Anteeksipyytäminen on majesteettista. Sitä seuraa anteeksianto ja vapaus.
Anteeksianto
halo ...
542494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Anteeksipyyntö on vain pyyntö, ei määräys. Loukattu voi antaa anteeksi tai olla antamatta.
.. määräys, ei siinä olisi majesteettisuutta.
Anteeksipyytäjä vapautuu ja voi antaa itselleen anteeksi. Ja toivon mukaan vetää mukaansa loukatun.
Riippuu siitä kuinka syvästi on loukattu, sekä siitä kuinka usein on antanut anteeksi
huomaten että, anteeksipyynnöt ovat anteeksipyytäjälle
vain "ripittäytymistä" seuraavaan kertaan.
Mutta kun se on yleensä meidän yhteiskunnassa niin että ilkeilijä tai "suoraansanoja" ei pyydä anteeksi mutta makeilee kyllä siitä kuinka jaloa on "antaa anteeksi".
Eli se menee näin usein: ensin ihmistä loukataan, ja sitten se jota loukataan, niin HÄNEN täytyisi vielä nöyrtyä toisen kerran, eli antaa anteeksi jokin sanoma jota hän ei itse olisi sille paskiaiselle edes sanonut.
Itse en jostain syystä pysty helposti unohtamaan. Minulla on erittäin hyvä muisti. Minua on loukattu tooooooooooooooooooooosi paljon elämäni aikana.
Olen todennut että monia loukkauksia en pysty unohtamaan vaan aina ne nousevat mieleen.
Mitä tehdä? Vähitellen olen vaan oppinut hyväksymään sen että nuo henkilöt jotka ovat halunneet loukata minua ovat minua henkisesti kehittymättömämpiä enkä suin surminkaan haluaisi vaihtaa heidän kanssaan paikkaa, elämänkohtaloa. Itse asiassa kiukun lisäksi he säälittävät minua.
Olen siis hyväksynyt sen että on olemassa ihmisiä jotka ovat tyhmiä, typeriä, rajoittuneita, kapeakatseisia ja hyvin rajoittuneesti sivistyneitä. He tulevat luultavasti aina säilymään sellaisina ja sanomaan elämänsä loppuun asti ilkeyksiään. Mitä se loppujen lopuksi minulle kuuluu? Enhän minä ihmisenä todellakaan todellisuudessa ole se tai sellainen kuin joku ääliö minulle/minusta sanoo.
Minä yritän elää elämäni omien periaatteiden mukaan, yritän kehittää itseäni henkisesti enkä myöskään sano ihmisille ilkeyksiä eli en pistä vahinkoa kiertoon.
Mutta mitään hirveän armeliasta jeesustelevaa anteeksiantoa en myöskään harrasta koska se olisi psykologisesti epärehellistä.
kääntää hän asian itseään vataan. Hänelle tulee tapahtumaan samantapainen asia joka jopa tekee pahempaa jälkeä hänelle.
kymmenenvuotta sitten. Kun sain pyhänhengen kasteen ajattelutapani muuttui.
Siis minä annan kaikille anteeksi kaiken ilman pyytämättä. Jos minä rakastan itseäni voin silloin rakastaa kaikkia ihmisiä.
Minä pyydän aina anteeksi sydämestäni ja ajattelen tuota ihmistä myös rakkaudella.
Jos huomaan ettei hän annakkaan anteeksi sataprosenttisesti vaan jää asiaa hautomaan niin voin pyytää anteeksi uudelleen ja selittää miksi loukkasin häntä, tai mikä meni vikaan tässä väärin ymmärryksessä.
En nimittäin tahallani loukkaa ketään.
Jos pyydät anteeksi olet nöyrtynyt. Jos annat anteeksi myös saat itse anteeksi.
se meinaa sitä että sinun on jäätävä odottamaan uutta samankaltaista asiaa tapahtuvaksi. Sinä voit aina jättää esimerkiksi sellaisen kumppanin joka sinua pettää tai lyö. Tai puhuu pahaa selkäsitakana, tai mitä vaan loukkaavaa tapahtuu. Ei anteeksi anto meinaa aina sitä että on pakko jatkaa samaa rataa. Sinä voit hyvin järjestää elämäsi uuteen uskoon ja jättää tuollainen ihminen hoitelemaan omaa elämäänsä hänen ehdoillaan.. Silti voit antaa anteeksi..Ystävinä eroaminen on paljon viisaampi ratkaisu kuin vihakavereina..
Ensin loukataan, sitten olisi annettava anteeksi mitä vain että ei joutuisi lisää kärsimään !!!
Näin minäkin ajattelen, vaikka en kristitty olekaan. Anteeksipyyntö ei aina edellytä suoraan anteeksiantoa. Loukatulla on oikeus kuulla myös selitys, miksi häntä loukattiin.
Anteeksiantaminen päästää myös loukatun omasta pahasta olostaan. Monesti katkerat purkaukset täällä palstoilla kertovat siitä, että ihminen ei ole tasapainossa itsensä kanssa, eikä kykene pääsemään yli kärsimistään loukkauksista. Tilanne on itse asiassa aika samankaltainen sekä kiusaajien että kiusattujen kohdalla.
Lainaus tekstistäsi:
"Minä yritän elää elämäni omien periaatteiden mukaan, yritän kehittää itseäni henkisesti enkä myöskään sano ihmisille ilkeyksiä eli en pistä vahinkoa kiertoon".
Muu osa kirjoituksestasi antaa päinvastaisen kuvan sinusta.
"Minä, ja sen jälkeen te muut ääliöt".
Jos tarkoitat nyt varmaan että keskustelet ko. henkilön kanssa face to face? Mutta kun se ei ole mahdollista sillon ku loukkaus on tapahtunu vuosia sitten ja henkilö sekä henkilöt on/ovat jossain maailman turuilla eikä heihin ole mitään kontaktia, ei mitään mahdollisuutta keskustella asiasta.
Ja sitten on sellaisia turhautuneita yksilöitä jotka sanoo ihmisille ilkeyksiään ja käytännöllisesti katsoen sen jälkeen juoksee pois paikalta eikä heihin saa mitään yhteyttä, he haluavat että toinen jää "työskentelemään" sen sanotun puretun ilkeyden kanssa. Ja on myös auktoriteettiasemassa olevia virkailijoita joiden kanssa ei voi keskustella siinä mielessä.
Niin, voihan sitä tietenkin antaa anteeksi ihmisille joiden pitäis itsensä kasvaa henkisesti, mennä ehkä psykoterapiaan, joutua ehkä kokemaan jotain samaa mitä minä itse olen kokenu, tai vaikka löytää omalla tavallaan joku usko.
Ihan hyvä ajatus esittämäsi anteeksianto, jos se on mahdollista sinulle.
Kuten omassa viestissäni kirjoitin, minä jatkan matkaani eteenpäin, en ajattele kauheasti kaiken maailman ihmisiä mutta aivosoluni eivät pysty unohtamaan kerran oppimiani monimutkaisiakaan kieliä tai säveliä, tai tuoksuja, yhtä vaikeaa on yrittää pakottaa aivonsa todella unohtamaan joitakin vääryyksiä.
Perusanteeksiantaminen voi olla sellasta että, : Joo, annan anteeksi hänelle koska henkilö nyt vaan oli sellanen.
Mutta en mä rupea mielessäni rakentamaan ko. negatiivisesta/sista ihmisestä/sistä itselleni kuvaa henkilönä/löinä jotka itseasiassa onkin sitten anteeksiannon jälkeen "ihan kivoja, rakastettavia ihmisiä", koska näin ole.
Maailma on paha.
Niin olen sen viestin kirjoittaja johon vastasit.
Höpö höpö sanon kuluneeseen tapaan. Olen empaattinen ihminen eikä elämänkatsomukseeni kuulu:Minä ja sen jälkeen muut ääliöt.
Pistit nyt vaan oman olettamuksesi minun suuhuni, en missään edes käyttänyt termiä: ääliöt. En nyt jaksa tarkistaa käytinkö loukkaajista jotain termiä, täytyy läht. ulkoiluttamaan kissa, mutta jos jotkut yksittäiset ilkeät ihmiset koen esim "kusipäinä", se ei tarkoita että asenteeni olisi Minä>< muu maailma eli ääliöt. Se olisi todella ankeaa elämää.
Ihmiset lukee näitä viestejä myös niin että joka ikinen virke tulkitaan ihan ihkuomalla tavalla. Tunnet varmaan jonkun henkilön jota kuvittelit mielessäsi kun luit viestiäni. No, minä en ole sellainen.
Onneksi on olemassa todella kivoja, fiksuja, rauhallisia ihmisiä joilla on niin paljon omaa elämää, harrastuksia ja tasapainoista itsetuntoa ettei heillä ole tarvetta harrastaa ilkeilyä elämänsuolana, olkaamme siinä mielessä onnellisia.
Aina ei loukkaajaa tavoita. Siltikin, jos vihan antaa jäädä sydämeensä, se syo voimia. Sen vuoksi kannattaa antaa anteeksi, vaikkei edes pyydetä. Kaikki eivät siihen tietysti kykene.
Suuri osa loukkauksista on sitä paitsi tiedostamattomia tai väärinymmärryksiä, eikä loukkaaja edes tiedä loukanneensa.
En epäile yhtään sanojasi kun kerroit. "Minua on loukattu tooooooooooooooooooooosi paljon elämäni aikana".
Kirjoituksesi kertoo "jotain" sinusta. Se jääköön arveluiksi, mitä.
Tekstiäsi kopiona jos et jaksa lukea alkuperäistä.
"Vähitellen olen vaan oppinut hyväksymään sen että nuo henkilöt jotka ovat halunneet loukata minua ovat minua HENKISESTI KEHITTÖMÄTTÖMÄMPIÄ enkä suin surminkaan haluaisi vaihtaa heidän kanssaan paikkaa, elämänkohtaloa. Itse asiassa KIUKUN lisäksi HE SÄÄLITTÄVÄT MINUA.
Olen siis hyväksynyt sen että on olemassa ihmisiä jotka ovat TYHMIÄ, TYPERIÄ, RAJOITTUNEITA, KAPEAKATSEISIA ja hyvin RAJOITTUNEESTI SIVISTYNEITÄ. He tulevat luultavasti aina säilymään sellaisina ja sanomaan elämänsä loppuun asti ilkeyksiään. Mitä se loppujen lopuksi minulle kuuluu? Enhän minä ihmisenä todellakaan todellisuudessa ole se tai sellainen kuin joku ÄÄLIÖ minulle/minusta sanoo".
on tyhmiä , rajottuneita, henkisesti kehittymättömiä jne. Sille ei voi mitään
minulta ne oli hukassa.
En ole ikinä pyytänyt anteeksi enkä myöskään
anna anteeksi kenellekkään. Ihmisen pitää
elää ja sanoa asia niin että edes itse seisoo
sanojensa takana , samoin myös teot mokia myöten.
Mikä on uskottavuutesi jos et edes itse tiedä
mitä tiet tai sanot.
jota joudut pyytämään anteeksi, muuten ei asia edisty milliäkään.
Sen jälkeen tulee ihminen joka pyytää anteeksi ja kun et anna saat katkerasti katua..
Kyl sää luulet taas , jos minä sanon jotain
tarkoitan myös sitä. Sitä ei venyellä eikä vanu-
tella lapasella. Minä myös kestän arvostelun
harva voi olla kanssani sammaa mieltä , en siis
harrasta uskomuksia enkä uskontoa.
uskontoa.. se vaan on niin tässä elämässä, jokainen ihminen joutuu ne asiat käymään läpi ja tuntemaan miltä maistuu..
Oli NL:n ja DDR:n sorruttua erään silloisen harhaanjohdetun vasemmistonuoren tekemä.
Hän ei tiennyt mitä teki, seura ja vodka veivät mukanaan. Ja oli tietysti uralla apua. Koko maa ja itäblokki oli sellaisessa asemassa, ettei nuorukainen nähnyt omilla silmillään.
Hän teki parannuksen ja pyysi anteeksi. Ja on siitä lähtien ollut totuudelle uskollinen.
kyllä ymmärrä, mutta silti; tunnetaan paljon "suuria" anteeksipyyntöjä, valtioiden päämiehet kokonaisilta kansoilta jne., miten olet voinut välttyä kuulemasta?
Australiassa taisi mm. olla hiljattain, ei nyt ehkä niin kauhean suuri (kun aboja on aika vähän kuitenkin) mutta ehkä suurempi kuin tuo sinun.
Tuollainen harhaanjohdettu vasemmistonuori uskaltaa vieläkin laittaa kukan hiuksiinsa juuri anteeksipyyntönsä ansiosta.
Kansoilta ja aboriginaaleilta anteeksipyytäminen valtion puolesta: Kuka sen aitoutta pystyy mittaamaan? Mutta onhan sekin retoriikka plussaa. Tosin se tehdään poliittisin motiivein.
No ihan - anteeksianto voi olla jaloa. Ajattelen vaan hitlereitä, jotka eivät anteeksi ole pyydelleet. Ei minulla ole tarvetta katumattomalle antaa anteeksi. Päin vastoin se on vaarallistakin.
ihminen oli tehnyt?
Varsovan liiton sortuessa oli paljon puhetta niistä kärsimyksistä, mitä kommunismi on ihmisille aiheuttanut.
Tämänhän näki jokainen, joka vieraili NL:ssa. Mutta nuo nuoret kieltäytyivät näkemästä totuutta.
Hän muutti mielensä, kun kaikki paha julkistettiin - muurille ampumiset ja sen semmoset.
En tiedä vaikka olisi ollut stasin miehiä. Siitä hän ei sanonut mitään.
anteeksi sitä, että nuorena on uskonut pystyvänsä yhdessä muiden kanssa rakentamaan parempaa, oikeudenmukaisempaa maailmaa?
Ei kai minkään anteeksipyynnön aitoutta pysty mittaamaan. Voisi ehkä kuitenkin ajatella, että jos anteeksipyynnön esittävä taho samalla ottaa riskin suunnattomista korvausvaatimuksista, on anteeksipyyntö aito. Tai sitten ei.
Ei ole minullakaan ole tarvetta "hitlereille" anteeksi antaa. Mutta niille, joita he ovat harhaanjohtaneet, voisin antaa anteeksi.
Eihän sitä oikeistoon siirtymistä olisi tarvinnut anteeksi pyydellä; eihän se mikään rikos ole.
If you're going to San Francisco
Be sure to wear some flowers in your hair
If you're going to San Francisco
You're gonna meet some gentle people there .. ;)
Hipit eivät ole pyytäneet anteeksi harhaanjohtamisiaan - hajosivat vain ja konservatisoituivat kukin perhe-elämää viettämään koteihinsa pois kommuuneista. Sieltä on vaikea löytää hitlereitä, ketä syyttää. Se oli joukkohysteriaa. Jotenkin heille on kuitenkin annettu anteeksi.
Maolaisista ja stalinisteista tuli vihreitä. Anteeksi ei ole pyydetty eikä annettukaan. Kommunismin aiheuttamat kärsimykset ja köyhyys että kurjuus ihmisille ja vallattujen valtioiden kansalaisten omaisuudet kansallistettiin kaikki. On siinä aihetta anteeksipyyntöön, jos on sellaista ollut tukemassa ja aatetta viemässä. Ja kenties jopa toimittu oman isänmaan etujen vastaisesti rikollisesti.
Kommunismin oikeudenmukaisuus? Mikä se on?
Äänestän vihreitä, mutta en ole maolainen enkä stalinisti.
Oikealla olen aina ollut.
Keskusta eli maalaisliitto on kauimpana minusta.
Ihan kuin ei koskaan mitään kommunismia olis ollutkaan .. vihellellen vaan kädet taskuissa ja silmiä pyöritelle.
Vihreät eivät ole oikeistolaisia. Ja missä se määritellään muuten?
Kaikissa aatteissa ja ismeissä on omat ääriaineksensa ja -ilmiönsä. Myös kapitalismissa ja markkinataloudessa, uskonnoista puhumattakaan.
Usein väitetään, että sosialismi ja fasismi ovat jollakin tavoin sukua keskenään, ja että ne ovat yhtä pahoja. Se ei tietysti pidä paikkaansa.
Ero on siinä, että sosialismin teoriasta ja perusperiaatteista on vaikea löytää väärää. Vain toteutuksia voidaan moittia - ja aivan syystä. Sen sijaan jokaisen järkevän ja vähänkin moraalisen ihmisen on pakko nähdä se kauheus, joka sisältyy itse fasismin aatteeseen, sen perusperiaatteisiin. Ei siis pelkästään toteutuksiin.
toisinpäin? Anteeksiantaminen varmaankin on hyvin vapauttavaa. Ei edes tarvitse odottaa anteeksipyyntöä.
Varmaan kaikille on tuttu tuo fraasi
"Anteeksi annan, mutta unohda en koskaan."
Sitten sopivassa tilaisuudessa kaivetaan muistojen arkkua ja käännetään veistä haavassa.
Se on petos ja vale.
Jos annetaan anteeksi, myös unohdetaan ja mennään eteenpäin.
vaikka jokainen meistä on sen varmaan jossain kuullut. Minustakin se on sanoilla leikkimistä ja ilmaisee halua olla vapauttamatta toista syyllisyyden taakasta. Ehkä "jalot" ihmiset sanovat niin.;))
Jos olisi pakko olla ihan rehellinen, olisin joskus voinut sanoa, että annan anteeksi ja yritän unohtaa, mutta se voi vaatia vähän aikaa. Lupaan, etten ota asiaa enää esille.
On asioita, joita olen antanut anteeksi, mutta omassa mielessä asiat eivät ole unohtuneet. En kanna kaunaa, eikä muisto herätä negatiivisia tunteita, mutta jotkut muistot saattavat tulla mieleen elettyyn elämään liittyvinä. Ehkä se opettaa jotain elämästä itsellenikin. Useimmiten tapaukset unohtuvat samantien anteeksi pyytämisen ja saamisen tai antamisen jälkeen.
Joskus ihmisillä on tapana esittää anteeksipyyntöjä aikomattakaan olla toistamatta samaa tekoa uudelleen. Silloin saattaisin kieltää ihmistä pyytämästä anteeksi, enkä suostuisi keskustelemaan asiasta enempää ennen näyttöä ja ajan kulumista.
Jos olet anteeksi pyytänyt ja saanut niin silloin siihen tulee piste perään ja ei koskaan oteta esiin.
Katumus - parannuksenteko - anteeksiantamus.
Niin ja unohdus. Vaan mitä aivoista saa poistettua? Ei sitä sieltä saa pois.
ex-ukolle ja ex-ystävälle jotka mut petti! Ja paskanmarjat, vieläkin tuntuu kamalata, eikä heistä kumpikaan ole pyytänyt minulta anteeksi.
Mitäs tähän sanot!
ehkä kannattaisi yrittää miettiä, haluaako itse kantaa katkeruutta mukanaan. Tosi kurja temppu, mutta sinähän olet ilmeisesti jo päässyt irti heistä. Ovatko he sen arvoisia, että raahaat muistoa taakkanasi? Jos jonain päivänä onnistut päästämään irti, huomaat ehkä myös parempien hetkien muistojen pääsevän mielelläsi esille. (Siitä minulla on joidenkin ikävien muistojen kanssa omakohtaista kokemusta.)
Aurinkoisempaa huomista!
Voiko antaa anteeksi jos toinen ei kadu ja pyydä anteeksi?
Minusta tuntuu, että se on turhaa hurskastelua.
... samaa mieltä!
Kaikkein paras tilanne on se, että jos on puolin ja toisin loukattu, asiat on helppo jättää sikseen ja taakse. Ja mennä rämpiä elämässä muita polkuja ja eteenpäin ja välitkin voi normalisoitua ihan vaan itsestään.
En minä tiedä kylläkään, miten maalla tästä ajatellaan. ;D
anteeksiannosta mieleen.
Ja ne hyvätkin muistoty katos sillä siunaamalla sekunnilla....en ole katkera, parempi mun on ilman moisia "ystäviä" ja "puolisoa"!
Jos sanoo, ettei unohda, on turha väittää, että olisi antanut anteeksi. Tämä on pelkkää sanojen väärinymmärrystä tai vääristelyä. Anteeksiantaminen tarkoittaa juuri sitä, ettei muistele kärsimäänsä pahaa, Raamattua siteeratakseni.
Järjen tasolla on usein helppo antaa anteeksi, mutta tunnetasolla loukkaukset voivat jäädä muhimaan ja vaikuttaa pitkäänkin. Ehkä ei pitäisi luvata anteeksiantoa liian helposti, vaan vaatia asian perusteellisempaa käsittelyä. Sitä tarkoitin tuossa edellä, kun sanoin, ettei ole pakko antaa anteeksi, vaikka pyydetään.
Sori on liian helppo sanoa. (Muutenkin englanninkieliset ilmaukset tuntuvat kulahtaneilta ja tehottomilta suomalaisiin verrattuna. Esim. Dear tai I love You.)
ilman pyytämätä.. silloin voit paremmin. Viha kalvaa ihmisestä elämän eliksriitin..
se on sinun oma salainen lääkkeesi vihaa vastaan.
aika kun kuluu huomaat unohtaneesi ja huomaat että näin oli parempi. Samalla huomaat ettei muisot enään kavaduta vaan olet päässyt itsesi herraksi ja voit antaa anteeksi ja unohtaa. Annat anteeksi itsesi vuoksi.
Yritän maistella puheitani niin tarkkaan ensin, etten niillä loukkaa ketään.
Niin - ja Hyvää Huomenta!
tyhjästäkin nyhjästä !
itse en ainakaan vielä ole niin jalo, että pystyisin antamaan anteeksi naiselle, joka yritti hankkia naisseuraa miehelleni. Asia valkeni minulle vasta mieheni kuoleman jälkeen. Mieheni oli hänen lapsensa kummi, joten oli tätä ja miehensä kautta paljon tekemisissä mieheni kanssa. Luulen, että hän oikeastaan oli rakastunut mieheeni, vaikka avioitui tämän ystävän kanssa. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut toisen omasta enkä siedä moista vehkeilyä. Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä, koska vain mieheni kutsuttiin esim. juhliin, ei muuta perhettä.
olet leski, milloin miehesi kuoli onko siitä jo vuosia. Onko mitään syytä kantaa enää vihaa?
asiantuntija, mutta katolisessa kirkossa rippi kuuluu oleellisena osana asiaan. Seurustelin kauan sitten roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluvan kanssa. Hän oli afrikkalainen ja otti asian vähän siihen tyyliin, että jos oli jotain pahaa tehnyt, niin meni ripittäytymään ja taas oli mahdollisuus elää. Tuo ripittäytyminen ei estänyt tekemästä samaa asiaa uudelleen. Pitäisikö meidän tehdä näin? Eli ripittäytyä säännöllisesti niin kaikki olisi anteeksi annettu.
Ehdottaminen eli suggestio on voimakas vaikuttaja. Rippipappi voi ehdottaa parempia elintapoja.
Myös täällä kirjoittelu voi toimia voimakkaana ehdotuksena ihmiselle, joka lukee. Ja näillä teksteillä on paljon lukijoita.
Sitten: tunnustaminen on sinällään aika hyvää terapiaa. Vaikka minä epäilen, että kovinkaan moni menee rehellisesti tutulle papille kaikkea kertomaan. ;P
toisiin tepsii, toisiin ei, kuten esimerkiksi nuo mainokset tuossa vieressä, suggestiota nekin.
Rippipappi ei ainakaan rippitilanteessa voi rupatella
ripitettävän kanssa tämän elämäntavoista, kysymyksessä on kirkollinen toimitus, katumuksen sakramentti, ja se tehdään kaavan mukaan. Sovitustekoja pappi voi määrätä.
Näiden kirjoitusten lukeminen voi aiheuttaa voimakkaita naurukohtauksia.
Katuva syntiensä tunnustaja tietää, että rippisalaisuus on ehdoton ja menee kaikkien lakien edelle, kaiken voi kertoa.
"Näiden kirjoitusten lukeminen voi aiheuttaa voimakkaita naurukohtauksia."
... aiheuttaa myös voimakkaita naurukohtauksia.
On ainakin pyydetty.
Aidolta se kyllä tuntuu, muttei muuta tyhmää tekoa. Ja Matti avautui kun sanoi kärsineensä asiasta.