Mitä tehdä kun heterosuhteessa elämä tuntuu niin toivottoman ankealta. On lapsiakin. Ei siis todellakaan riitoja eikä muutakaan. Olen vasta viime vuosina huomannut -ilokseni/surukseni_ että pidän naisesta. En oo koskaan tuntenut mieheen sellaista vetoa ja intohimoa, mitä tunnen naista kohtaan. Seksi ei sytytä, puheet ei kiinnosta. Mies on niin perinteinen mies vielä, aamutohvelit, sauna ja seksi -rataa. Hyvin kultainen luonteeltaan. Mutta raastaa sisältä tämä tunne. Välillä toivoisin, että hän löytäisi itselleen uuden naisen, jonka kanssa voisi viettää normaalia hetero elämää onnellisena. En osaa ajatella tulevaisuutta. Kyllä tää näinkin menee kun ottaa oikean asenteen, mut laittakaa jotain kommenttia tai jotain. :(
Kyllästyttää
Halle30
152330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, se on hyvä huomata itsessä jotain, mitä ei ole tiennyt olevankaan. Minä kehottaisin kuuntelemaan omaa sisintään ja tekemään elämässä sellaisia asioita jotka tuovat iloa ja tuntuvat ehkä sit oikeilta. Meillähän on vain yksi elämä ja "joka päivä kannattaa elää kuin se olisi viimeinen" eli ei tuhlata aikaa. Tosin tuntuu hassulta sanoa tämä, koska itse tuhlaan kovastikkin aikaa, pitäisi ottaa elämästä kiinni ja nauttia!
vielä edelliseen, et eihän se sano kumpi on vastassa, mies vai nainen, arki voi olla yhtä ankeaa myös naisen kanssa...siis jos ajattelee hamaan tulevaisuuteen. Mut se mitä tunnet on tärkeintä, arjesta voi tehdä juhlaa pienillä asioilla.
Totta, arki on välillä puuduttavaa _myös naisen_kanssa, varmasti. Mutta se intohimo, sielunkumppanuus, se. Tai miksi sitä nyt sanotaan...
elämääsi niinkuin se parhaalta tuntuu. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi..! Kerro miehellesi tunteistasi ja ajatuksistasi. Hän kyllä tajuaa tilanteen ja ymmärtää sinua koska rakastaa sinua. Tai sitten ei ymmärrä.. Mutta sinun elämä on SINUN eikä kenenkään muun, eikä kukaan muu puolestasi päättää mitä teet tai miten ja kenen kanssa täällä elät. Jos tyydyt elämään jossa tunnet itsesi ahdistuneeksi ja jossa et pysty tyydyttämään tarpeitasi niin jää miehesi luokse. Kyllä se elämä varmasti hänenkin kanssa sujuu. Jos haluat toteuttaa seksuaalisuuttasi ja kokeilla toisenlaista elämää jossa tuntisit sitä vetoa ja intohimoa niin sitten voisit vaikka kokeilla että olisivatko naiset sinun juttusi
Joo kylläpä kuulostaa tutulta tarinalta!
Kun vaan olis rohkeutta lähteä liikkeelle ja löytää joku ihana nainen. Ja sais edes kerran elämässä kokea naisen rakkauden!!
Outo yksinäinen avioliitto minullakin. Valitettavaa ei ole, mies on kiltti ja kultainen, avuliaskin, mutta poissaoleva.
Ja poissaoleva olen minäkin, en fyysisesti, vaan ajatuksiltani. Päivät vaihtuvat, mikään ei muutu. Emme ole onnettomia, mutta emme onnellisiakaan.
Joskus, kauan sitten, muistan nauraneeni, lujaa ja hersyvästi. En muista edes miltä se tuntui.
Öisin näen kummallisia unia, sekavia, joskus unissa rakastelen naisen kanssa ja saan orgasmin.
En tiedä, en osaa lähteä tästä pois. Sitä paitsi pelottaa, kun ei tiedä mihin mennä, mitä edessä osottaa.
itseäni patjaan ja tyynyyn vuorotellen ja genitaalit tykkää. Haaveilen jostakin vanhasta entisestä ja yritän olla onnellinen. G-pistettä en ole vielä löytänyt, mutta se varmaan löytää itse itsensä. Kaapista en ole tullut, kun en ole sinne mennytkään.
Ihan kaikki ihmisen ongelmat eivät kuitenkaan liity seksiin eikä työpaikkaan, mutta osa - ehkä?
Onhan niitä muitakin ongelmia?
tyynystä puhumattakaan.
Tulee mieleen, että voiko rutiineita koittaa muuttaa?Tehdä pirteitä juttuja yhdessä?Kääntää
nurinkurin arjenasioita -Aikuisten kesken?Uskon, että jokaisessa pitkässä suhteessa tulee kaltaiset koitinkivet eteen. Kaikki on tuttua ja turvallista, mutta hohto puuttuu. Jännitys sekä kemia, tilannetaju. Sanoja ei aina tarvita joka paikkaan tai rutiineita."Miehet ovat marsista,naiset venuksesta" :)...
Pystytkö kertomaan miehellesi tunteistasi naista kohtaan?Oletko kertonut, että sinussa on herännyt uusi puoli? Tahdotko kokeilla muuta? Onko tunne oikea, eikä korvike harmaille päiville suhteessanne?Ikään kuin ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Oletko valmis ottamaan askeleen vaikka hieman kolhaisisi? Mikä on arvojärjestyksesi elämässä?
Näitä minäkin olen punninnut elämänvarrella.
Neuvoisin itsesi takia ottamaan selvää tunteestasi ja toimimaan naisen kanssa. Jos et sitä tee, niin asia voi jäädä kaivelemaan ja näkyä suhteessanne. Et ole tavallaan rehellinen. Elämästä täytyy saada nauttia myös. Voihan olla, että unelma myös osoittautuu harhakuvitelmaksi?Kuinka hyvin tunnet tuon naisen? Hankalia asioita kaikki. On löydettävä oikea tie. minä olen elänyt enemmän tunteella, kuin järjellä aina. Ollut onneton ja onnellinen. Olen elänyt;)
Se onni kyllä löytyy varmasti, kun kuuntelee puhtaasti sydäntään ja luottaa elämään. Antaa itselleen luvan rakastaa. Toimintatavat löytyvät kyllä ja määritykset -Jos niitä tarvitaan.Aina asioilla on puolensa. Jokaisesta onnesta löytyy murheenryyninsä. Uskomaton tunne ja yhteisymmärrys naisen kanssa, mutta vaikeudet myös. Miehen kanssa turvallinen ja rehti yhteiselo sekä perhe-elämä. Rakastua voi sukupuoleen katsomatta ja tunne vaihtelee. Tunteita sitä kuitenkin on seurattava, vaikka jotakuta sattuu kaikesta hyväntahtoisuudesta huolimatta. Aina voi miettiä tietenkin myös sitä, että miten itse asiaan suhtautuisi jos mies tuntisi niin.
Tsemppiä ja rakkautta! aina ei liika miettiminen auta. Välitä itsestäsi muiden rinnalla.
miehen kanssa elävät naiset jotka haaveilette naisesta. katsokaa elokuva Lapsia ja Aikusia niin alkaa ottaa päähän.. Siinä on just tällänen stoori
Ja olen onnellinen. Lopetin kuihtuneen avioliittoni miehen kanssa lapsista huolimatta. Nyt seurustelen naisen kanssa, sielunsiskoni, ja tuntuu kuin olisin päässyt kotiin. Päätin etten tuhlaa elämääni vaan hyppään tuntemattomaan ja katson mitä tapahtuu. Ja sain kaiken mitä tarvitsen. Uskaltakaa tehdä ratkaisuja. Ne eivät ole koskaan vääriä. Aina on parempi elää.
Olen nyt samassa tilanteessa kuin sinä aiemmin. Minä en ole uskaltanut vielä tehdä mitään, vaikka olen löytänyt naisen jota rakastan. Mistä löysit rohkeuden jättää entisen elämän taakse ja vaihtaa sen elämään naisen kanssa. Kuinka lapsesi suhtautui tilanteeseen, entä muut läheiset ihmiset. Itse olen kertonut läheisilleni olevani bi, ovat ottaneet tiedon hyvin vastaan, mutta en tiedä kuinka he suhtautuisivat jos todella eroaisin ja rikkoisin perheemme, varsinkin kun minulla on hyvä mies ja ns. täydellinen elämä. Tilanne kuitenkin niin pitkällä että tiedän ettei paluuta ole entiseen, enkä ole näin onnellinen. Pelkään myös että menetän rakastamani naisen, en voi vaatia häntäkään odottamaan ikuisuutta. Eniten pelottaa että menetän lapset (teini-iässä olevia tyttöjä)tai ainakin heidän uskon/luottamuksen minuun.
kuin sinullakin. Olen 45-v. Se ero meillä ehkä kuitenkin on, että minä en halua erota miehestäni/perheestäni. Miksi haluaisin, kun rakastan heitä? Mutta rakastan myös naistani. Olen polyamorinen. Miksi en osaa hoitaa asioitani niin kuin monet muut polyamoriset: kaikki olisivat tasapainossa ja onnellisia??????
Ja tämähän tulee vähän niinkun penteleen myöhässä.Sorry.
Tämän asian kanssa painivat yllättävän monet salassa.Niinkin salassa,etteiväe edes myönnä sitä pimeässä itselleen.Eli mieskuviot on out ja sillä sipuli.Jotain tarttis tehdä,mutta mitä hitsi vie.No eikun ero vireille vaikka kaikki pas.. kaatuu niskaan.Se on vain osa elämänvaihetta ja sen kestää.Nautitaan lapset ensin kodista ulos ja sitten latu auki.Heh.Voipi tehdä mitä haluaa,jos on kanttia eikä kovin korkeassa asemassa duunissa.Tai kaikki riippuu..kun ajattelee.
Jos ei tossut ja perinteinen kaava saunaan ja sekstaamaan iske olet oikeilla jäljillä.Ei se niin mee.Se,että jo ajattelee ja tunnistaa muutoksen itsessään on jee.Mitä ITSE haluaa,your life.Erot voi olla helvettiä,mutta sitä se itsensä huijaaminenkin on usko pois.Irti vain ja muiden reaktiosta viis.Ei enää nykypäivänä tartte elää loppuelämää valan takia onnettomana.Rohkeasti vain itsenäisyyteen.Se maistuu nam ja omat illat korvaa kaiken.Fantasiamaailma iltaohjelmaksi,jos ei lapsilta pääse itseään toteuttamaan ulos.Iknow the feeling..Älä häpeä koskaan mietteitäsi,ethän?Mies ja nainenhan suunniteltiin vain,jotta saataisiin jälkikasvua maailmaan.Ei se takaa sitä,että ollaan onnellisia.Kosketuksen ja läsnäolonpuutetta ei korvaa aina mies.Ota selvää siitä.Nyt poistun ja jatkot hyvät sinulle.