Niin tuli taas miinusta silmille. Mikä ihme siinä mättää kun ei onnistu!!! Jos minä olisin pieni alkio, olisin hyvin tyytyväisenä lämpöisessä kohdussa enkä lähtisi sieltä yhtään mihinkään.
Ei auta muu kuin tarpoa eteenpäin ja yrittää uudelleen kun tulee sopiva hetki.
Tämmöstä tämä.
Ei auta muu kuin tarpoa eteenpäin ja yrittää uudelleen kun tulee sopiva hetki.
Tämmöstä tämä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuulia!Kunpa meilläkin tärppäisi...Yritystä takana 1v 5kk.
*tatti*
Kyllä se aina vähän lämmittää kun joku tsemppaa! Kiitos Sinulle ja onnea kovasti matkaan.
Vaikutat kuitenkin aika tyyneltä. Vaikka noinhan se pitää ottaa: Eteenpäin vain ja uutta putkeen! Meillä on jo useampi yritys takana ja kyllä pettymykset vaihtelevan raskaita on. Välillä on töissäkin vaikeaa pysyä koossa. Toivon kuitenkin teille, kuten itsellenikin, edelleenkin uskoa ja toivoa matkaan!
Päätin "pestata" miehen tastaajakasi vähäksi aikaa. Jokainen negatiivinen testi saa minut murtumaan. En vain osaa suunnata ajatuksia muualle. Tsemppiä sinulle ja voimia jaksaa. Helppoa tämä ei ole. Osaamme kuitenkin myöhemmin arvostaa lapsia, ehkä muita enemmän. Minulla suurin ongelma on kuitenkin, että en työttmänä osaa suunnata ajatuksia mihinkään muualle kuin lapsen tekoon. Kai tähän turtuu vähitellen ja kun osaa unohtaa voi tärpätä. Ystäväni luovutti ja luomusti tärppäsi muutamassa kuukaudessa ja nyt jo kolme lasta. Toki luomusti ei voi, jos vikaa niin kuin minulla. Saatan tarvita apua ovulointiin, vaikka nyt viellä vähän luomusti yritetään.
.. sekin, kun yrittää olla stressaamatta. Eikä sitä kuitenkaan voi olla viilipyttynä. Minusta näyttää, että hoitoihin liittyvät hormonitkin vaikuttavat mielialaan enemmän, kuin aluksi luulin. Tietty toinen vaihtoehto on se, että olen tulossa hulluksi. Mulla ainakin murtuminen ei liity yksin negatiiviseen tulokseen, vaan saatan pillahtaa itkuun kesken hoitojen. Sekin stressaa, kun yrittää hillitä itsensä, pienimmästäkin ärsykkeestä kun saattaa lähteä itku! Olenkohan hulluuntumassa, vai ovatko muut kokeneet vastaavaa?