Millä "syin" lähdetään suunnittelemaan adoptiota?
Lapsettomuus toki on painava syy, sen ymmärrän. Mutta lähteekö monet vain sillä mielellä, että tuntee adoption omaksi jutukseen. (vaikka perheessä olisi jo 2-3 omaa biologistakin lasta)
Eli ihan mielenkiinnosta kyselen, millä "syillä" olette kuulleet joidenkin hakevan adoptiota?
Lapsettomuus toki on painava syy, sen ymmärrän. Mutta lähteekö monet vain sillä mielellä, että tuntee adoption omaksi jutukseen. (vaikka perheessä olisi jo 2-3 omaa biologistakin lasta)
Eli ihan mielenkiinnosta kyselen, millä "syillä" olette kuulleet joidenkin hakevan adoptiota?
Vastaukset 18
Vanhimmat
en tiedä tarkoititko tätä, mutta itse aion ("päätin" jo pienenä :)) adoptoida ulkomailta ehkä osasyi myös siksi että tahdon työskennellä maahanmuuttajien yms ulkomaisten lasten kanssa. vaikka mulla olisi mahdollisuus saada omiakin lapsia, tahdon silti auttaa pois köyhyydestä kärsivän lapsen.
tuo sinun motivaatio adoptoida lapsi ulkomailta on täysin väärä!
"tahdon auttaa pois köyhyydestä lapsen"
adoptio EI ole hyväntekeväisyyttä! suosittelen sinulle kummilapsen ottamista kehitysmaasta sen sijaan että kokisit tekeväsi hyvän työn ottamalla lapsen ulkomailta.
adoption pitää lähteä vain yhdestä motivaatiosta: halusta saada lapsi! adoptiossa vanhemmat saavat lapsen ja lapsi saa vanhemmat. vanhemmille EI etsitä lasta vaan lapsille nimenomaan vanhempia.
no onneksi suomessa on tarkka järjestelmä ja neuvonnassa karsiutuu jo pois ne jotka ovat lähteneet tuolla "pelastamis"-ajatuksella liikkeelle.
itse olen vauvana suomeen aasiasta adoptoitu - nyt aikuinen - nainen ja minulla on adoptioprosessi menossa, halusta saada lapsi.
On kiva kuulla että olet ulkomailta adoptoitu ja et ajattele kovin negatiiviesti adoptiosta vaan haluat itsekin adoptiolapsen.
Saanko kysyä mitä itse ajattelet omasta adoptiostasi: millainen se sinusta oli (hyvä/ huono)? Ja mikä siihen mielestäsi vaikutti?
T. Ehkä tuleva adoptioäiti? Haluaisin adoptiolapsen, meillä ei ole vielä yhtään lasta. Haluaisin olla mahdollisimman hyvä äiti tulevalle lapselleni ja siksi haluaisin neuvoja adoptoiduilta.
laita minulle mailia [email protected] niin voidaan keskustella enemmän. en viitsi tänne sen enempi kirjoitella henk.koht asioista...
en tiedä tarkoititko tätä, mutta itse aion ("päätin" jo pienenä :)) adoptoida ulkomailta ehkä osasyi myös siksi että tahdon työskennellä maahanmuuttajien yms ulkomaisten lasten kanssa. vaikka mulla olisi mahdollisuus saada omiakin lapsia, tahdon silti auttaa pois köyhyydestä kärsivän lapsen.
Hei!
Olen nyt 20 vuotta ja päätin noin viisi vuotta sitten, että aion adoptoida lapsen ulkomailta auttaakseni köyhiä ihmisiä ja antaakseni lapselle toivoakseni paremmat olosuhteet ja mahdollisuudet kuin köyhissä maissa. En tiedä milloin lapsen adoptoin ja yksinkö vai miten. Sitten kun sen aika on.
ei kuullosta kovin hyvälle, jos syynä on pelastaa lapsi huonoista oloista köyhästä maasta. Tuleeko lapsen olla ikuisesti kiitollinen siitä vanhemmilleen ? Ei kovin tervettä.
Syy adoptioon on itsekäs; halu tulla vanhemmaksi!
ei tule olla sääli, pelastaminen tms. Jos haluat auttaa huono-osaisia lapsia, oikea kanava siihen on tukea heitä omassa kotimaassaan esim. kummilapsitoiminnan kautta. Ei se, että tuot lapsen hyväntekeväisyyskohteena vieraaseen kulttuuriin. Lue alla oleva linkki adoptiovanhemmuudesta!
http://www.interpedia.fi/adoptio/ennen-adoptiota.html
miksi adoptioon on päädytty on se, että haluamme perustaa perheen, ja adoptio tuntuu meille sopivalle ratkaisulle.
Monilla on biologisia lapsia, jotka adoptoivat. Jokaisella maalla vaan on sitten siihen melkein omat kriteerinsä, kuinka paljon lapsia voi jo olla entuudestaan. Niistä löytyy tietoa esim. PeLan ja Interpedian sivuilta. IP:an sivuilla on myös hyvä kysymys / vastaus-palsta, mistä juuri kyseiseenkin aiheeseen löytyy vastauksia.
itse olen 18 vuotias abiturientti, ja poikaystävän kanssa asioista puhuttu. lapset tulevat olemaan osa arkeani ei aivan vielä, joidenkin vuosien päästä. haluan omia lapsia, ja luulen että lapsien saaminen ei ole minulle eikä meille ongelmä, adoptio mietteet eivät siis ole sitä ettei omia saisi. joskus kun olin 12-vuotta, näin Jippii-kiertueen esityksen, jossa he kertoivat katulapsista. tässä olikikn puhetta että hyväntekeväisyys että tuo lapsen vaan tänne niin ei ole riittävä peruste, ja tiedän itsekin sen. Tuo jippiikiertue kuitenkin muutti ajatteluani siten, että minulle tuli tunne että haluan auttaa katulapsia, ja edes yhdelle heistä tarjota rakastavan kodin. Mietin vain sitä että jos asia oikeasti menisi näin yksinkertaisesti, miksi teistä tämä tunne olisi "väärä" peruste?
Sitä en tosiaan tiedä että mistä ne adoptoitavat lapset tulevat ja ovatko he oikeasti orpoja yms, mutta mielestäni jos pienellä lapsella on mahdollisuus elämään kadulla, tai sitten jossain muualla adopitioperheessä, ei kai kukaan voi kieltää että rakastava perhe on se parempi vaihtoehto?
Mitä teidän mielestä sitten on ne oikeat syyt?
minä tosiaan mitä harkinnut nyt olen niin haluasin tosiaan antaa edes yhdelle katulapselle rakastavan perheen ja kodin. jos saisin tehdä niinkuin unelmani olisi, veisin heille ensin maahansa ruokaa ja vaatteita ja kaikkea, ja yksi pieni tyttö tai poika lähtisi vain mukaani.
On hyvä, että adoptioon on niin vaativat vaatimukset ja perheet syynätään tarkasti, mutta se silti tuntuu mielestäni hieman teennäiseltä. mistä lapset oikeasti ovat, hehän ovat(?) yleensä hyvinvoivia ja näin. eli suht hyvistä oloista lastenkodeistako?
..eivät saa olla hyväntekeväisyydessä ja lapsen pelastamisessa sen takia, että sillä perusteella aiheutuu vanhemman ja lapsen suhteeseen usein ongelmia. Tiedoksi muuten sinulle että adotiolapsi on yhtä OMA kuin biolapsikin, joten on hyvä puhua biolapsista ja adoptiolapsista. Oma lapsi -nimitys kuuluu kummallekin.
Hyväntekeväisyys ei riitä siihen, että pysyvä ja syvä lapsi-vanhempi -suhde syntyy ja että kiintymys puolin ja toisin osuu kohdalleen. Elämä vanhempana ja lapsen kanssa on aina ajoittain rankkaa -ja se on sitä oli kyseessä sitten adoptoitu lapsi tai biolapsi. Tähän arjen, ongelmat ja elämän kestävään suhteeseen tarvitaan erittäin syvä kiintymys, jota ei synny ilman vahvaa nimenomaista halua perustaa perhe. Moni aikuinen adoptoitu kertoo, että usein tavalla tai toisella heidän lapsuudessaan tai nuoruudessaan tuli esiin se, että vanhemmat odottivat lapsen tuntevan edes jonkin verran kiitollisuutta, varsinkin kasvettuaan isommaksi. Vanhemman voi olla vaikea kestää sitä, että adoptoitu ei pätkän vertaa välitä niistä uhrauksista, joita adoptiovanhemmat ovat hänen hyväkseen tehneet, ja käyttäytyy hyvinkin välinpitämättömästi (tällaiseen käytökseen lapsella on täysi oikeus, mutta adoptiossa sen hyväksyminen voi olla vaikeampaa). Myös teini-iässä adoptoidulla voi olla valtava identiteettikriisi ja itsensä etsintä, jolloin viha, katkeruus ja raivo voivat kohdistua täydellä voimalla adoptiovanhempiin. Harva hyväntekeväisyyteen perustuva vanhempi-lapsi -suhde kestää sellaisen höykytyksen, jota esimerkiksi juuri murrosikä adoptoidun lapsen kanssa voi olla. Silloin juuri tulisi jaksaa olla lapsen rinnalla vaikka lapsi puskisi adoptiovanhempaa pois loukkauksia syytäen.
Syynä adoptioon tulee siis olla oma halu saada lapsia. Vanhemman tulee olla kiitollinen siitä upeasta omasta lapsesta, jonka he ovat saaneet -eikä koskaan toisin päin vaikka kuinka adoptio olisi "lapsen elämän pelastanut". Adoptiolapselle on tärkeää, että hänet on haluttu perheeseen juuri täysivaltaiseksi lapseksi eikä orporessukaksi, jonka elämä adoptoimalla "pelastetaan".
!!!!!
Katulapset ovat katulapsia sen takia että ovat lapsia eivätkä terveitä vastasyntyneitä.
Yhteen aikaan heillä oli oma koti jne. Vauraus ei ole itsestään selvyys joka paikassa ja niin perheille vain käy.
Kyllä se adoptio on parempi vaihtoehto kuin itsekkäistä syistä biologisen lapsen hankkiminen. Tämä maapallo alkaa olla jo niin ylikansoitettu, että miksi pitää pykätä tieten tahtoen lisää? Jos kerran lapsen haluaa niin hankkii mielummin jo olemassa olevan ja tarjoaa näinollen edes yhdelle katulapselle mahdollisuuden parempaan elämään.
vapaudu. Suurin osa kv-adoptoiduista on laitoslapsia mikä osaltaan tuo haastetta lapsen kasvatukseen. Katulapsille voi tarjota mahdollistuuta parempaan elämään joidenkin hyväntekeväisyysjärjestejöjen kautta lahjoittamalla rahaa katulapsityöhön.
..lapsen. Sillä syyllä haluan adoptiovanhemmaksi. Eli lapsettomuus on se tämänhetkiseen prosessiin se suurin syy. Kuitenkin tarkoitukseni on aina ollut lähteä jossakin vaiheessa myös adoptoimaan, vaikka biolapsia olisimme saaneetkin.
Lisäselvityksenä sanottakoon, ettemme koskaan lähteneet hedelmöityshoitoihin; kun ongelma selvisi siirryimme suoraan adoptioprosessiin. Minulle adoptio on aina tuntunut vahvasti omalta jutulta. En tarvitse verisiteitä lapseen häntä rakastaakseni. Haluan olla lapsen tukena aina ja kaikissa tilanteissa, myös auttaa häntä bioperheensä etsinnässä. Biosuku ei ole minulta pois! Toivon saavani lapsen, jonka biosukulaisia voisin jäljittää jo lapsen ollessa pieni ja mahdollisuuksien mukaan olla yhteydessä. Olemme myös valmistautuneet erityistarpeisen lapsen vastaanottamiseen. Lapsi on minulle aivan yhtä arvokas aarre, on hänellä erityistarpeita tai ei.
Maailmassa on jo lapsia, joilla ei ole vanhempia. Siis miksi tehdä lisää?
"Maailmassa on jo lapsia, joilla ei ole vanhempia. Siis miksi tehdä lisää? "
Onko minkään lajin biologia koskaan ottanut tuota asiaa harkitakseen?