Ei, ei jokainen Markku oli Herra Mullqvisti!
Kellariteatterin runomatineassa Toivosen Markku
voimallisessa raameissaan lausuu runojaan
hyttysestä ja Sokrateesta.
Jazz soi taustalla.
Markun kiharretut hiukset ovat osoitus rohkeudesta,
runot kertovat pienuudesta suuruudessa.
Siitä on kaksikymmentä vuotta,
olivat ne iltoja yhdessä.
Ikävä pyyhkäisee otsaa.
Teatterin ulkopuolella yli viisikymppinen mies örveltää, kuinka häntä yhä villitsevät nuoret naiset.
Läsnäoleva nuoriso on ystävällistä,
me vanhat akat menemme myötähäpeästä punaisiksi.
Tumppaamme tupakkimme ja poistumme takaisin aitojen runojen hämärään - ja kirkkauteen.
Kellariteatterin runomatineassa Toivosen Markku
voimallisessa raameissaan lausuu runojaan
hyttysestä ja Sokrateesta.
Jazz soi taustalla.
Markun kiharretut hiukset ovat osoitus rohkeudesta,
runot kertovat pienuudesta suuruudessa.
Siitä on kaksikymmentä vuotta,
olivat ne iltoja yhdessä.
Ikävä pyyhkäisee otsaa.
Teatterin ulkopuolella yli viisikymppinen mies örveltää, kuinka häntä yhä villitsevät nuoret naiset.
Läsnäoleva nuoriso on ystävällistä,
me vanhat akat menemme myötähäpeästä punaisiksi.
Tumppaamme tupakkimme ja poistumme takaisin aitojen runojen hämärään - ja kirkkauteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tai ainakin toivon näin.
Eikä nimen tuoma muistojälki siirry toiseen samannimiseen.
Hyvää yötä.