Kuulkaas
nyt on aika
irroittakaa otteenne
on tullut aika
te ette enää toisianne
itseänne
kumpikaan
uskotteko te
on tullut aika
irroittakaa
kääntäkää kasvonne
jättäkää
se
ja tietenkin voitte unohtaa
siis sulkekaa
purkakaa
repikää
te vaatteenne
nyt on aika
irroittakaa otteenne
on tullut aika
te ette enää toisianne
itseänne
kumpikaan
uskotteko te
on tullut aika
irroittakaa
kääntäkää kasvonne
jättäkää
se
ja tietenkin voitte unohtaa
siis sulkekaa
purkakaa
repikää
te vaatteenne
Vastaukset 6
Vanhimmat
joka kerran teet tuon.
Runosi on taas oikea jysäys.
Eilen olin syömässä erään tansanialaisen ystäväni kanssa Manskulla kiinalaisittain, kun pöytään tupsahti yhteinen tuttumme romaniasta.
Kung po'n tikkutaistelussa hän heitti yllättävän hyvän ja valaisevan kuvan suomesta ja suomalaisuudesta:
"Minun nähdäkseni suomi on riitaisa joukko mitä erilaisempia heimoja, joiden suureksi huviksi Gallen-Kallela maalasi puuta mielipuolisena tuijottavan mustan linnun."
Olen kieltämättä tästä analyysistä yhä hieman hämmästynyt.
Hitaasti mutta varmasti olen rakastumassa näihin runoihisi. Näissä on voimaa, tunnetta, herkkyyttä ja jotain sanoinkuvaamattoman kiehtovaa.
Kiitos.
Eihän tässä nyt näin voi käydä, että runoon rakastutaan. Asia on vähnä samanlainen kuin kissa, joka on rakastunut olohuoneen patteriin.
Kiitos kuitenkin kaunis sulle.
tämä, sillä ei tämä ole rakkausruno !
yleensä olen hyvä vain juuri ennen joulua. Enkä taida tehdä tälläkään kertaa poikkeusta.
Voisin tietenkin kääntää sen jollekin toiselle kielelle, mutta en nyt muista mitä kieliä osaan vai osaanko mitään.
Rakkaudestakaan en taida ymmärtää yhtään mitään.