en ole
aivan varma
voiko kaipaukseen
hiljalleen menehtyä
tarkistelen hengitystäni
vielä sydämeni
ainakin
itsepäisesti
vankilassaan hakkailee
en ole täysin
vakuuttunut
ettenkö riutuisi
tähän ikävään
jos nyt kutsuni
kuitenkin kävisi
onneksi saisin lähteä
saappaat jalassa
suoraan vauhdista
rajattomasta rakkaudesta
ikuisiin uniin
aivan varma
voiko kaipaukseen
hiljalleen menehtyä
tarkistelen hengitystäni
vielä sydämeni
ainakin
itsepäisesti
vankilassaan hakkailee
en ole täysin
vakuuttunut
ettenkö riutuisi
tähän ikävään
jos nyt kutsuni
kuitenkin kävisi
onneksi saisin lähteä
saappaat jalassa
suoraan vauhdista
rajattomasta rakkaudesta
ikuisiin uniin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tästä :)
...suoraan vauhdista...:))) rajattomasta rakkaudesta ikuisiin uniin....
Kyllä kaipaukseen voi mielestäni menehtyäkin..
ajan kanssa...
Toisen ihmisen
"nukkuminen toisen rinnalta pois" kuihduttaa
myös toista...
mukava kuulla että pidit runosta :)
oikeassa olet tuosta menehtymisestä :)
tämä runo puhuu kaipauksesi,
raastavan ikävän ihmiseen. Ja herranen aika miten
tää kolahti taas meikäläiseen, kuin rautakanki -
huhhuh !
Olet Sinä käsittämätön runojen kirjoittaja.
toivottavasti ei mustelmaa sentään tullut tuosta rautakangesta :D
kiitos, käsittämättömän paljon :)
Jos kaipaukseen voisi menehtyä, ei minua enää olisi.
Ihana runo kaipauksesta, vaikka sen lopputuloksesta olenkin kanssasi eri mieltä.
Hieno runo, pidin kovasti : )
joskus siltä tuntuukin että ei ole enää edes olemassa, mutta onneksi harvoin :)
kiitos palautteestasi :)
ei taida menehtyä, kokemuksesta sanon:)
Sydän hakkailee
välillä tauko
pelästyn
nyt kun elämäni tähän jäi
ei, taas tasainen
tahti
odottaa...jos vielä
rakkaus kiertää
kätensä ympärilleni
hukuttaa minut kiihkeisiin suudelmiin
kadottaa kaiken ympärilläni
ja elämäni malja läikkyy...
kaunis oli vastarunosi jälleen kerran, kiitos siitäKaaru :)