Erosin exästäni nykyisen mieheni takia,sama toisinpäin.Lapset kummallakin teinejä silloin. Mies muutti luokseni, exät katkeria. Minun ex myrkytti lasteni mielet uudesta kumppanistani tosi pahoin,saman katon alla asuminen oli tosi vaikeaa. Lapsillani oli nuoruus melkoista vauhtia,ei kuitenkaan mitään rikollista,normaalia säpinää. Uusi mieheni ei kuitenkaan käsittänyt menoa,itse syrjäkylän kilttinä poikana kasvanut....Hänen lapsensa vietti myös normaalia teinin elämää,kaljottelua ym.mitä kuitenkaan mieheni ei joutunut läheisesti katsomaan,lapsi kun oli äidillään.
No,nyt asun mieheni kanssa kaksin,kaunis uusi koti,lapsemme kaikki omillaan,miehen lapsella jo perhekin.
Mutta katkeruudet toinen toistemme lapsia kohtaan jatkuvat. Mieheni ei pidä vanhemmasta lapsestani heidän vanhojen erimielisyyksiensä vuoksi,nuoremman kanssa välit ok. Minulla lasteni kanssa hyvät välit. Mieheni lapsesta minä en kovasti pidä vaikken ole koskaan sitä näyttänyt,ärsyttää kun tämä lapsi miehelleni kultajalustalla oleva,ei näe mitään virheitä lapsessaan eikä koskaan ole riidellyt tai vastaan sanonut.Lapsi myös osaa hyödyntää otettaan isäänsä joka asiassa....Mieheni hoitaa lapsenlastaan vartin varoitusajalla jättäen kaikki omat menonsa kesken jos häntä tarvitaan.
Minulla ja miehelläni menee keskenämme hyvin mutta nämä "sinun lapset minun lapset" kuviot tuhoavat vielä suhteemme. Saamme aikaiseksi tilanteita aika usein että huudamme toistemme lapsia kohtaan tuntevamme kaunat rajusti toisillemme,sanoja säästelemättä.
Onko kellään samanlaista? Rakastamme toisiamme ja meillä kivaa keskenämme mutta nämä lapsikuviot eivät kai koskaan parane. Tiedän neuvon:keskustelkaa,yritetty on mutta tuloksetta.....
No,nyt asun mieheni kanssa kaksin,kaunis uusi koti,lapsemme kaikki omillaan,miehen lapsella jo perhekin.
Mutta katkeruudet toinen toistemme lapsia kohtaan jatkuvat. Mieheni ei pidä vanhemmasta lapsestani heidän vanhojen erimielisyyksiensä vuoksi,nuoremman kanssa välit ok. Minulla lasteni kanssa hyvät välit. Mieheni lapsesta minä en kovasti pidä vaikken ole koskaan sitä näyttänyt,ärsyttää kun tämä lapsi miehelleni kultajalustalla oleva,ei näe mitään virheitä lapsessaan eikä koskaan ole riidellyt tai vastaan sanonut.Lapsi myös osaa hyödyntää otettaan isäänsä joka asiassa....Mieheni hoitaa lapsenlastaan vartin varoitusajalla jättäen kaikki omat menonsa kesken jos häntä tarvitaan.
Minulla ja miehelläni menee keskenämme hyvin mutta nämä "sinun lapset minun lapset" kuviot tuhoavat vielä suhteemme. Saamme aikaiseksi tilanteita aika usein että huudamme toistemme lapsia kohtaan tuntevamme kaunat rajusti toisillemme,sanoja säästelemättä.
Onko kellään samanlaista? Rakastamme toisiamme ja meillä kivaa keskenämme mutta nämä lapsikuviot eivät kai koskaan parane. Tiedän neuvon:keskustelkaa,yritetty on mutta tuloksetta.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä taas elämä nyt täysillä toinen toistamme varten. Teemme kaikkea sitä, mitä nuorena parina emme velvoitteittemme takia voinut. Kaikkien lapsien kanssa asiat ovat hyvin, heillä omat elämänsä, johon kuulumme osaltamme. Exien kanssa ei tekemisissä olo velvoitteita, mutta toisinaan kyllä keskustelemme aikuisten lastemme asioista. Niin pitkän yhteistyön jälkeen olisi outoa vain olla olematta lainkaan tekemisissä, vaikka siitä joskus nuorena haaveilimmekin. Nyt kuitenkin kaikki on hyvin kaikilla. Ja elämää vielä paljon edessä.
Pariterapia voisi auttaa teitä lähentymään sillä ainoalla saralla, jolla ette toisianne tavoita. On selvää että toisen kaunainen tai huono tunne omaa lasta kohtaan aiheuttaa pahennusta, niin ei voi olla. Ei kummallakaan. Lapset eivät useimmitenkaan voi sille yhtään mitään, miten heihin suhtaudutaan, joten se on vain ja ainoastaan aikuisesta itsestään kiinni.
Mitäs jos sanoisit, että sinulle olisi tärkeää, että miehesi ei olisi riidoissa sinulle rakkaan ihmisen kanssa, joka joskus lapsellisuuttaan (hänhän on ollut lapsi) on riitaan osaltaan vaikuttanut. Jos sanot, että nyt kun teillä vihdoin on mahdollisuus olla onnellisia, eiköhän se kannattaisi tehdä puhtaalta pöydältä, ilman vanhojen haavojen suolailua.
Kun sinusta tulee mummu ensimmäistä kertaa, toimit todennäköisesti aivan samoin kuin miehesi nyt isoisän roolissaan. Anna hänen nauttia siitä, haluathan itsekin nauttia kun asia on omalla kohdallasi ajankohtainen. Tasoittuu kyllä ajan myötä jonkin verran.
Minulla ja uusmiehelläni vähän samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Kokeilimme pariterapiaa,no joo,juuri valmistunut tytteli vastassa,lastemme ikäinen. Luki vastauksia kirjasta.
Tiedämme tilanteemme,olemme yrittäneet keskustella,heti riitaa. Meillä ei kummallakaan vielä lapsilla perheitä mutta osaan kuvitella mieheni juuri samanlaiseksi kuin sinun miehesi,aivan ihastunut ja sokea lapseensa joka saanut kerran läheisensä tosi pahasti järkyttymään poikaystävänsä tempauksella.
Minulla ja miehelläni yleensä menee loistavasti mutta näitä aloittajan mainitsemia riitoja,purkauksia tulee silloin tällöin ja sanotaan pahasti. Varmaan tilanne rasittaa miestäni yhtä paljon kun minua mutta hän huono keskustelemaan asioista. eli jos aloittaja joskus olet löytänyt ratkaisun ongelmaanne kerrrothan siitä,myös meille nyt apu tarpeen.