Olen miettinyt tätä asiaa todella paljon viimeaikoina, olen siis 26-v nainen ja todella ihastunut 17-v nuoreen naiseen. En ole kertonut hänelle tunteistani, vaikka jotenkin on sellainen tunne, että hänkin tuntisi samoin minua kohtaan. Tämä ikäero vain mietityttää. Mitä kaverinikin sanoisivat, kun esittelen heille alaikäisen tyttöystävän? Tämä ei kyllä olisi mikään este, sillä valitsisin mielummin hänet, kuin sellaiset ystävät jotka hylkäävät tuollaisen takia.
Mitä mieltä te olette tästä asiasta? en ole kertonut kenellekkään vaikka tätä on ollut jo jonkun aikaa. Ja voiko 17-v ihastua tälläiseen vanhaan akkaan?? Hän vain on niin ihana.... katseemmetkin kohtaavat todella usein ja se hymy...
Mitä mieltä te olette tästä asiasta? en ole kertonut kenellekkään vaikka tätä on ollut jo jonkun aikaa. Ja voiko 17-v ihastua tälläiseen vanhaan akkaan?? Hän vain on niin ihana.... katseemmetkin kohtaavat todella usein ja se hymy...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ikäero ei merkitse mitään, olen kuullut sen lauseen monta kertaa ja olen samaa mieltä. Ja tottakai hän voi olla ihastunut sinuun. :)
Oltiin 29v ja 18v ja nyt on jo monta vuotta takana :)
Omasta mielestäni ikä ei ole este mihinkään. :o Paitsi pallomereen.
Jos jollain on jotain valitettavaa iästä niin valittakoon sitten. Ehkä hän ei tiedä mitä se on, kun kovin ihastuu? Ja ikähän on vain numeroita, se antaa vaan vähän suuntaa sille, että missä vaiheessa toinen on elämässään.
Samankin vuotiset ihmiset voivat olla keskenään henkisesti eri ikäisiä, ja päinvastoin. Ihmisen "kypsyyttä" arvioitaessa luonteenpiirteet ja koetut kokemukset ovat usein paljon määrittävämpiä tekijöitä kuin ikä. Myös elämäntilanteet painavat vaa'assa.
Itse (melkein kaasee) en seurustelisi kymmenen vuotta nuoremman kanssa, sillä koen tiettyjen tapahtumien seurauksena olevani jotenkin taantunut - olin "vanhempi" pari vuotta sitten - eikä oman palautumisprosessin aikana pitäisi liian syvästi sekaantua toisen voimakkaassa kasvuvaiheessa olevan elämään. Yleisesti: tarvitaan tilannetajua. Päätösten teossa auttaa, jos suunnilleen tuntee itsensä ja osaa vähän arvioida myös toisen psyykkistä ikätasoa.
(Mutta sinä Möf, 16...? Vaikutat huomattavasti vanhemmalta! Luin äsken tekstiäsi toisaalla ja mietin, että voisin kirjoittaa sinulle muutaman rivin jos vain suot. Olen opiskellut mm. teologiaa, psykologiaa ja sosiaalityötä, mutta pelko siitä että olisin pappi, psyko tai sossu on turha. Tunsinpahan vain jonkinlaista sielunsisaruutta yläasteelaisen itseni ja sinun välillä. Yhteystieto profiilissa.)
Olette kenties viettäneet pitkän ja antoisan
elämän yhdessä..niin 90-vuotispäivilläsi huomaat
että hän onkin vasta 81- vuotias..eiks se oo
aivan kauheeta..
Odota että hän täyttää 18 ennen kuin etenet vakavammalle tasolle!
Miksi pitäisi vartoa. Vai onko hän nyt ihan liian nuori päättämään mitä tekee, mutta kolmenkuukauden päästä täysin kypsä tekemään mitä vaan ?
vaan niin tuntuu että tämä neiti on kiinnostunut minusta ja hän on jotenkin ihanalla tavalla erilaisempi kuin muut teinit... Miten voisin lähestyä häntä, kun emme sillälailla oikein tunne, ollaan kyllä monta kertaa juteltu muttei kovin kauaa. Katseita ja hymyjä taas ollaan vaihdettu sitäkin useammin... Niin siis miten voisin jotenkin eleillä kertoa hänelle mitä tunnen tai sitten yrittää vihjaista tapaamista tai jotain? Ja miten voin saada selville, muuten kuin suoraan kysymällä, onko hänellä samanlaisia tunteita minua kohtaan, ettei se vain olisi ystävällisyyttä?vaikka vahva tunne minulla kyllä tästä on, mutta niin on ollut liian monta kertaa aikaisemminkin muiden kanssa... muttei kyllä näin varmaa vielä kenenkään kanssa:) sori kun on aika sekavaa tekstiä, mutta olen vain niin sekaisin...
Minä en ole 17 mutta olen nuori. Hän ei ole aivan yhdeksää vuotta vanhempi mutta kuitenkin vanhempi.
Särki kovasti sydämeni kun tahtoi vain nuorempaa kokeilla, "vanha nainen".
Se sattuu sitte ihan tosi kovasti, jos jätät sen - jos jotain tapahtuu. Siis kun jotenkin se, että noin paljon vanhempi jättää, se ottaa itsetunnolla, tekee itselle tosi nuoren, lapsellisen, typerän olon. Mutta jos hänestä oikeasti olen kiinnostunut / häneen ihastunut, teillä synkkaa, tulette juttuun, viihdytte toistenne seurassa, kemiaa on... Antaa mennä! Iällä ole väliä.
Ensimmäinen naisystäväni oli 37, itse olin silloin 19. Tällä hetkellä seurustelen 54-vuotiaan naisen kanssa ja olen itse 45. Ikäeroa on siis tuo sinun kammoamasi yhdeksän vuotta. KYllä, minä nuorempana voin ihastua "vanhempaan akkaan" :)
itse olin 19 ja nykyinen vaimoni 32, kun rakastuimme toisiimme!enkä ajatellut, enkä ajattele vieläkään häntä vanhana akkana. ja muista, ettei tämä tyttö enää kauan ole alaikäinen:)
on täälläkin reilusti, 22/38. Mutta ei se siltä todellakaan tunnu, paitsi kun aamulla peiliin katsoo:)
se suhde voi ihan hyvin toimia,
vaikka ikäeroa oisi kuinka.
(kunhan molemmat on siis sen ikäisiä,
että tietää mitä tekee)
Meillä sitä ikäeroa on aika helvetin paljon,
mä olen 17 ja toinen 65v
(itse siis pidän vain yli kuusikymppisistä naisista)....
Ei sillä iällä ole väliä..