Meitä oli noin 8 pariskuntaa, ja aiheena oli imetys. Sitten tämä vetäjä kysyi alkuun, että "kuinkas moni aikoo imettää". No, itseltä nousi heti käsi pystyyn, kun taas jotkut hieman epäröiden sitten nostivat lopulta kätensä. Mun lisäksi ehkä 2 tyyppiä.
Siis onko tosiaan niin, että jo valmennuksessa annetaan imetyksestä sellainen käsitys, että se on vaivalloista ja raskasta, aikaa vievää puuhaa.(toki näinkin on, mutta hyöty kuitenkin moninkertaistaa vaivan) Näin vetäjä meille kertoi, ja alkoi puolustella korvikkeita, eli sitä "helpompaa tapaa" ruokkia vauvaa.
Uskomatonta.
Siis onko tosiaan niin, että jo valmennuksessa annetaan imetyksestä sellainen käsitys, että se on vaivalloista ja raskasta, aikaa vievää puuhaa.(toki näinkin on, mutta hyöty kuitenkin moninkertaistaa vaivan) Näin vetäjä meille kertoi, ja alkoi puolustella korvikkeita, eli sitä "helpompaa tapaa" ruokkia vauvaa.
Uskomatonta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Unohditko tällä kertaa kirjautua tälle imetysfanaatikkopalstalle vai vaihdoitko vain nimimerkkiä? Kirjoituksesi on täyttä paskaa, taisit vetää itse hatusta että saat JÄLLEEN KERRAN täällä idioottimaisen sodan aikaan.
Ketä kiinnostaa muiden äitien vauvojen ruokkiminen? Eikö jokaisella ole tarpeeksi tekemistä omassaan? Kumma kyllä vaan ihan terveitä lapsia Suomessa kasvaa myös korvikkeilla.
Vai niin. Kirjoittelen tänne kutakuinkin ensimmäistä kertaa, mitä nyt joskus olen vastannu galluppeihin ym.
Mitä "paskaa" kirjoituksessani on??? Halusin vain kertoa, miten täällä meillä synnytysvalmennuksessa on suhtauduttu imettämiseen. Ja minä ainakin yllätyin siitä, että ennen kun lapsi on edes syntynyt, rohkaistaan enemmänkin käyttämään korviketta, kuin antamaan äidinmaitoa (mikäli se on mahdollista).
Käsittämätöntä - tai ehkä sittenkin niin kovin luonnollista - että jotkut saavat kiksejä siitä, että mollaavat toista omien harhojensa vuoksi. Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi ja kirjoittelet tänne toistekin. Mielenkiintoinen juttu tuo, mitä kerroit. Voi olla, että useampikin porukasta aikoo imettää, mutta ihmisiä joskus - käsittämätöntä sekin - kavahduttaa se, että yhtäkkiä täytyy olla interaktiivinen ja nostaa jopa tassu pystyyn. :)
ovat aina kaikki äidit imettäneet, ainakin vähän aikaa. Synnäreiden kätilöt panevat äidit yrittämään imetystä. Ei siinä voi vastaan pullikoida. Ei meillä minun tietääkseni edes saa piikkiä, joka ehkäisee maidon tulon. Itse synnytin viimeksi noin 10-vuotta sitten. Olisiko tyttäristä polvi huonontunut, tai sitten asut jossain muussa maassa?
Olen itse huomannut saman että nykypäivänä imetys on harvinaisempaa. Monet ystäväni antavat korviketta kun eivät jaksa imettää tai että se vie liikaa aikaa. Synnytysvalmennuksessakin muutama sanoi että aikoo imettää, loput olivat korvikkeiden kannalla. Itse olen täysimettäjä ja on helppoa kun ruoat on aina mukana, sopivan lämpöisinä. Tulee halvemmaksikin ja on vauvalle eduksi:)
sitä, että valmennuksessa niin kauheasti annettiin imetyksestä sellainen kuva, että se on hankalaa. Äitini sanoi ennen ensimmäistä lastani, että ei se mitään kummallista ole. Ihan helppoa ja jokainen nainen sitä on aina tehnyt. Asenteeni oli siis tämä ja olen edelleen samaa mieltä. Neuvolassa taas tyrmättiin koko näkemys. Imetys on todella hankalaa ja vaikeaa ja vaatii kaiken keskittymisen ja huomion.
Mutta kyllä siellä silti kannustettiin tekemään kaikkensa imetyksen eteen, kun olin synnytysvalmennuksessa. Sanottiin sitten lopuksi, että korvike on se TOISEKSI PARAS vaihtoehto, jos paras ei jostain syystä ole käytettävissä.
No minulla on synnytysvalmennuksesta juuri samanlainen kokemus kuin ap:llä. Meillä vaan kysyttiin niin päin, että kuka on jo päättänyt, että EI aio imettää. Ja "imetystunti" käytettiin korvikkeista, niiden lämmittämisestä ja tuttipullojen&tuttien keittämisestä puhumiseen, rintapumppujen esittelemiseen, tuttipullomallien kierrättämiseen. Lopuksi näytettiin kalvo "rintamaito on parasta ravintoa vauvalle" tjsp. Ja se siitä. Kaikenkaikkiaan siis jotenkin jäi sellainen kuva, että imettäminen on vaikeaa ja onnistuu harvoin, siksi kannattaakin panostaa muuhun.
Ja synnärillä ei kyllä imettämään kannustettu, sen sijaan jopa painostettiin lisämaidon antamiseen; maito kun "ei voi riittää" ainakaan ensimmäisinä päivinä...
Jotainhan tässä on pielessä joo. Ja samaan aikaan monet väittävät, että "imetysmafia" jyrää.
Totuus lie, että jos äidit vain edelleenkin luottaisivat itseensä ja äitiyteensä, siihen, että nainen on imettämään luotu ja imetys yleensä onnistuu, se onnistuisikin. Itse en koskaan epäillytkään, ettei imetys onnistuisi (kiitos omalta äidiltä saamani mallin!) ja hyvin luonnollista se olikin alusta alkaen.
Minä imetän nyt kolmatta lastani, eikä mitään isompia ongelmia ole koskaan ollut. Johtuuko se sitten geeneistä, kun se kerran on äidilläkin ollut helppoa, vai johtuuko siitä, että ei ollut negatiivista asennetta sitä kohtaan.
Huomaan, että käytännössä lähes kaikki ensimmäistään odottavat vastaavat kysymykseen aiotko imettää, että jos se vain onnistuu. Siis selväähän se on, että jos ei onnistu, niin sitten ei voi, mutta jos lähtöasenne on, että onnistuminen on epävarmaa, niin kyllä se suurentaa mahdollisuuksia epäonnistua.
Minulle ei tullut esikoisen aikana mieleenkään, että imetys ei jostain syystä onnistuisi! Eikös se ole normaalein tapa lasta ruokkia? Milläs tavalla ne tuolla maissa, joissa ei ole pulloja ja korvikkeita lapsensa ruokkisivat, jos imetys ei onnistuisi???
Ehkäpä siitä ei pitäisi tehdä niin suurta numeroa? Olet oikeassa tuosta asenne-asiasta. Varmasti se vaikuttaa, jos heti ajattelee, että tää on vaikeeta jne.
Jos multa ois kysytty synn valm noin, empä ois oitis kättä nostanut. Ihan vaan sen takia, etten ollu edes ajatellu imetänkö vai en vai kuinka kauan... Mielessä oli vaan ajatukset synnytyksestä, pelkäsin sitä ja ajattelin vaan että onkohan synnytyksen jälkeistä elämää ollenkaan vai kuoleekohan siihen..
Sitten vauvan synnyttyä imetys tuli ajankohtaiseksi, ja ihan 'automaattisesti' sitä alkoi imettää ja alkuvaikeuksista (ekat viikot ei olleet helppoja) huolimatta imetin reilun 1 vuoden.
Meidän neuvolatäti pudotti minut kaikilta synnytysvalmennustunneilta heti sen jälkeen, kun iloisena kerroin saaneeni luvan ja ajan suunniteltuun pelkosektioon. Myöhemmin naurahtaen sanoi, että unohti vaan kertoa, että ryhmämme oli kasaantunut.. Toisaalta ihan hyvä, en minä niitä verivideoita olisi muutenkaan halunnut katsoa, mutta nämä imetys- ja hoitotunnit olisi saattaneet kiinnostaa.
Asiaan: minun kohdallani kysäisi yhdellä punnituskäynnillä, että olenkos aikonut imettää. Ihmettelin koko kysymystä, että eikö sen lapsen pidä syödä, eli maitoa sitten saada; luonnollisesti kyllä. Katsoi minuun hieman vinosti ja sanoi: "No kiva. Ei kaikki imetä." Eikä aiheeseen enää kajottu.
Nyt maitoallergista 11kk vanhaa tyttöä imettäessäni tulee melkoista palautetta. Yksi lääkäri oli sitä mieltä, ettei koko imetyksestä ole mitään hyötyä, ala vaan ostamaan niitä apteekin kalliita erikoiskorvikkeita. Toinen lääkäri kuultuaan imetyksestäni kehotti heti ostamaan sitä apteekkitavaraa, koska kohta kuitenkaan en enää imetä.
Mitä ihmettä??
Tavaraa tulee ja on koko ajan tullut niin paljon, että ottaa päähän kun paikkakunnallamme ei ole äidinmaidonluovutusmahdollisuutta! Eikä loppua näy; vieläkin suihkuaa siihen malliin, että suojuksia menee useita pareja päivässä.
Pitäisikö minun todellakin lopettaa imetys, että pääsen vain ja ainoastaan pulloja pesemään??
PAH, SANON MINÄ ja imetän =)
maitoallergisesta lapsesta lääkäri sanoi, että pitäis imettää vähintään kaksivuotiaaksi, kun se äidinmaito on parempaa kuin ne apteekkien kalliit erikoiskorvikkeet.
Mutta samaa olen itsekin havainnut lääkärien keskuudessa. Toiset puoltavat imetystä ja toiset vastustavat. Ne, jotka puoltavat, osaavat jopa perustella, mutta ne jotka vastustavat, sanovat, ettei siitä ole mitään hyötyä. No, mitä haittaa siitä sitten on? Siihen vastaus on korkeintaan, ettei äiti jaksa imettää. Häh? Enkös minä nyt sitten tiedä tai huomaa, jaksanko vai en? Minä en jaksa leikkiä niillä korvikkeilla.