee, niin voin ymmärtää, että pettymys on ollut suuri. Lähinnä kai siihen kuvaan, jonka on omassa päässää toisessa luonut. Jälleen kerran, kuvaa kehiin. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta, ei siitä miten hyvin osaa laittaa sanoja peräkkäin. Paitsi jos etsii vaan kirjeenvaihtokaveria..
Minua suorastaan yököttää sana "nuorekas". Käytän sitä paremman puutteessa kuvaamaan tätä:
Keksi-blogista, Sarin sanoin:
"Innostunut sonni
Haukuin tuossa aiemmin tänään itseäni keski-ikäiseksi, mutta itseasiassa koen olevani aika nuori. (Jos käyttäisin sanaa 'nuorekas', on se aivan sama kuin jos sanoisin itseäni vanhaksi). Nuori olen siksi, että osaan innostua, ja aika usein."
Noh, juuri tuota se minullekin merkitsee. En ole vastuussa niistä rojukasoista jotka lähtevät liikkeelle sanasta "nuorekas", mutta on vaikeaa keksiä oikeanlaista yhtä yleisesti kuvaavaa ilmaisua. Ehkä sinä voit auttaa? Keksi sinä!
Ei sellainen nuorekkuus, jota minä tarkoitan, näy vain kuvasta! Sieltä useimmiten näkyy epätoivo esittää jotain.
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Kuvasta selviää (ellei kuva sitten ole nuoruuden ajoilta) aika paljon mm. hiustyyli kertoo kantajastaan paljon. Itse olen monissa deittituttavuuksissa ihmetellyt juuri sitä miksi vastapuoli ei liitä kuvaa mukaan vaikka itse olen sen postannut. Tuttavuudet ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta loppuneet juuri tähän. Ovat ilmeisestikin pelästyneet kun ovat saaneet kuvani.
nopeus tai hitaus. Nopea ei pidemmän päälle kuitenkaan kestä hidasta, eikä hidas omaan kokemukseen liian nopeaa!
Olen miettinyt, että entä jos sitten saa toiselta kuvan josta ei pidä yhtään. Miten siitä liukenee pois rakentavasti? Täräyttää suoraan ettei ole mun tyyppiä? Niin kai se pitäisi sitten tehdä.
Jätin aikanaan ilmoituksen seuranhakupalstalle:
Jo hieman reissussa rähjääntynyt epäsäännöllistä elämää viettävä henkilö, jonka elämäntyönä on tulevaisuus etsii olistaan kumppania....
Ilmoitusta ei edes julkaistu :) Ja kaikki olivat aivan totta. Tuskin siihen olisi kukaan vastannutkaan.
Että silleen.
Aika tarkasti kuvailtu, ei kovin fiksua eikä varsinkaan modernia tuoda asiaa noin tunnistettavasti tälle palstalle.
oleteko ajatellut, että ko.henkilö voisi pahoittaa mielensä näistä ajatuksistasi?
fiksuus pitäisi aina säilyttää, vai oletko ihan arvostelun yläpuolella?
49 vuotiaan pitäisi osata jo käyttäytyä tilanteissa, ja ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat.
omassa päässä olevat toiveet ja muut pilvilinnat voisi siinä tilanteessa pitää omana tietona.
kysymys onkin mikä sua nyt hävettää, oma käytös vai mikä?
Sitä näkyy olevan ilmassa, mutta mielestäni ikävintä on se, että siihen liitetään näinkin voimakkaasti seksuaalinen viehättävyys.
Ja kun kysymyksessä on vielä naisten väliset suhteet.
Niinhän sitä monet toivovat, että ihmiset (varsinkin nuo ”toiset”, ainakin ”toisinajattelijat”) pitäisivät ajatuksensa vain omassa päässään. Historiassa on paljon toimijoita, jotka ovat halunneet vaientaa milloin milläkin syyllä ketä nyt milloinkin. Aika epätoivoista tuo vaientaminen on aina ollut… Ei tällaistakaan palstaa tarvittaisi, ei kirjoja, ei taidetta, ei musiikkia…
Tyypillistä vaientajalle on tietenkin, ettet itsekään noudata omaa neuvoasi.
Olisi helppoa mutta tylsää, jos olisi vain kaksi tapaa olla olemassa, ajatella - oikea ja väärä?
Ehkä olenkin vakaasti harkiten kirjoittanut viestini juuri siten kuin se on?
Paljon on ainakin kommentteja syntynyt.
Kaikenikäiset - myös "vanhat"? Esim. Eeva Kilpi puhuu ja kirjoittaa hienosti tuosta kielletystä asiasta.
Että muka vain nuorekkaat iäkkäät naiset olisivat seksuaalisesti viehättäviä. Se sanoma tulee näissä viesteissä esiin, eikä vaikuta kovinkaan ihmisten erilaisuutta kunnioittavalta. Jokaisella on kuiteski omansalainen naismaku.
Koko keskustelu viittaa vahvasti nuorekkuuden ihannointiin.
Ole huoleti, me kaikki tiedämme, että olet upea nuorekas 49 vuotias nainen. Tee ihmeessä kuvallinen profiili, niin päästään ihastelemaan!
- Älä suutu -
Eiköhän tuota nuorekkuutta ole ketjussa jo hyvin käsitelty, jopa "ongelmana" nuorekkaille :) Pelkkä sanakin on niin väärin. Se on pahempi kuin kirosana. Kuten täällä on todettu, nuorekkuutta on monenlaista, monesta asiasta "johtuvaa", se ei ole mikään ulkonäkökysymys pelkästään.
Eli joku ihannoi, joku ei - mutta jos ihannoikin, siitä ei saa puhua? Kummallista.
Kaikki olisitte kimpussani vain hehkeän ulkonäköni tähden. Linjat ruuhkautuisivat.
Sisäinen kauneus on tärkeintä, eikös niin?
Jos nuorekkuus poistettaisiin sanavarastosta, niin ei siellä olisi mummeliakaan. :)))
Kokeilisit nyt kuitenkin!
ryppyinen, lihava, rumia vaatteita käyttävä, itseään laiminlyövä nainen?
vain livenä, sehän tuolla jo käsiteltiin.
Sovitaan kahvila, niin saat näytöksen kun noin kovasti "kiinnostaa" eli ärsyttää?
"Taikatalvi-03" määrittelee todella hyvin vaikean asian. Siinä on minunkin mielestäni kaikki olennainen. Lainaan:
"Minusta on olemassa todella vähän naisia jotka ei jollain tavalla tai jossain tilanteessa, määrätyssä mielentilassa olisi seksikkäitä. Joten ei se välttämättä tosiaan ulkonäössä ole se seksikkyys..
Mutta tietysti ulkoinen kauneus on seksikästä. Ei siitä mihinkään pääse. Peput ja rinnat varsinkin ja ihana vyötärön ja lantion välinen kaari. Erityisesti silloin kun nainen kantaa näitä ominaisuuksiaan luontevasti, ei häpeile itseään eikä myöskään ole liian rakastunut omaan peilikuvaansa.."
....;D eiköhän se ole j tullut selväksi, että aloittaja on itsestään ja omasta nuorekkaasta olemuksestaan tykkäävä liialllisuuksiin saakka, mutta missähän täältä ovat ne mummelit, (oikeasti), ois kiva kuulla senkin puolen mielipide !
Aloittaja J viittaa sananvapauteen, - onkohan nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin; täällähän arvosteltiin käytöstä ei sitä mistä saa puhua mistä ei.
..etkä kenenkään parisuhteelle.
alunperin. Vaan mielikuvista ja niiden hankaluudesta. Kylläpä teitä ärsyttää! ;)
En kyllä normaalielämässä tee itsestäni minkäänlaista numeroa, tulen toimeen itseni ja nimenomaan toisten kanssa siinämäärin ettei sitä erityisesti tarvitse vatvoa. Tässä on tehty kärpäsenpaskasta järkäle, se kertoo omaa tarinaansa.
Silloin kun keskusteltiin yhteensopivaisuuden mahdollisuuksista tuolla ylempänä, oli kiinnostavaa kuulla ihmisten ajatuksia ja kokemuksia.
Tämä loppu onkin sitten henkilöön käyvää haukkumista - toivottavasti saatte siitä tyydytystä, kovin montaa se tuskin kiinnostaa.
Olisi ollut kiinnostavaa kuulla oikeiden "mummeleiden" mielipiteitä - vai onko se juuri tuota haukkumista? Hmmm, hyvän käytöksen etsijät...?
Haukkukaa pois! Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Me muut siirryimme jo toiseen aiheeseen.
Tässä lainaus kommentista, jossa käskettiin olemaan "hiljaa":
"Aika tarkasti kuvailtu, ei kovin fiksua eikä varsinkaan modernia tuoda asiaa noin tunnistettavasti tälle palstalle.
oleteko ajatellut, että ko.henkilö voisi pahoittaa mielensä näistä ajatuksistasi?
fiksuus pitäisi aina säilyttää, vai oletko ihan arvostelun yläpuolella?
49 vuotiaan pitäisi osata jo käyttäytyä tilanteissa, ja ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat.
omassa päässä olevat toiveet ja muut pilvilinnat voisi siinä tilanteessa pitää omana tietona."
ja toivon hartaasti pääseväni mummeliksi sitten kun aika koittaa - mutta se aika ei toivottavasti ole 53 vuotiaana, mikäli siihen voin vaikuttaa.
Mutta sehän on minun tuntemukseni ja toiveeni. Jokainen tahtiinsa.
alkavat jahdata "uhkaavaksi" kokemaansa naista. Tuolla oli hyvä kommentti (49 vuotias), kuinka olisi naisten kesken sallitumpaa olla mahdollisimman ruma yms. ettei ole uhka toisille naisille.
Järrrrkytys, älä välitä tai jää jankkaamaan typerysten kanssa. Astele ylväästi eteenpäin.
mutta omasta puolestasi. Merkillistä loukkamista, kun joku kertoo rehellisesti vaikeasta asiasta, jonka sekä heterot että homot kohtaavat deittailuvaiheittensa aikana. Jotkut ottavat yritykset ja erehdykset keveästi, joillekin se on ahdistavaa. Aloitus on paras pitkään aikaan.
Niinpä niin, sinä sitten itse tietenkin otat ensimmäisen, jonka tapaat - jos saat? On millainen tahansa olemukseltaan. Velvollisuus?
Tietenkin on synkattava sekä henkisesti että fyysisesti, en osaa edes kuvitella, miten muuten liitto voisi onnistua. Turha "kokeilla" tai "uhrautua" tai yrittää itsesuggeroinnilla tykästyä ihmiseen, johon ei rehellisesti voi. Pitäisin sitä rikollisena, suorastaan. Ei ole kyse bisneskumppanuudesta tai sisaruudesta, vaan kahden ihmisen sisäisten ja ulkoisten ominaisuuksien yhteensopivuudesta, jonka vallitessa voi seksuaalisuus herätä ja alkaa kukoistaa olematta "pelkkää seksiä".
Tiedoksesi myös, en yhtään, siis YHTÄÄN tiedä, keistä on kyse. Taidat olla sama kyylä, joka tuon tuostakin kirjoittaa paheksevasti, ettei tästä tai tuosta saa kirjoittaa anonyymisti, "kun kohde tunnistetaan". Voi halleluja!
Olemme keskustelleet tästä hyvästä aiheesta palavasti roihuten. Kissa pöydälle! "Uhrautuminen" on suhteessa on pahaksi kaikille osapuolille, aina ja kaikkialla. Kunpa jo viimein nykyajan naiset sen ymmärtävät!
On hyvä pointti erotella erityyppisiä "suhteita": bisnekset ja ystävyydet ja muut: jokainen tarvitsee omanlaisensa suhtautumisen, taatusti erilaisen kuin rakkaus/intiimisuhteessa. Tuo oli loistava oivallus:
"Ei ole kyse bisneskumppanuudesta tai sisaruudesta, vaan kahden ihmisen sisäisten ja ulkoisten ominaisuuksien yhteensopivuudesta, jonka vallitessa voi seksuaalisuus herätä ja alkaa kukoistaa olematta "pelkkää seksiä"."
Se on niin totta ja sen tietää jokainen sen kokenut: silloin kun Oikeasti haluaa ja rakastaa toista, seksin ulottuvuudet ovat aivan muuta kuin pelkkä pano. Tuostahan on kysymys, kun etsimme sielunsiskojamme.
Ei täällä kukaan tiedä, kenestä on kysymys, turhaa höpö höpöä. Kalikka kalahti, joku älähti. Näennäisvälittämistä, kun oikeasti kysymys oli ihan muusta, johan se nähtiin. (Suomessa on kymmeniätuhansia aikuisopiskelijoita, keski-ikäisiä naisia varmaan suurin osa niistä. Jne. Päättelyketjua eteenpäin vaan...)
ikätoverit. Ihanaa, että olette olemassa :).
tunteet, passeli paketti, kirjoitti jo Jane Austen ;). Ja Bathin sijasta voi suunnistaa vaikkapa Hehkuun tanssahtamaan.. Onnea matkaan.
Sehän on "normaalia". Sallittua. Jopa suotavaa.
Mutta olepas ikäistäsi nuoremman näköinen ja oloinen (=nuorekas) ja vielä hoikka, niin silloin sinun kyllä pitäisi ymmärtää vaieta ja pysyä syrjässä.
Jos työpaikalla joku kutsuu minua tai jotain muuta hoikkaa laihaksi luikuksi, luuviuluksi, anorektikoksi tai arvostelee syömisiämme, se on ok. "Nuorekasta" olemusta voi myös aina kommentoida sanomalla, että mitä tuokin oikein yrittää tai mikä tuo luulee olevansa. Rahankäytöstäkin naristaan; on soveliasta laittaa rahat ruokaan, ravintoloihin ja, kumma kyllä, kampaajalle, mutta vaatteisiin tuhlaaminen onkin sitten jo merkki aivan kamalasta holtittomuudesta. Mutta jos joku meistä "nuorekkaista" kutsuu jotakin pyylevää läskiksi, saa niskaansa syytteen kunnianloukkauksesta. Ja jos kutsuu jotain pyylevää rumaksi vanhaksi läskiksi, listitään kutsuja todennäköisesti välittömästi.
Niinhän se on, että on "sallitumpaa olla ryppyinen, lihava, rumia vaatteitä käyttävä ja itseään laiminlyövä nainen".
Alunperin kysymys oli laihasta, ryppyisestä, 53 vuotiaasta mummelista. Keskustelu on pudonnut pahasti sivuraiteelle.
mutta keskusteltu on kuitenkin. Minun mielestäni sivuraiteille poikkeaminen ei ole kovin vaarallista tällaisessa keskustelussa, tämähän on vapaaehtoista, tapahtuu vapaa-aikana jne. Kukin voi kiinnostuksensa mukaan lukea tai jättää lukematta. Jos palaverit esim. työpaikalla rönsyilisivät näin, se olisi toinen juttu.
Asiaan palatakseni: minä ymmärrän alkuperäisen kirjoittajan kokeman järkytyksen. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, en usko, että on helppo ihastua ihmiseen, joka ulkoiselta olemukseltaan ei vähimmässäkään määrin vastaa toisen osapuolen odotuksia tai käsitystä siitä, millainen on viehättävä tai seksikäs nainen. Ystävyyttä koskevat erilaiset pelisäännöt ja silloin ulkonäöllä ei ole merkitystä.
Ai ai miten hyviä juttuja olette kehitelleet!
Totta mitä sanot yllä.
Täytyy kyllä ensin lukea koko ketju, niin pääsen jyvälle - ja rönsyilemään ;-)
..käy hienosti jopa ikäisekseen nuoren näköinen ja oloinen hoikka nainen, jonka punainen hattu lensi tuulessa minne lie :)
Siis sellainen, joka arvostaa ystävyyttä enemmän kuin mitään muuta? Ja jonka sekaisessa pääparassa vallitsevat hyvin ystävien suhteen vielä paljon tiukemmat kriteerit kuin ihastusten. Mieluummin elämä ilman ihastuksia kuin elämä ilman ystäviä!
heittää kans lusikkaa soppaan...
Eihän teillä ole kauheasti ikäeroakaan...Pukeutumistyyli on vain ulkokuori, valitettavasti kaikki eivät pidä sitä yhtä tärkeänä eikä oman persoonansa peilikuvana, joten sen pohjalta saattaa nousta paljonkin väärinkäsityksiä.
Tutustuin vuosia sitten erääseen naiseen, hän oli (ja on tietysti vieläkin) älykäs ja kaunis ja no...vaikka mitä, mutta hänen pukeutumistyylinsä oli jotenkin...pelottava :D Siitä tuli mielikuva englantilaisella snobismilla höystetystä hyökkäävän feminististijoukkueen johtajasta. Siis toivoton jäykkis, ajattelin tuolloin. Lievää snobismia lukuunottamatta erehdyin pahasti - hän on kertakaikkeaan ihana ihminen: lämminsydämminen, herkkäsieluinen, hauska, viisas... ja - älyttömän seksikäs...Jeah.
Niin, ei se pukeutumistyyli, vaan…
Mitenkähän tämän nyt laittaisi niin, että olennainen jotenkin lohkeaisi?
Taustaa: olemme tutustuneet ”etänä” vuosi sitten, joten tässä on tullut jo vaihdetuksi paljon ajatuksia kaikilta elämän aloilta. Elämän arvoja on käsitelty hyvinkin syvällisesti. Sieltä löytyy yhteistä. Molemmille tietynlainen arvoperusta on tärkeä asia.
Kun tapasimme, hämmennyin täysin, koska tämä ihminen oli saanut minut täysin unohtamaan ulkoisen olemuksen merkityksen kaikella sillä mitä hän muuten oli, on. Lämmin ääni puhelimessa… Olihan ulkoinen olemuskin mielessä silloin alkuvaiheessa pelkästä uteliaisuudesta, kyselimme molemmat jotain toisistamme, mutta sitten aiheen käsittely vain jäi pois keskusteluista.
Ajattelin, etten koska en ole mikään pinnallinen tyyppi ollut koskaan, ei toisen ulkonäkö voi paljon hetkauttaa. Ikäeroakin vain on muutama vuosi… Kun sitten tapasimme kahvilassa, hämmennyin täysin. Pikkuruinen, ryppyinen, luurangonlaiha, huonostivärjättyhapsottavapermanenttitukkainen, halpoihin kulahtaneisiin vapaa-ajan vaatteisiin pukeutunut, tekonahkalaukkuinen ja –kenkäinen jne. nainen oli Hän. Luulin ensin, että olin ymmärtänyt väärin iän. Ei 53, vaan 73? Ihmisen olemus ja imago kertoo paljon asenteesta itseen ja maailmaan, tahtoipa niin tai ei. Tässä tapauksessa viesti oli harvinaisen selvästi sellainen, jota en ”halunnut ymmärtää”. Ja siitäkös aloin soimata itseäni – ja siitä seurauksena aloituskirjoitus. Täytyy sanoa, että olen jo käsitellyt asian (mm. Pir’in viisaiden sanojen kanssa, kiitos!). Ja myös sen paskan, mitä täällä on heitetty.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Imago
Hyvää kevättä.
Sanattoman viestinnän tutkijan Ray Birthwistellin mukaan ihmisen kokonaisviestinnästä sanattoman viestinnän merkityksen osuus on 93% ja sanojen 7%.
Hyvää kevättä Sinullekin.
ne tulevat kuitenkin sanojen mukana
Elikkäs pointtisi avautuu ainakin minulle täysin.
Kysehän ei varmaankaan ole pelkästään mistään "mummoutumisesta" vaan yleensäkin ulkoisen olemuksen ja itselleen luoman mielikuvan ristiriidasta...joskus jopa tahallisesta/tahattomasta harhaanjohtamisesta.
Kyllä henkinen synkkaaminen voi antaa olettaa, että ulkomuotokin voisi olla omaansa edes vähäisessä määrin muistuttava. Tiedä sitten onko moinen oikeasti totta, mutta itse tunneihmisenä sorrun moiseen harhaan..tai sorruin, en enää.
Itse olen joutunut karvaasti kokemaan, miten livetapaaminen on sotkenut koko kuvion. Itseään ei voi pakottaa syttymään fyysisesti ihmisestä joka ei vaan miellytä, vaikka tyyppi olisi miten mahtava ihmisenä.
Aivan sama onko se pinnallista vai ei..niin vain on. On tekopyhää väittää ettei ulkomuoto oikeasti vaikuta, kyllä se vaikuttaa.
Vaikka henkinen yhteys yhä olisi, ei se tarkoita, että sille toiselle osapuolelle "pelkkä" ystävyys riittäisi, joten aina ei ole onnellisia loppuja.
Minusta aloitusviestisi oli hyvin selkeä. Olen elänyt saman etävaiheineen kaikkineen. Ihana ihminen, joka fyysisesti oli kuihtunut kuin mummo. Pukeutumisessa ei ollut mitään vikaa, mutta läsnäolo oli täysin epäeroottinen.
Syytin itseäni pinnallisuudesta ja päätin tukahduttaa luontaisen torjuntani. Se oli väärä ratkaisu. Suhde päättyi omaan mahdottomuuteensa.
sain kyllä ekasta viestistäsi jotenkin tän käsityksen, että ainoa, mikä mättäsi, oli tuon toisen mummomaisuus (tyyli tai olemus)...Muita kommentteja luin sitten valikoiden :) Kiinnostavammat nikit ensin.
Harmi sinänsä, ettei ulkomuoto natsannutkaan, jos kerran näinkin kauan teillä riitti puheenaiheita ja muutenkin synkkäsi. Mun mielestä sulla ei oikein ole muuta mahdolisuutta kuin ottaa asiaa puheeksi. Ja voihan se näin olla (vaikka itse olet eri mieltä), että hänkin mieluiten kehittäisi vain ystäväsuhdetta kanssasi. Tuskin pystyit silloin paikan päällä järkytystäsi peittäämään, luulisin.
Nooh, mutta, toivottavasti tämä ratkee ilman pahimpia lommoja. Olet varmaan jo miettinytkin, mten asian esität.
Sen verran vielä imagosta, että tosiasiassa se on enemmänkin kulttuurisidonnaista. Näinkin pienen maan kuin Suomen eri alueiden välillä on imagon rakentamisessa eroja. Imagoa luodaan ja muokataan juuri sen takia, että halutaan päästä sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin. Joten sillä ei vähimmässäkään määrin ole tekemistä ihmisen persoonan tai olemuksen kanssa muuten, kuin että se ihminen on halukas leimautumaan ympäristöönsä.
Elekieli tms sanaton viestintä ei oikein kuulu tähän, koska ovat ns tahattomia viestintämuotoja.
En tietysti hyväksyisi itsekään rähjästä deittiläistä. Edellytän toiselta sen verran kunnioitusta, että pukeutuu tilanteeseen sopivasti.
ei voisi enäää paremmin sanoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aitoimago
Aitoimago
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Psykologian teemasivu
Aitoimago (engl. personal style), on molemminpuolinen imago,jossa ihminen ei luo itselleen vääristävää kuvaa itsestään,vaan tekee sitä,mitä itse tuntee haluavansa,ja miten se vaikuttaa hänen imagoonsa,luonteeseensa sekä kommunikointiin. Myös työuran suunnittelu,hyvinvointi ja elämänhallinta riippuu imagoanalyysin tuloksista. Imagoanalyysin jälkeen ihminen tietää omasta aitoimagostaan kaiken: plussat ja miinukset sekä vahvat ja heikot puolensa,ja tutustuttuaan niihin haluaa kehittää niitä,mikäli niissä on jotakin korjattavaa.
[muokkaa] Mitä aitoimago on
Tutkimuksen mukaan suurin ero naisten ja miesten välillä on sukupuolten erilainen suhtautuminen huoliteltuun ulkonäköön: 78 prosenttia naisista katsoo, että huoliteltu ulkonäkö on osa omaa hyvää oloa. Miehistä 60 prosenttia on samaa mieltä. Sanattoman viestinnän tutkijan Ray Birthwistellin mukaan ihmisen kokonaisviestinnästä sanattoman viestinnän merkityksen osuus on 93% ja sanojen 7%.
Keinotekoinen imago (tekoimago) valhe-ego on taas sitä,kun ihminen panee päälleen ”roskaa”,eli tatuointeja,lävistyksiä ym.
jatkaa hikipedian lukemista. Elekieli ja imago on kaks eri asiaa.
Joo, kiitos, tiedän jo kuinka asian hoidan.
Imagosta: Sanot
"Imagoa luodaan ja muokataan juuri sen takia, että halutaan päästä sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin. Joten sillä ei vähimmässäkään määrin ole tekemistä ihmisen persoonan tai olemuksen kanssa muuten, kuin että se ihminen on halukas leimautumaan ympäristöönsä."
Itse kyllä yritän olla tietoinen ulospäin antamastani imagosta vain ja ainoastaan sen takia, että pääsisin mahdollisimman lähelle totuutta vistinnässä siitä kuka olen: What You See Is What You Get. En pyri sopeutumaan tai leimautumaan ympäristööni. Ne ajat kuuluivat ehkä hetken aikaa nuoruuden hömpötyksiin. Pyrin ainoastaan välittämään tuntemani "totuuden", en tekemään vaikutusta kehenkään, en missään nimessä "päästäkseni sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin". Vaikka alaspäin, jos omana itsenään oleminen sen vaatii.
Pitikin jo aiemmin oikein erikseen kiittää kertomastasi: eli pieleen menee, jos feikkaa.
Naiset ovat monesti liian kilttejä, ollaan jonkun kanssa vaikka säälistä.
On aivan sallittua ja oikein tavoitella rehellistä tyydytystä, kaikessa mielessä.
Toivottavasti olet nyt onnellisempi - ja kokemuksesta viisastunut ;)!
"Vaikka henkinen yhteys yhä olisi, ei se tarkoita, että sille toiselle osapuolelle "pelkkä" ystävyys riittäisi, joten aina ei ole onnellisia loppuja."
Näinhän se menee. Sellainen kuuluu aikuisten elämään: pettymysten ja epäonnistumisten sieto ja käsittely... Pahinta ehlkä on joku roikkuva puoliratkaisu.
elekieli kertoo kaiken, joten imagon rakentamisesta ei ole juurikaan apua :)
Tosin, sitä täytyy osata lukea.
Kaikkea hyvää selvittelyyn!
Jotenkin kuvittelin, että voisin opettaa itseni haluamaan häntä. En ajatellut olevani epärehellinen, vaan lähinnä ihminen, joka ei anna periksi heti. Mutta tässä asiassa se oli virhe, ja tuotti lopulta pahaa mieltä ja tuskaa molemmille.
Olen nyt onnellinen. Rakastan naista, joka vetää minua puoleensa joka suhteessa täysin luontaisesti ja aidosti.
Kokemuksesta viisastuu, kantapää on hyvä opettaja. Mutta toivon, ettei jokaisen tarvitse tehdä samoja virheitä.
Tekonahkalaukku, tekonahkakenkä. Mm. Pertti Palmroth valmistaa noita.
tuulipuvun kanssa :DDD
voi kertoa mitään salaisuuksia!
Toi oli vaan keinonahasta yleensä. Kiva keskustelu, sanoisko intohiiimonen jopa. :DDD
sun kanssas! Lakka jo jankuttamasta noista imagosta ja elekielestä! Kaks aivan eri käsitettä. Kuten jo sanoin sulle, imago on aina tietoisesti luotu/annettu kuva itsestään. Tottakai elekieltäkin voi opetella käyttämään, mutta harvemmat sitä kuitenkin hallitsevat täydellisesti, yleensä se päättyy ristiriitaiseen viestintään. Kuten esimerkiksi moukkamainen käytös ja/tai puhe mitatöivät klassisen hillityn pukeutumistyylin. Ihmisestä yleensä näkee ensisilmäyksellä, mistä sosiaalisesta luokasta hän on tullut. Kulahtanut vaatteet eivät aina ole totuudenmukaiseksi mittariksi, mutta tuhannet muut yksityiskohdat kyllä - miten hän kohtelee muita ihmisiä, miten hän puhuu heistä, miten pitelee vaikka kahvikuppia kädessään tai miten hän istuu tuolille jne. jne. Luulis nyt tän ikäisen ihmisen jo jotain tietävän noistakin asioista.
Se on se, miten muut ihmiset sinut näkevät. Ihminen pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa aina tulkinnan toisessa ihmisessä, se tulkinta on imago.
Kenen ikä? Mikä ikä? "luulis nyt tän ikäisen ihmisen..."? Ai sun ikäisen? Minkä ikäinen olet? Tossahan on eri kirjoittajia kai?
Tunnetteko te? Onko tuo joku kahdenvälinen kiistely?
Ei imago ole vain rakennettu juttu, sulla on imago vaikket edes tietäis mikä se on. "Sinä" et tunnu tietävänkään.
No ei nyt ihan näinkään: Bromleyn imagon määritelmässä painottuu näkemys rakennetusta kuvasta. Hänen mukaansa imago ei ole aito reflektio ihmisestä, vaan pikemminkin sosiaalinen tuote tai sosiaalinen rakennelma. Imago korostaa kollektiivista representaatiota. Bromley ottaa näin kantaa sen puolesta, että yksilötasolla imago on epätosi, jopa valheellinen.
se täällä räksyttää?
Polttaako ikäkysymys? Noh, se rakentuu tasan kahdesta osatekijästä:
1)minun mielikuva kirjoittajasta:
jotenkin olen saanut käsityksen, että kirjoitustaito hankitaan peruskoulussa lukutaidon jälkeen. Joten jos täällä joku ottaa kantaa, oletan, että kirjoittaja kykenee lukemalla hankkimaan lisätietoja vaikka kyseisestäkin asiasta. Ilmeisesti olen väärässä.
2)kirjoittajan mielikuva minusta:
EVVK