Ikä(ero)kysymykset tuntuvat aina vaan herättävän intohimoja suuntaan tai toiseen... Katsoin hiljattain hurmaavan leffan nimeltä Loving Annabelle ja mielestäni siinä oli koskettavalla tavalla onnistuttu tavoittamaan se tunnelataus, joka parhaimmillaan voi syntyä kahden ihmisen välille, kun vain ihminen itse on tärkeä.
Leffan päähenkilöiden ikäero, elämäntilanne, elämänkokemus, asema yms. ristiriidat tekivät tarinasta kauniin ja samalla eräänlaisen jatkumon ikiaikaiseen "arkkiveisuun" rakkauden rajattomuudesta. Voisiko tällainen kertomus toimia ilman falskiuden häivää, jollei joku joskus ja moni tälläkin hetkellä eläisi sitä todeksi?
Leffan päähenkilöiden ikäero, elämäntilanne, elämänkokemus, asema yms. ristiriidat tekivät tarinasta kauniin ja samalla eräänlaisen jatkumon ikiaikaiseen "arkkiveisuun" rakkauden rajattomuudesta. Voisiko tällainen kertomus toimia ilman falskiuden häivää, jollei joku joskus ja moni tälläkin hetkellä eläisi sitä todeksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ole todettu se tosiasia, ettei ikäkysymys ole se olennainen. Vaan se kaikki muu, tietenkin. Mutta sitten täytyy todella olla sitä jotain, mistä rakkaus syntyy - KAIKILLA tasoilla, suhteessa "oikeesti". Seksuaalisuus jne.
Leffaa tuntematta, elämää tuntien.
on tietenkin opettajan suhde oppilaaseen. Siitä tehdään paljon elokuvia aina vaan. Lasten vanhempana pohtii asioita eri vinkkelistä kuin seksinnälkäinen nuori tai pedofiili. Tai juristi tai opettaja tai..