Hormooneista haittaa

Epäilen hieman tuota "yliannostusta". Minulla on tavanomaista korkeampi annostus hormonikorvaushoidossa, eikä mitään alkuperäisen kysyjän mainitsemia oireita ole.

Vagifem ja Ovestin ovat paikallisestrogeeneja, eivätkä gynekologini mukaan nosta lainkaan veren estrogeenitasoa. Nuo auttavat lähinnä juuri limakalvojen ohuuteen ja kuivuuteen, joten kuivuminen tuntuu oudolta.

vastaaja. kirjoitti:

Epäilen hieman tuota "yliannostusta". Minulla on tavanomaista korkeampi annostus hormonikorvaushoidossa, eikä mitään alkuperäisen kysyjän mainitsemia oireita ole.

Vagifem ja Ovestin ovat paikallisestrogeeneja, eivätkä gynekologini mukaan nosta lainkaan veren estrogeenitasoa. Nuo auttavat lähinnä juuri limakalvojen ohuuteen ja kuivuuteen, joten kuivuminen tuntuu oudolta.

Lue lisää

Tiedän kyllä, että molemmat ovat paikallishoitoja. Vagifem ei vaan sopinut mulle, eikä korjauttanut limakalvoja. Tuoteselosteessa lukee em. paikallishoidosta, että saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksena emättimen hiivatulehdusta. Tiedän erään tuttavani saaneen liian vahvan annostuksen laastarihormoonia ja hänellä on jatkuvasti vilu, vaikkei ole kylmääkään. Annostusta pienettiin ja vaiva normalisoitui.

kuivuus.. kirjoitti:

Tiedän kyllä, että molemmat ovat paikallishoitoja. Vagifem ei vaan sopinut mulle, eikä korjauttanut limakalvoja. Tuoteselosteessa lukee em. paikallishoidosta, että saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksena emättimen hiivatulehdusta. Tiedän erään tuttavani saaneen liian vahvan annostuksen laastarihormoonia ja hänellä on jatkuvasti vilu, vaikkei ole kylmääkään. Annostusta pienettiin ja vaiva normalisoitui.

Lue lisää

kyllähän hormonikorvaushoito yleensä siis antaa juuri helpotuksen kaikkiin ikäviin vv-oireisiin eli kannattaa ja varmaan joutuukin ensimmäisiksi hoidoikseen kokeilemaan kunnes oikea valmiste löytyy ja lääkärin ohjeen mukaan tietty. Luontais-, ynnä muut hoidot ei pidemmän päälle auta, on kokeiltu kun kaikki alkoi.

Ihan hyvin voi olla niin, että sama aine antaa toiselle erilaisen (juuri päinvastaisen) reaktion kuin toiselle, ei kai kuitenkaan kovin tavallista. Mutta kevääseen voi kuulua kyllä myös masennusta, toisilla on kevätmasennusta, toisilla syysmasennusta, joskus kevätmasennus voi olla vakavampaa.

olen kuullut kirjoitti:

Ihan hyvin voi olla niin, että sama aine antaa toiselle erilaisen (juuri päinvastaisen) reaktion kuin toiselle, ei kai kuitenkaan kovin tavallista. Mutta kevääseen voi kuulua kyllä myös masennusta, toisilla on kevätmasennusta, toisilla syysmasennusta, joskus kevätmasennus voi olla vakavampaa.

Lue lisää

Itse olen kokeillut Estradot25-laastaria ja Estrogel geeliä. 2 viikossa auttoi hikoiluun ja kuumiin aaltoihin. Sitten alkoi ainainen palelu, saunassakin paleli ja suunnaton masentuneisuus eikä jaksanut mitään. Minäkin olen yhdistänyt nämä oireet suoraan noihin korvaushoitoihin. Eihän ne varmaan kaikille sovi.

onhan tosiasia, että naisen koko hedelmällisen ajanjakson mielialan vaihtelut kuuluvat enemmän ja vähemmän elämään mukaan, johtuen hormonivaihteluista, samaa olen huomannut käyttäessäni hormonikorvaushoitoa, joka on kaksivaiheinen, keltarauhashormoni ja estrogeenihormonijaksoineen (laastarit tai pillerit). Mielestäni mielialanvaihtelut siis kuuluvat silloin edelleen kuvioihin, eiväthän hormonilääkkeet ole muuttamassa elämää jotenkin autuaammaksi vaan jatkavat samaa. Sitä paitsi vanheneminen jatkuu muillakin kuin hormonitasoilla. Solut ja kudokset, jänteet, kuulo, näkö... kaikki ihmisen elintoiminnot hidastuvat ja muuttuvat. Tätä muutosta voi laimentaa vahvistamalla itseään monin eri tavoin, kuten liikunnalla, oikealla ruokavaliolla ym. itsensä kehittämisellä. Eiks niin?

ennen vaihdevuosia kirjoitti:

onhan tosiasia, että naisen koko hedelmällisen ajanjakson mielialan vaihtelut kuuluvat enemmän ja vähemmän elämään mukaan, johtuen hormonivaihteluista, samaa olen huomannut käyttäessäni hormonikorvaushoitoa, joka on kaksivaiheinen, keltarauhashormoni ja estrogeenihormonijaksoineen (laastarit tai pillerit). Mielestäni mielialanvaihtelut siis kuuluvat silloin edelleen kuvioihin, eiväthän hormonilääkkeet ole muuttamassa elämää jotenkin autuaammaksi vaan jatkavat samaa. Sitä paitsi vanheneminen jatkuu muillakin kuin hormonitasoilla. Solut ja kudokset, jänteet, kuulo, näkö... kaikki ihmisen elintoiminnot hidastuvat ja muuttuvat. Tätä muutosta voi laimentaa vahvistamalla itseään monin eri tavoin, kuten liikunnalla, oikealla ruokavaliolla ym. itsensä kehittämisellä. Eiks niin?

Lue lisää

Tietynlaiset mielialan vaihtelut toki kuuluvat elämään iästä riippumatta. Monella ne vain tahtovat vaihdevuosien lähetessä yltyä ihan mahdottomiin, pahimmillaan voi sairastua psykoosiin.

Minulla se näkyi mm. pinnan lyhenemisenä (eikä se ole kauhean pitkä ollut koskaan), jolloin hermostuessani itketin lähimmäisiäni syyttä suotta. Sain raivareita pilkunkokoisista pikkuasioista - ihan samalla tavalla muuten kävi nuorena, kun vähän aikaa kokeilin e-pillereitä - eikä sellainen oikein työelämässä passaa. Kaikkien pitäisi osata käyttäytyä, ja minulta olivat tavat aika lailla hukassa ennen korvaushoitoa.

Eivät hormonit tietenkään kaikkia ongelmia ratkaise, mutta niiden avulla normaali elämä ja työnteko on mahdollista monille sellaisille, jotka ilman korvaushoitoa invalidisoituisivat ainakin muutamaksi vuodeksi. Ruokavalio ja liikunta parantavat yleisesti hyvinvointia, mutta älkää viitsikö väittää, että pahat vaihdevuosioireet olisivat niillä poistettavissa. Ette voi sitä tietää, jos ette itse ole kokeneet tosi pahoja oireita.

Hormoonihurmio kirjoitti:

Tietynlaiset mielialan vaihtelut toki kuuluvat elämään iästä riippumatta. Monella ne vain tahtovat vaihdevuosien lähetessä yltyä ihan mahdottomiin, pahimmillaan voi sairastua psykoosiin.

Minulla se näkyi mm. pinnan lyhenemisenä (eikä se ole kauhean pitkä ollut koskaan), jolloin hermostuessani itketin lähimmäisiäni syyttä suotta. Sain raivareita pilkunkokoisista pikkuasioista - ihan samalla tavalla muuten kävi nuorena, kun vähän aikaa kokeilin e-pillereitä - eikä sellainen oikein työelämässä passaa. Kaikkien pitäisi osata käyttäytyä, ja minulta olivat tavat aika lailla hukassa ennen korvaushoitoa.

Eivät hormonit tietenkään kaikkia ongelmia ratkaise, mutta niiden avulla normaali elämä ja työnteko on mahdollista monille sellaisille, jotka ilman korvaushoitoa invalidisoituisivat ainakin muutamaksi vuodeksi. Ruokavalio ja liikunta parantavat yleisesti hyvinvointia, mutta älkää viitsikö väittää, että pahat vaihdevuosioireet olisivat niillä poistettavissa. Ette voi sitä tietää, jos ette itse ole kokeneet tosi pahoja oireita.

Lue lisää

Samaa mieltä. Minulla oikein ärsyttää kun jotkut väittävät että liikunta auttaa kaikkeen vaivaan. Ei se vaihdevuosioireita poista, siihen auttaa pelkästään korvaushoito. Katsoin kerran ohjelman vaihdevuosista, jossa oli vieraana Jutta Ziliakkus (en tiedä tuliko nimi oiken kirjoitettua) Hänen mielestään se on helppoa kun teatterissa ollessa ottaa shaalin pois harteilta kun tulee kuuma aalto. Kun tulee kylmä, shaali takaisin harteille. Hän ei taida tietää vaikeista vaihtareista mitään.

kyllä se vaan ottaa päähän kun hikipuuska tulee silloin just kun vähiten tarviaisi,kuten tänään kampaajalla käydessä,onneksi rohkenen kirota sitä hikipuuskaa hänelle kun olemme jo tutustuneet useiden käyntieni jälkeen,olin 30 min.ja johan veti punaseksi kasvot ja otsa hiestä märkänä,ja olin ottanut r.10 tipat ja bro balance pillerit.luulen että vähän on apua näistä muttei tarpeksi,hormonit odottaa kaapissa aloittajaansa,mutta kattoo nyt koska alan syödä.

vm.55 kirjoitti:

kyllä se vaan ottaa päähän kun hikipuuska tulee silloin just kun vähiten tarviaisi,kuten tänään kampaajalla käydessä,onneksi rohkenen kirota sitä hikipuuskaa hänelle kun olemme jo tutustuneet useiden käyntieni jälkeen,olin 30 min.ja johan veti punaseksi kasvot ja otsa hiestä märkänä,ja olin ottanut r.10 tipat ja bro balance pillerit.luulen että vähän on apua näistä muttei tarpeksi,hormonit odottaa kaapissa aloittajaansa,mutta kattoo nyt koska alan syödä.

Lue lisää

Sanoinkin että hikoilut yms. ovat ärsyttäviä... mutta niiden kanssa olisin vielä tullut toimeen. Se että vaipuu pimeän pilven sisään löytämättä ulos pääsyä oli kyllä minulle kokemus jota en halua kokea uudestaan. Tavallaan hukkaat itsesi, et ole se ihminen joka olet aina ennen ollut. Yllättävän vähän puhutaan näistä mieliala jutuista vaikka ne voivat olla tosi pahojakin ja haitata normaali elämää punastelua enemmän... Onko pään sisässä tapahtuvat jutut vielä kuitenkin tabuja nykyaikana???

Apua saanut kirjoitti:

Sanoinkin että hikoilut yms. ovat ärsyttäviä... mutta niiden kanssa olisin vielä tullut toimeen. Se että vaipuu pimeän pilven sisään löytämättä ulos pääsyä oli kyllä minulle kokemus jota en halua kokea uudestaan. Tavallaan hukkaat itsesi, et ole se ihminen joka olet aina ennen ollut. Yllättävän vähän puhutaan näistä mieliala jutuista vaikka ne voivat olla tosi pahojakin ja haitata normaali elämää punastelua enemmän... Onko pään sisässä tapahtuvat jutut vielä kuitenkin tabuja nykyaikana???

Lue lisää

Mieliala jutuista ei tosiaan puhuta vaihdevuosioireena läheskään niin paljon kuin kuumista aalloista. Sinä "Apua saanut" olet rohkea kun toit tämänkin puolen esiin. Minun tuttavapiirissä on muutama nainen, jotka ovat olleet sairaalahoidossa näitten mieliala juttujen takia. Hekin ovat kertoneet samaa että kaikki asiat masensi menetti tavallaan itsensä jollekkin tuntemattomalle. Heillekkin lopulta löytyi apu korvaushoidosta, kun sattui oikea lääkäri joka uskoi että on kyse vaihdevuosista. Näistä mieliala jutuista pitäisi puhua muutenkin kuin tuttujen naisten kanssa.

vuosimalli 57 kirjoitti:

Mieliala jutuista ei tosiaan puhuta vaihdevuosioireena läheskään niin paljon kuin kuumista aalloista. Sinä "Apua saanut" olet rohkea kun toit tämänkin puolen esiin. Minun tuttavapiirissä on muutama nainen, jotka ovat olleet sairaalahoidossa näitten mieliala juttujen takia. Hekin ovat kertoneet samaa että kaikki asiat masensi menetti tavallaan itsensä jollekkin tuntemattomalle. Heillekkin lopulta löytyi apu korvaushoidosta, kun sattui oikea lääkäri joka uskoi että on kyse vaihdevuosista. Näistä mieliala jutuista pitäisi puhua muutenkin kuin tuttujen naisten kanssa.

Lue lisää

Olen samaamieltä kanssasi.
Pitäisi puhua mielialajutuistakin, koska masennusta, vakavaakin näyttää olevan yllättävän paljon vaihdevuosissa.

On liian paljon jumittunut tuohon hikoiluun ja kuumotukseen ja me, joilla on mieli maassa ihmettelemme, että mitähän tämä on sekoanko lopullisesti.

vuosimalli 57 kirjoitti:

Mieliala jutuista ei tosiaan puhuta vaihdevuosioireena läheskään niin paljon kuin kuumista aalloista. Sinä "Apua saanut" olet rohkea kun toit tämänkin puolen esiin. Minun tuttavapiirissä on muutama nainen, jotka ovat olleet sairaalahoidossa näitten mieliala juttujen takia. Hekin ovat kertoneet samaa että kaikki asiat masensi menetti tavallaan itsensä jollekkin tuntemattomalle. Heillekkin lopulta löytyi apu korvaushoidosta, kun sattui oikea lääkäri joka uskoi että on kyse vaihdevuosista. Näistä mieliala jutuista pitäisi puhua muutenkin kuin tuttujen naisten kanssa.

Lue lisää

Minulla ennen kohdunpoistoa viime keväänä oireita, lähinnä näitä korvien välissä olevia, luulin että sekoan. Nyt joulukuussa alkoivat taas oireet: unettomuus, aina mielipaha, vihaisuus, jaksamattomuus ym. varmaan tiedätte. Tuntuu kuin joku vieras ihminen asuisi vartalossani, en enää tunnista itseäni. Ja sitten on tämä pelko, millon pimahtaa tai purskahtaa itkuun töissä tms. Ei seuraavasta minuutista tiedä onko iloinen vai masentunut, energinen vai väsynyt. Pelottaa.

Aloitettiin kk sitten ensimmäinen estrogeenilääkitys, mikä auttoi parissa päivässä uniin ja mieli oli tasainen ja "tässä maailmassa". Meni kolme viikkoa, niin tuli parin viikon migreeni ja lääkitys piti lopettaa. Hiki- ja kuumuus/paleluoireiden kanssa oisin vielä pärjännyt, mutta tuo korvien väli huolestuttaa. Pystynkö enää syömään mitään korvaushoitoa. Tämän viikon olen ollut ilman laastaria ja unet on mitä sattuu. Eilen ajattelin, että siivoan tms. mutta olotila "ei antanut" - olen maannut koko päivän peiton alla ja syönyt lieviä rauhoittavia ettei ihan maailma kaadu päälle. Sairaslomalla olen ollut, ei minusta töihin ole. Mutta kun silläkään ei loputtomiin pysty olemaan. Onneksi teitä on muitakin näiden mielenongelmien parissa taistelevia ja luulen, ettemme ole ainoat. Minulla tämä on nyt suurin ja pelottavin asia. Kun ei tiedä huomisesta, mikä on mieliala, ei mitään voi suunnitella. Toivottavasti saan lääkityksen kohdalleen, että jotenkin pärjään ja yleensä joku lääke minulle edes sopii. Tsemppiä meille!

Masennusta kirjoitti:

Olen samaamieltä kanssasi.
Pitäisi puhua mielialajutuistakin, koska masennusta, vakavaakin näyttää olevan yllättävän paljon vaihdevuosissa.

On liian paljon jumittunut tuohon hikoiluun ja kuumotukseen ja me, joilla on mieli maassa ihmettelemme, että mitähän tämä on sekoanko lopullisesti.

Lue lisää

on kun ei pysty hillitsemään itseään ja lähtee ovet paukkuen.

Saattaa sanoa todella rumasti ja sitten katuu.

ja sama "vuosikerta ... kirjoitti:

Minulla ennen kohdunpoistoa viime keväänä oireita, lähinnä näitä korvien välissä olevia, luulin että sekoan. Nyt joulukuussa alkoivat taas oireet: unettomuus, aina mielipaha, vihaisuus, jaksamattomuus ym. varmaan tiedätte. Tuntuu kuin joku vieras ihminen asuisi vartalossani, en enää tunnista itseäni. Ja sitten on tämä pelko, millon pimahtaa tai purskahtaa itkuun töissä tms. Ei seuraavasta minuutista tiedä onko iloinen vai masentunut, energinen vai väsynyt. Pelottaa.

Aloitettiin kk sitten ensimmäinen estrogeenilääkitys, mikä auttoi parissa päivässä uniin ja mieli oli tasainen ja "tässä maailmassa". Meni kolme viikkoa, niin tuli parin viikon migreeni ja lääkitys piti lopettaa. Hiki- ja kuumuus/paleluoireiden kanssa oisin vielä pärjännyt, mutta tuo korvien väli huolestuttaa. Pystynkö enää syömään mitään korvaushoitoa. Tämän viikon olen ollut ilman laastaria ja unet on mitä sattuu. Eilen ajattelin, että siivoan tms. mutta olotila "ei antanut" - olen maannut koko päivän peiton alla ja syönyt lieviä rauhoittavia ettei ihan maailma kaadu päälle. Sairaslomalla olen ollut, ei minusta töihin ole. Mutta kun silläkään ei loputtomiin pysty olemaan. Onneksi teitä on muitakin näiden mielenongelmien parissa taistelevia ja luulen, ettemme ole ainoat. Minulla tämä on nyt suurin ja pelottavin asia. Kun ei tiedä huomisesta, mikä on mieliala, ei mitään voi suunnitella. Toivottavasti saan lääkityksen kohdalleen, että jotenkin pärjään ja yleensä joku lääke minulle edes sopii. Tsemppiä meille!

Lue lisää

Minulla on masennusta, ja töissä kaikki kaatuu päälle. Pomot tunnustavat, että on liikaa töitä. Välillä tulee juuri niitä hetkiä, että tekee mieli hyökätä puolustuksekseen. Ihan kuin nurkkaan ajettu eläin. Kuumat aallot, hikoilu, leikkauksesta turvonnut ja väsyvä käsi.... ja minä en siis saa käyttää mitään hormooneja, tai no, syön syöpälääkettä, joka on antiestrogeeni.

Olkaa onnellisia, jos te vielä voitte syödä jotain joka auttaa noihin vaivoihin. Mulle nukkumiseen auttaa mielialalääke, onneksi en enää öisin hikoile. Eihän tästä tulisikaan mitään jos väsyneenä menisi töihin. Joskus tuntuu, että syöpähoidoissa ollessani oli paljon helpompaa, ainakin olin tasapainoinen; siis kun se ensi shokkivaihe oli ohitettu.

rintasyöpää sairastanut kirjoitti:

Minulla on masennusta, ja töissä kaikki kaatuu päälle. Pomot tunnustavat, että on liikaa töitä. Välillä tulee juuri niitä hetkiä, että tekee mieli hyökätä puolustuksekseen. Ihan kuin nurkkaan ajettu eläin. Kuumat aallot, hikoilu, leikkauksesta turvonnut ja väsyvä käsi.... ja minä en siis saa käyttää mitään hormooneja, tai no, syön syöpälääkettä, joka on antiestrogeeni.

Olkaa onnellisia, jos te vielä voitte syödä jotain joka auttaa noihin vaivoihin. Mulle nukkumiseen auttaa mielialalääke, onneksi en enää öisin hikoile. Eihän tästä tulisikaan mitään jos väsyneenä menisi töihin. Joskus tuntuu, että syöpähoidoissa ollessani oli paljon helpompaa, ainakin olin tasapainoinen; siis kun se ensi shokkivaihe oli ohitettu.

Lue lisää

Hiki lentää ja aina kuuma. Mies kärsii, kun ovet, ikkunat aina auki. Olen ollut 2,5 vkoa sair.lomalla
unettomuudesta. Sain Estrogel-voiteen 0,6 mg ei auta mitään! Olen tulla hulluksi, jos joku soittaa suuta
huomenna kun menen töihin taas, lyön kuonoon, saa edes siitä hyvän olon. Mieliala heittelee, pyörryttää, tuntuu et tuun hulluks. Ajattelin kun lunta satoi, et meen yöks lumihankeen alasti ja nukun aamuun, jos sais unen. En uskaltanu kuitenkaan kun kerrostalossa asun, oisivat kutsuneet valkotakkiset. No toisaalta tuota vois ajatella, pääsiskö kunnon hoitoon?

rintasyöpää sairastanut kirjoitti:

Minulla on masennusta, ja töissä kaikki kaatuu päälle. Pomot tunnustavat, että on liikaa töitä. Välillä tulee juuri niitä hetkiä, että tekee mieli hyökätä puolustuksekseen. Ihan kuin nurkkaan ajettu eläin. Kuumat aallot, hikoilu, leikkauksesta turvonnut ja väsyvä käsi.... ja minä en siis saa käyttää mitään hormooneja, tai no, syön syöpälääkettä, joka on antiestrogeeni.

Olkaa onnellisia, jos te vielä voitte syödä jotain joka auttaa noihin vaivoihin. Mulle nukkumiseen auttaa mielialalääke, onneksi en enää öisin hikoile. Eihän tästä tulisikaan mitään jos väsyneenä menisi töihin. Joskus tuntuu, että syöpähoidoissa ollessani oli paljon helpompaa, ainakin olin tasapainoinen; siis kun se ensi shokkivaihe oli ohitettu.

Lue lisää

anna hyvä ihminen terveiden tehdä!!
Älä turhaan yritä, et kirkkaampaa ruunua saa.

älä nyt enää työtä tee kirjoitti:

anna hyvä ihminen terveiden tehdä!!
Älä turhaan yritä, et kirkkaampaa ruunua saa.

Mutta ei sairastettu rintasyöpä, jollei ole siis levinnyt ja muuttunut krooniseksi - oikeuta sairaseläkkeeseen.

En todellakaan haluaisi enää olla töissä, 10 vuotta eläkeikääni olisi. Tällä alalla ei ole edes työvoimapulaa, takuulla 100 hakemusta tulisi mun paikkaani.

Ei tällä ole kruunun kanssa mitään tekemistä todellakaan, eläkkeelle ei Suomessa niin vain pääse jos ei ole ihan sekaisin tai pornotähti.

Apua saanut kirjoitti:

Sanoinkin että hikoilut yms. ovat ärsyttäviä... mutta niiden kanssa olisin vielä tullut toimeen. Se että vaipuu pimeän pilven sisään löytämättä ulos pääsyä oli kyllä minulle kokemus jota en halua kokea uudestaan. Tavallaan hukkaat itsesi, et ole se ihminen joka olet aina ennen ollut. Yllättävän vähän puhutaan näistä mieliala jutuista vaikka ne voivat olla tosi pahojakin ja haitata normaali elämää punastelua enemmän... Onko pään sisässä tapahtuvat jutut vielä kuitenkin tabuja nykyaikana???

Lue lisää

Minusta iloisesta tunneihmisestä tuli koulukiusattu, työpaikkakiusattu jne. Katselen itseäni ulkopuolelta. Valmistuin hiljan ja jouduin vanhojen matruunoiden höykyttämäksi. Imekös tuo kun olen sellainen reppana nykyään. Minuun uppoo tuo kiusaaminen joten olen helppo kohden.

Ennen ei ollut näin, koskaan ennen en ole 49-vuotisen elämäni aikana joutunut kiusatuksi. Nyt olen kaikkien sylkykuppi. Mikään ei huvita, enkä jaksa yhtään mitään. Päivänkin ajatteleminen eteenpäin tuntuu ihan mahdottomalta.

Heräilen yöllä ja hikoilen. 6kk on viimesistä kuukautisista. Hikoilun vielä kestän mutta minäkuvan muutosta en. Itkisin vaan jos itkettäs mut kun on vaan möykky rinnassa ja paha mieli. Elämäneliksiiri on kadoksissa.

Terveyskeskuslääkäri ei antanut hormooneja koska on verenpainelääkitys. No mielipaha sen verenpaineen on nostanut ja kun ei saa unta tarpeeksi.

Liikunta. terveet elämäntavat ym. eivät ole tuoneet helpotusta oloon, eikä luontaistuotteet.

Aina vaan on paha mieli ja pelkään jotain pahaa tapahtuvan.

Kehäraakki 59 kirjoitti:

Minusta iloisesta tunneihmisestä tuli koulukiusattu, työpaikkakiusattu jne. Katselen itseäni ulkopuolelta. Valmistuin hiljan ja jouduin vanhojen matruunoiden höykyttämäksi. Imekös tuo kun olen sellainen reppana nykyään. Minuun uppoo tuo kiusaaminen joten olen helppo kohden.

Ennen ei ollut näin, koskaan ennen en ole 49-vuotisen elämäni aikana joutunut kiusatuksi. Nyt olen kaikkien sylkykuppi. Mikään ei huvita, enkä jaksa yhtään mitään. Päivänkin ajatteleminen eteenpäin tuntuu ihan mahdottomalta.

Heräilen yöllä ja hikoilen. 6kk on viimesistä kuukautisista. Hikoilun vielä kestän mutta minäkuvan muutosta en. Itkisin vaan jos itkettäs mut kun on vaan möykky rinnassa ja paha mieli. Elämäneliksiiri on kadoksissa.

Terveyskeskuslääkäri ei antanut hormooneja koska on verenpainelääkitys. No mielipaha sen verenpaineen on nostanut ja kun ei saa unta tarpeeksi.

Liikunta. terveet elämäntavat ym. eivät ole tuoneet helpotusta oloon, eikä luontaistuotteet.

Aina vaan on paha mieli ja pelkään jotain pahaa tapahtuvan.

Lue lisää

"Terveyskeskuslääkäri ei antanut hormooneja koska on verenpainelääkitys."

Jopas oli ihmeellinen lääkäri! Minullakin on verenpainetauti ja lääkitys siihen, eikä se ole mikään este hormonikorvaushoidolle. Kakkostyypin diabetes pistettiin hyvään hoitotasapainoon että voitiin aloittaa hormonikorvaushoito. Eli ei nuokaan sairaudet ole ainakaan minulla ollut esteenä hormoneille. Esteenä voisi olla sydäntauti tai veritulppataipumus, koska hormonit voivat lisätä herkkyyttä näihin.

Tulipa mieleen, että ainakin minulla oli ennen hormoneja noiden mainitsemiesi oireiden lisäksi mielialavaihteluita. Joskus suorastaan räjähdin asiakkaalle ja sai kuulla kunniansa jos oli haukkunut minua ensi. Ehkäpä kunnon räjähdys noille kiusaajille pistäisi asiat kohdalleen.

Kehäraakki 59 kirjoitti:

Minusta iloisesta tunneihmisestä tuli koulukiusattu, työpaikkakiusattu jne. Katselen itseäni ulkopuolelta. Valmistuin hiljan ja jouduin vanhojen matruunoiden höykyttämäksi. Imekös tuo kun olen sellainen reppana nykyään. Minuun uppoo tuo kiusaaminen joten olen helppo kohden.

Ennen ei ollut näin, koskaan ennen en ole 49-vuotisen elämäni aikana joutunut kiusatuksi. Nyt olen kaikkien sylkykuppi. Mikään ei huvita, enkä jaksa yhtään mitään. Päivänkin ajatteleminen eteenpäin tuntuu ihan mahdottomalta.

Heräilen yöllä ja hikoilen. 6kk on viimesistä kuukautisista. Hikoilun vielä kestän mutta minäkuvan muutosta en. Itkisin vaan jos itkettäs mut kun on vaan möykky rinnassa ja paha mieli. Elämäneliksiiri on kadoksissa.

Terveyskeskuslääkäri ei antanut hormooneja koska on verenpainelääkitys. No mielipaha sen verenpaineen on nostanut ja kun ei saa unta tarpeeksi.

Liikunta. terveet elämäntavat ym. eivät ole tuoneet helpotusta oloon, eikä luontaistuotteet.

Aina vaan on paha mieli ja pelkään jotain pahaa tapahtuvan.

Lue lisää

onkin kun paha olo,mutta ei enää tule itkua.
Nuorempana itku helpotti,mutta nyt on vaan sellanen möykky rinnassa.
Tuokin että on alentunu muiden sylkykupiksi,pitää paikkansa ainakin minun kohdalla,jotenkin ei vaan jaksa taistella,mielummin on vaan ja ei sano mitään takasin.
Kunnes räjädhys voi tulla ihan väärässä paikassa.
Mutta nyt olen itse ottanut erääseen,erittäin hankalaan ihmiseen joka ei ymmärrä että rajat on olemassa jokaisella eikä tyrkyttää itseään joka paikan asiantuntijana.
Hormonikorvaushoito vois olla ihan paikallaan,mutta miten kauan ja mitäs sitten kun sen lopettaa,onko kaikki taas edessä?

älä nyt enää työtä tee kirjoitti:

anna hyvä ihminen terveiden tehdä!!
Älä turhaan yritä, et kirkkaampaa ruunua saa.

itse päättää milloin jää työstä pois,jos lääkäri on sitä mieltä että on työkuntonen?
Vaikka itse ei enää jaksa.

miten on kirjoitti:

itse päättää milloin jää työstä pois,jos lääkäri on sitä mieltä että on työkuntonen?
Vaikka itse ei enää jaksa.

Kyllä työt voi lopettaa jos haluaa. Mutta pitää olla hyvät säästöt että pystyy elämään niillä. Eläkkeelle ei pääse ihan tuosta vaan ja eläkeikä nousee koko ajan. Työttömyyskorvaustakaan ei saa jos ei huoli tarjottua työtä. Työpaikallani koko aikana vain yksi henkilö teki tuon päätöksen että sanoutui vain irti ja jäi elämään säästöillään siihen asti että eläke alkoi.

voi! kirjoitti:

Kyllä työt voi lopettaa jos haluaa. Mutta pitää olla hyvät säästöt että pystyy elämään niillä. Eläkkeelle ei pääse ihan tuosta vaan ja eläkeikä nousee koko ajan. Työttömyyskorvaustakaan ei saa jos ei huoli tarjottua työtä. Työpaikallani koko aikana vain yksi henkilö teki tuon päätöksen että sanoutui vain irti ja jäi elämään säästöillään siihen asti että eläke alkoi.

Lue lisää

Oletteko epähuomiossa unohtaneet keskustelun aloittajan alkuperäisen aiheen, joka oli:

" Onko kellään ollut korvaushoidoista enempi haittaa kuin hyötyä? Esim.kuumien aaltojen ja hikoilun tilalle,suunnaton kylmähikisyys. Ihon ja limakalvojen kuivuus ja kutina. Ärtyneisyys ja kumma alakuloisuus."

Hän kysyi oireista. EI ELÄKKEELLE JÄÄMISESTÄ !

vaikeaa kirjoitti:

onkin kun paha olo,mutta ei enää tule itkua.
Nuorempana itku helpotti,mutta nyt on vaan sellanen möykky rinnassa.
Tuokin että on alentunu muiden sylkykupiksi,pitää paikkansa ainakin minun kohdalla,jotenkin ei vaan jaksa taistella,mielummin on vaan ja ei sano mitään takasin.
Kunnes räjädhys voi tulla ihan väärässä paikassa.
Mutta nyt olen itse ottanut erääseen,erittäin hankalaan ihmiseen joka ei ymmärrä että rajat on olemassa jokaisella eikä tyrkyttää itseään joka paikan asiantuntijana.
Hormonikorvaushoito vois olla ihan paikallaan,mutta miten kauan ja mitäs sitten kun sen lopettaa,onko kaikki taas edessä?

Lue lisää

että ei ole ollut haittaa korvaushoidoista. Toki masennuksia on tullut ja mennyt, eikä vähiten aiheestä "minä, vanheneva nainen", mutta selvitty on aina eteenpäin.

vastaus tässä ainakin kirjoitti:

että ei ole ollut haittaa korvaushoidoista. Toki masennuksia on tullut ja mennyt, eikä vähiten aiheestä "minä, vanheneva nainen", mutta selvitty on aina eteenpäin.

Mä oon ollu aika tsombi, mutta nyt kun sain lääkäriltä Estrogeelin, levittelen sitä (pumppupullo) 2 painallusta, niin hikeä ei valu enää. Mieli korjautuu Efexor 75 mg, vaikka yritän lopetella sitä mutta alkaa pyörryttään kun vaikutus hiipuu ja mielikin tulee äkäiseksi.
Näin periaatteessa on ihan jees. Yöuni vain saisi
olla pidempi. Siihenkin olis pillerit, mutta kun joudun selkäni takia syömään lääkkeitä, niin en joka yöksi halua unilääkettä ottaa. Tsemppiä sullekin.

??? kirjoitti:

"Terveyskeskuslääkäri ei antanut hormooneja koska on verenpainelääkitys."

Jopas oli ihmeellinen lääkäri! Minullakin on verenpainetauti ja lääkitys siihen, eikä se ole mikään este hormonikorvaushoidolle. Kakkostyypin diabetes pistettiin hyvään hoitotasapainoon että voitiin aloittaa hormonikorvaushoito. Eli ei nuokaan sairaudet ole ainakaan minulla ollut esteenä hormoneille. Esteenä voisi olla sydäntauti tai veritulppataipumus, koska hormonit voivat lisätä herkkyyttä näihin.

Tulipa mieleen, että ainakin minulla oli ennen hormoneja noiden mainitsemiesi oireiden lisäksi mielialavaihteluita. Joskus suorastaan räjähdin asiakkaalle ja sai kuulla kunniansa jos oli haukkunut minua ensi. Ehkäpä kunnon räjähdys noille kiusaajille pistäisi asiat kohdalleen.

Lue lisää

on ihminen kuin perseeseen ammuttu karhu.

Diabeteksesi viittaa siihen, että ravinnossasi on liikaa nopeita hiilihydaatteja, siis vehnäjauhoa,sokeria,keinomakeutteita,perunaa.
Ja siten sokeritasapainosi keikahtelualtis.

Ruoka vaikuttaa yllättävän paljon psyykeen. Monen kannattaisi muistaa tämä ennen kuin rupeaa mättämään (usein hyödyttömiä) psyykenpillereitä.

Monilla on krooninen vajaus hyvistä rasvahapoista kun vedetään tätä vuosisadan suurinta kusetusta kevyttuotteita päivät pitkät.

viturallaan kirjoitti:

on ihminen kuin perseeseen ammuttu karhu.

Diabeteksesi viittaa siihen, että ravinnossasi on liikaa nopeita hiilihydaatteja, siis vehnäjauhoa,sokeria,keinomakeutteita,perunaa.
Ja siten sokeritasapainosi keikahtelualtis.

Ruoka vaikuttaa yllättävän paljon psyykeen. Monen kannattaisi muistaa tämä ennen kuin rupeaa mättämään (usein hyödyttömiä) psyykenpillereitä.

Monilla on krooninen vajaus hyvistä rasvahapoista kun vedetään tätä vuosisadan suurinta kusetusta kevyttuotteita päivät pitkät.

Lue lisää

"Diabeteksesi viittaa siihen, että ravinnossasi on liikaa nopeita hiilihydaatteja, siis vehnäjauhoa,sokeria,keinomakeutteita,perunaa.
Ja siten sokeritasapainosi keikahtelualtis."

Totta, mutta vain osittain. Minulla kakkostyypin diabetes on osittain geeniperimää ja osittain itse aiheutettua. Aikanaan ei tullut huolehdittua tarpeeksi hyvin terveellisistä ruokailutottumuksista ja samalla kun annettiin virallinen diabetesdiagnoosi, määriteltiin virallisesti MBO-oireyhtymäkin.

Jo vuosia sitten korjasin ruokailutottumuksia viikon kuntorempan pohjalta ja tilanne korjaantui kohdallani paljon. Paino putosi ja veriarvot parani. Verensokeria seurattiin jo kauan tuon geeniperimän takia ja ne olivat melko tasaiset, mutta yläkantissa. Ylitys oli kuitenkin niin vähäinen ettei työpaikkalääkäri katsonut lääkityksen tarpeelliseksi, vaan ruokavalio riitti. Mutta hormonikorvaushoitoa varten piti sokeritasapainokin saada hyväksi. Lisäksi hormonit nostivat sokeritasoja ja vuosien mittaan ohjearvotkin laskivat, joten "lipsahdin" rajan yli diabeetikoksi. Nyt hoidettuna verensokerini pysyy aika hyvin tasaisena, joten mistään "keikahtelusta" ei voi puhua. Hormonien käytön aloitus oli ainoa selvä korottava tekijä ja se hoidettiin lääkitystä muuttamalla.

Ruokailutavoissani olen tarkkana ja mm. sokereita en käytä kuin sen mitä joihinkin ruokiin sisältyy. Esimerkiksi en juo lainkaan limuja, vaan kraanavettä. En myöskään makeutettuja joghurtteja tms. Alkoholin käyttö on aivan satunnaista. Perunaa ja hiilihydraatteja olen vähentänyt. Tuota en ole kuullutkaan että keinomakeuttajat nostaisivat verensokeria, juuri niitähän diabeetikko joutuu käyttämään, joskin käytän aika vähän.

Rasvaa, mutta terveellisiä, käytän tarpeellisissa määrin. Kolesteroliarvoni on "normaalin" ihmisen tasolla, mutta koska diabeetikolla ne pitää olla alempana, minulla on siihen kevyt lääkitys.

vuosimalli 57 kirjoitti:

Mieliala jutuista ei tosiaan puhuta vaihdevuosioireena läheskään niin paljon kuin kuumista aalloista. Sinä "Apua saanut" olet rohkea kun toit tämänkin puolen esiin. Minun tuttavapiirissä on muutama nainen, jotka ovat olleet sairaalahoidossa näitten mieliala juttujen takia. Hekin ovat kertoneet samaa että kaikki asiat masensi menetti tavallaan itsensä jollekkin tuntemattomalle. Heillekkin lopulta löytyi apu korvaushoidosta, kun sattui oikea lääkäri joka uskoi että on kyse vaihdevuosista. Näistä mieliala jutuista pitäisi puhua muutenkin kuin tuttujen naisten kanssa.

Lue lisää

kun lääkäri määrää vaihdevuosiaan oirehtivalle masennuslääkettä? tämä tuntuu olevan hyvinkin yleistä.

itse aiheutettua kirjoitti:

"Diabeteksesi viittaa siihen, että ravinnossasi on liikaa nopeita hiilihydaatteja, siis vehnäjauhoa,sokeria,keinomakeutteita,perunaa.
Ja siten sokeritasapainosi keikahtelualtis."

Totta, mutta vain osittain. Minulla kakkostyypin diabetes on osittain geeniperimää ja osittain itse aiheutettua. Aikanaan ei tullut huolehdittua tarpeeksi hyvin terveellisistä ruokailutottumuksista ja samalla kun annettiin virallinen diabetesdiagnoosi, määriteltiin virallisesti MBO-oireyhtymäkin.

Jo vuosia sitten korjasin ruokailutottumuksia viikon kuntorempan pohjalta ja tilanne korjaantui kohdallani paljon. Paino putosi ja veriarvot parani. Verensokeria seurattiin jo kauan tuon geeniperimän takia ja ne olivat melko tasaiset, mutta yläkantissa. Ylitys oli kuitenkin niin vähäinen ettei työpaikkalääkäri katsonut lääkityksen tarpeelliseksi, vaan ruokavalio riitti. Mutta hormonikorvaushoitoa varten piti sokeritasapainokin saada hyväksi. Lisäksi hormonit nostivat sokeritasoja ja vuosien mittaan ohjearvotkin laskivat, joten "lipsahdin" rajan yli diabeetikoksi. Nyt hoidettuna verensokerini pysyy aika hyvin tasaisena, joten mistään "keikahtelusta" ei voi puhua. Hormonien käytön aloitus oli ainoa selvä korottava tekijä ja se hoidettiin lääkitystä muuttamalla.

Ruokailutavoissani olen tarkkana ja mm. sokereita en käytä kuin sen mitä joihinkin ruokiin sisältyy. Esimerkiksi en juo lainkaan limuja, vaan kraanavettä. En myöskään makeutettuja joghurtteja tms. Alkoholin käyttö on aivan satunnaista. Perunaa ja hiilihydraatteja olen vähentänyt. Tuota en ole kuullutkaan että keinomakeuttajat nostaisivat verensokeria, juuri niitähän diabeetikko joutuu käyttämään, joskin käytän aika vähän.

Rasvaa, mutta terveellisiä, käytän tarpeellisissa määrin. Kolesteroliarvoni on "normaalin" ihmisen tasolla, mutta koska diabeetikolla ne pitää olla alempana, minulla on siihen kevyt lääkitys.

Lue lisää

Mua kiinnostaisi kovasti saada tietää tuosta diabeteksen ja hormonikorvaushoidon yhteydestä, jos haluat vastata. Sanoit, että hormonien käytön aloitus oli ainoa selvä korottava tekijä ja se hoidettiin lääkitystä muuttamalla. Mitä lääkitystä muutettin, diabetes- vai hormonilääkitystä, ja mihin lääkkeeseen se vaihdettiin? Minkälainen hormonikorvaushoito sulla on nykyään?

kiinnostaisi kirjoitti:

Mua kiinnostaisi kovasti saada tietää tuosta diabeteksen ja hormonikorvaushoidon yhteydestä, jos haluat vastata. Sanoit, että hormonien käytön aloitus oli ainoa selvä korottava tekijä ja se hoidettiin lääkitystä muuttamalla. Mitä lääkitystä muutettin, diabetes- vai hormonilääkitystä, ja mihin lääkkeeseen se vaihdettiin? Minkälainen hormonikorvaushoito sulla on nykyään?

Lue lisää

Siis diabetes saatiin hyville arvoille yhdellä metformiini-pillerillä vuorokaudessa. Mutta kun hormonikorvaushoito aloitettiin, paastosokeriarvot kohosivat entiselle tasolle. Diabeteslääkitys nostettiin kolmeen pilleriin vuorokaudessa jolla arvot oli taas hyvät. Hormonikorvaushoitoni on estrogeeni pillerinä.

..... kirjoitti:

Siis diabetes saatiin hyville arvoille yhdellä metformiini-pillerillä vuorokaudessa. Mutta kun hormonikorvaushoito aloitettiin, paastosokeriarvot kohosivat entiselle tasolle. Diabeteslääkitys nostettiin kolmeen pilleriin vuorokaudessa jolla arvot oli taas hyvät. Hormonikorvaushoitoni on estrogeeni pillerinä.

Lue lisää

Olen niin monesti miettinyt tota hormonikorvaushoidon (ja vaihdevuosienkin) vaikutusta sokeriarvoihin ja kysyisin vielä sinulta, että onko sinulla ihan pelkkä estrogeeni, vai onko siinä mukana myös joku progestiini, yhdistelmähoito. Silloinhan nimittäin myös se progestiini voi olla "syyllinen". Metformiini on hyvä diabeteslääke.

vastata? kirjoitti:

Olen niin monesti miettinyt tota hormonikorvaushoidon (ja vaihdevuosienkin) vaikutusta sokeriarvoihin ja kysyisin vielä sinulta, että onko sinulla ihan pelkkä estrogeeni, vai onko siinä mukana myös joku progestiini, yhdistelmähoito. Silloinhan nimittäin myös se progestiini voi olla "syyllinen". Metformiini on hyvä diabeteslääke.

Lue lisää

Minulla oli välillä mukana keltarauhashormonikin ja tietenkin seurasin tarkkaan vaikuttaako se sokeriarvoihin. En havainnut eroa verensokerissa (ainakaan omalla mittarilla säännöllisesti mitatessa), joten ei ilmeisesti ollut vaikutusta. Koska minulla ei ole kohtua, pelkkä estrogeeni riittää hoidoksi.

Kehäraakki 59 kirjoitti:

Minusta iloisesta tunneihmisestä tuli koulukiusattu, työpaikkakiusattu jne. Katselen itseäni ulkopuolelta. Valmistuin hiljan ja jouduin vanhojen matruunoiden höykyttämäksi. Imekös tuo kun olen sellainen reppana nykyään. Minuun uppoo tuo kiusaaminen joten olen helppo kohden.

Ennen ei ollut näin, koskaan ennen en ole 49-vuotisen elämäni aikana joutunut kiusatuksi. Nyt olen kaikkien sylkykuppi. Mikään ei huvita, enkä jaksa yhtään mitään. Päivänkin ajatteleminen eteenpäin tuntuu ihan mahdottomalta.

Heräilen yöllä ja hikoilen. 6kk on viimesistä kuukautisista. Hikoilun vielä kestän mutta minäkuvan muutosta en. Itkisin vaan jos itkettäs mut kun on vaan möykky rinnassa ja paha mieli. Elämäneliksiiri on kadoksissa.

Terveyskeskuslääkäri ei antanut hormooneja koska on verenpainelääkitys. No mielipaha sen verenpaineen on nostanut ja kun ei saa unta tarpeeksi.

Liikunta. terveet elämäntavat ym. eivät ole tuoneet helpotusta oloon, eikä luontaistuotteet.

Aina vaan on paha mieli ja pelkään jotain pahaa tapahtuvan.

Lue lisää

Kävin Femedassa ja sain Estrogeenilaastarin vahvuudeltaan 37.5..Minulle tehtiin Ultratutkimus ja sitä ei oltu te´hty 20:een vuoteen. Kohdun limakalvo oli ohut ja lääkäri arveli vaihdevuosien alkaneen sen perusteella.
Maksoin 92 e mutta kyllä kannatti. Tuli tutkittua munasarjat ja kohtu myomineen( n, sentin kokoinen). Sain Lugesteronea keltarauhashormooniksi. Elämä on selkiytynyt vähän. Hikipuuskat loppuivat..voin taas käyttää villapaitoja. Paniikki väheni ja nukun nyt hyvin. Mielialakin on korjaantumaan päin vaikka ei niin paljon kun odotin. Tosin annos on aika pieni ja lääkäri sanoi, että nostetaan myöhemmin jos on tarvista.