Tänään on paljon kaikenlaista projektia edessä.
Lenkillä ollesani ajattelen usein teitä kaikkia ja teidän elämäänne.
Syöpä on tehnyt siitä raskaan, mutta ihmeteltävän hyvin olette säilyttäneet elämänhalunne.
Periksi ei pidä antaa.
Täällä on taitettu peistä siitä saako sanoa että taistelee syöpää vastaan.
Itse ajattelen niin että onhan se taistelua jo että lähtee raskaisiin hoitoihin.
Tunnen monia jotka ei lähde vaan antaa periksi ja se on sitten sitä myöten selvä.
He eivät taistele sitä omaa osuuttaan.
Kun me ensin käynnistämme taistelun lähtemällä hoitoihin, sitten lääketiede taistelee loput mutta meidän on tehtävä se osuus joka on meidän vallassa.
Taistelua se on sekin.
No nyt sekin tuli sanottua, ja eri mieltä saa olla, ei puolikarhu pure, eikä puolikoira hauku.
Lenkillä ollesani ajattelen usein teitä kaikkia ja teidän elämäänne.
Syöpä on tehnyt siitä raskaan, mutta ihmeteltävän hyvin olette säilyttäneet elämänhalunne.
Periksi ei pidä antaa.
Täällä on taitettu peistä siitä saako sanoa että taistelee syöpää vastaan.
Itse ajattelen niin että onhan se taistelua jo että lähtee raskaisiin hoitoihin.
Tunnen monia jotka ei lähde vaan antaa periksi ja se on sitten sitä myöten selvä.
He eivät taistele sitä omaa osuuttaan.
Kun me ensin käynnistämme taistelun lähtemällä hoitoihin, sitten lääketiede taistelee loput mutta meidän on tehtävä se osuus joka on meidän vallassa.
Taistelua se on sekin.
No nyt sekin tuli sanottua, ja eri mieltä saa olla, ei puolikarhu pure, eikä puolikoira hauku.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Nii-iin. Minun kohdalla taitaa olla niin, että välillä taistelen ja välillä pakenen. Mutta niinhän se on monen muunkin asian kanssa, tai oikeastaan koko elämän kanssa. Välillä jaksaa, välillä ei.
Taisteluja hoitomielessä minun ei ole tarvinnut käydä, kun olen "päässyt pahasta" pelkillä leikkauksilla. Tosin sitten onkin leikelty ihan sitä tehen.
Ehkä se joskus jotakuta pistää sieluun tai muuhun arkaan paikkaan, kun puhutaan taistelemisesta ja voimia ei tunnu olevan ja sitten kokee syyllisyyttä siitä, kun ei taistele... tai kokee, että on taistellut ihan kamalasti ja silti vaan sairaus murentaa.
että onhan se taistelua, kun yrittä pysytellä järjissään ja tehdä niinkuin tietää olevan hyväksi vakavalle sairaudelle.
Mutta se minua ottaa päähän, kun lehdessä on iso otsikko että tämä ja tuo SELÄTTI syövän.
Minä kun olen niitä jotka näkevät asian niin, että ilman Jumalan apua ihminen ei selätä yhtään mitään, ei edes jaksa taistella.
Kiva muuten että otit nimimerkin, niin tietää kenelle kirjoittaa.Nimimerkki jää paremmin mieleen.
tuossa selättisessä.Lueskelin äsken Kelan palstalta
Käypä hoito ohjeita joita sorvailevat,nyt maaliskuusta tulee voimaan jo joitakin.Esim. kiireellinen hoito 3päivää,3viikkoa tai 3kuukautta
jolloin pääsee hoitoon.Suunnittelevat mitä hoitoja annetaan.Suomi pisimmillä siinä maailmassa.
Se on niin erilaista meillä kaikilla tuo taistelu ja tunteet.
Taistelua on jo kun ei anna sairaudelle periksi vaan suostuu hoitoihin.
ei siitä huonoa omaatuntoa eikä masennusta tarvitse kärsiä jos ei aina mene niinkuin haluaa.
Voi olla tyytyväinen että tuli kuitenkin yritettyä.
Minä rohkenin käydä rekisteröimässä itseni, kaikista kaameista peikoista ja beikoista huolimatta, joita täällä palstoilla viliseebi.
uskaltamisesta. Hyvin kerroit miten koko elämä on tavalla tai toisella taistelua. Myrkkyrumbaa et ole kokenut mutta sen pelon ja ahdistuksen olet. Oletko luovuttanut? Et, olet taistellut henkisen taistelun luovuttamista vastaan. Jokaisen elämä on tavalla tai toisella vuoristorata.
Tervetuloa porukkaan (jos en ole aiemmin älynnyt sitä sanoa).
No hyvä kun kävit niin ei luulla sinua b-beikoksi;;)))
ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille.
Olen samaa mieltä taistelusta. Heti kun kuulee "sinulla on syöpä" voi aloittaa oman taistelun tai sitten luovuttaa. Hoitojen aikana jokainen askel on taistelua. Mitään ei jaksa tehdä eikä mihinkään lähteä jos ei taistele itseään liikkeelle.
Monasti kävi mielessä ettei tätä hommaa kestä. Paljon helpompaa olisi ollut jäädä sängyn pohjalle makaamaan. Antaa kaiken olla. Loppuaika sairaalan sängyssä morfiinin turvin.
Jotain oli vielä tekemättä. Sen vuoksi piti taistella itsensä liikkeelle hoitoihin ja tekemään pakolliset työt. Lopputulos oli arvioitua parempi. Muuten en tässä enää kirjoittelisi.
Syövän hoitaa lääketiede. Itse taistelemme oman osuutemme pysyäksemme elämän langassa kiinni. Kaikille sekään ei ole mahdollista. Monella on elämänhaluja vaikka toisille jakaa. Heille hoidot on olleet liian rankkoja. Elämä on päättynyt omasta taistelusta huolimatta.
Joka päivä ajattelen teitä jokaista. Nyt on kovin kiireinen vaihe menossa. Ilmoitan välillä olemassa olostani.
Jaksakaa jokainen toinen toistanne tukien. Olkapäitä tarvitaan aina.
Sellaistahan tämä on.Hoitojen odottelua,tänään
onneksi viimeinen kerta hammaslääkärille toivottavasti vähään aikaan.2 viikkoa kontrolliin ja 3 kuukauden sisällä pitäisi päästä kuulemaan mitä sieltä vatsasta löyty.Lääkärim pitäisi tänään soittaa missävaiheessa on lymfahoitoon pääsyny odottanut monta kuukautta ja turvotus pahenee,Onhan tämä taiselua vaikkapa hoitoon pääsyihinkin,ja
joskus tunuu ettei jaksaisi,muttei luovuteta.
taistelutahtoa on todella tarvittu. Harmittaa kun pitää aina vaan odottaa ja odottaa. Johan tuossa karuselissa on psyykekin tiukalla. Mie oon kaike aikaa peukut pystyssä siu onnistumiseks. Ainakii mielessäi ku miite on niin kiirus.
Voimia jatkoon.
sinulla sitä hommia riittää ja hienoa jotta jaksat touhuilla,mukavaa alkavaa viikkoa:)
Hyvin sanoit että syövän hoitaa lääketiede mutta itse taistelemme oman osuutemme.
Samoin tuo kehoituksesi toistemme tukemiseen oli hyvä.
Kirjutin uuvven runon tuohon "Kägönen" (Iran¤ alottama ketju),kun eiliset runot "hävis" jonnekkii,minkähän takkii:)Ei taijja huumori kaikilla kukkii tällä palstalla-ei ainakkaa nuilla puskista hyppijöillä.Harmi vain,kun runnoin mukana mäni ne linkit niihin sukututkimukssiin.Kehttoisitko laittoo uuvvelleen,johonnii ketjjuun!Kiitti siulle ja kaikille vakkariloille-niin kauvan,kun tykkeettä miun runoista,niin tiältä niitä tulloo!
täällä meidän iloksemme,ja kanssamme.
sieltä talvitauolta.Sinun puolia on pidetty viimeiseen asti...
Oun sen huomanna,kiitos vielä kerran.Miten tuo "puska-jussi" on nuin huumorintajuton-kaikki,mitä mie vitsinä kirjutan,niin hiän ottaa tosissaan.Tää alakkaa jo olla naurettavvoo,mut itehhän mie tuon ruojan tänne mukanain kuletin tuolta kuolema ja suru-palstalta!Eipä silti,tais tiällä jo olla omasta takkoo nuita höyräkkeitä!
vaihtelevasti jo kauemmankin.Yhteenaikaan joka aamu sain tervehdys ryöpyn niskaani,kun säästä kirjoitin,
kun hoidot oli meneillään ja kunto heikohko,tuntui ettei muuta saa kirjoitettua,kun valittaakkan kovin ei viitsinyt.
En itse ennätä istumaan koneen ääressä. Laitoin Iralle vähän neuvoja jos hän saisi otettua sinun runot talteen. Ne on niin hienoja ajan- ja hetken kuvia, että ne pitää tallentaa.
Siitä sukututkimuksesta; googleen "genealogia, tulee Suomen Sukututkimusseura, HisKi - kirkonkirjoja, HisKi - Historiakirjojen hakuohjelma. Seuraavana tulee Suomen kartta. Valitse hiiren vasemmalla painikkeella haluamasi alue. Sen jälkeen tutkiminen on helppoa. Valikkojen ja hakujen kanssa pitää tahkota hetken aikaa.
Ensin sinun pitää tietää 1800 luvun lopulla syntyneiden/syntyneen ihmisten/ihmisen syntymäaikoja. Niiden perusteella löydät tarvitsemasi henkilön tiedot. Tämän henkilön tietojen perusteella löydät vanhemmat (kastetut) ja sisarukset.
Itse läksin täysin ummikkona etsimään isän isää. Tiedossa oli vain isoisän nimi ja syntymäaika. Ensin etsin hänelle vanhemmat. Siinä samassa tuli sisaruksetkin. Maalaisjärjellä ja päättelyllä pääsee aika hyvin eteenpäin.
1700 luvulla isovihan aikana osa kirkonkirjoista hävitettiin. Siltä osin en selittele enempää. Kysy jatkossakin niin kerron sen minkä osaan.
Printtasin heti siun viestin,ennenkun tuas hävivvää taivvaan tuulliin!Kiitos,olit hyvin ystävällinen!
ja nyt se ruojake yrittää tappaa sinun huumorisi...Ei onnistu...
Viikon alut vaan kaikille ja hyvät sellaiset :)
Minullakin nyt sitten sairasloma ohitse. Olin jo Perjantaina haastattelussa koulutukseen ja se pitäisi startata viimeistään parin viikon sisään.
Siitä jatketaan mihin noin vuosi sitten jäätiin kun diagnoosi tuli.
Eniten jännittää miten käsi pysyy mukana menossa, kun on kuitenkin käsityöläisalaa.(metalli)
Jonkinlainen uusi koitoshan tämä on, vaikka ala on jo jonkin verran tuttu, ja ei tiedä kuinka käy, mutta jostainhan on taas lähdettävä liikkeelle.
Ja nyt ainakin lenkille..
kaikille ja hyvää alkanutta viikkoa.Minulla on pikkasen kiire,kohta puoleen lähden taas sinne sorvin ääreen.Belgi vissiin aavistaa,että mamma on taas lähdössä,niin anelevana katsoo ja kyhnyttää kylkeen.Sypis,sinä oletkin samalla alalla kuin minä,"metallinaisia" molemmat!.Kuulostele alkuun,miten sinun leikattu kätesi kestää.Minulla on kestänyt ihan hyvin,ei ole tullut kipua eikä turvotusta.Eipä nyt muuta ,voikaa hyvin!
hammaslääkärillä kävin kaupungilla vielä yhden kerran.Siinä on minun työpäiväni ja lääkäri lupasi laittaa uuden lähetteen lymfaan,jos edellisen ovat hukanneet?
Nykykoneet ovat jo aika kehittyneitä noissa metallitöissä.
Uskon että jaksat. Enemmänkin niissä pää joutuu tiukille.
Tarkoitan että on oltava tarkka ja osata käyttää niiden kaikkia ominaisuuksia. Ne alkaa olla kaikki tietokoneohjattuja.
Vai sorvin ääreen menet.
Aikoinaan nuorena miehenä olin metallihommissa minäkin.
Rahoitin itse opiskeluni viimeistä penniä myöten.
En ottanut koskaan opinovelkaa, eikä kotoa ollut mitä antaa, joten opiskelin sitä mukaa kuin sain rahaa kasaan.
Olen ollut metallipuolella sorvilla, jyrsimellä, poralla ja opetellut Mig-hitsausta ja tehnyt niitä työkseni.
Alalle en jäänyt vaan keräsin vain opiskelurahoja.
Kävin siten kouluja hieman vanhempana kuin muut.
Joidenkin opintojen aikaan kävin jopa kolmivuorotöissä. Se oli mahdollista poikkeusluvalla.
Nuo aamuvuoron poissaolot hyväksyttiin sillä ehdolla että selviän kaikista tenteistä keskiarvoa korkeammilla arvosanoilla.
Minä selvisin vaikka koville otti.
Samoihin aikoihin myös urheilin aktiivisesti.
Kiva kun on joku muukin samalta alalta. Mietinkin kerran mahtaako ketään rintsaria olla näissä hommissa.
Hieno juttu jos sulla on käsi hyvin kestänyt hommat.
Olen itsekin sitten luottavaisemmalla mielellä.
Toivotaan jatkossakin jaksamisia ja vaivattomia työpäiviä valitsemallasi uralla ;)
Sypis,enpä tiedä,valitsinko alan vai ala minut!Aikoinaan ennen lasten syntymää olin tekstiilialalla,siitä sitten asuntovelkaisena hakeuduin vähän paremmin palkattuihin hommiin.Ja siihen aikaan työpaikalla koulutettiin tekijät ja tarpeen mukaan aina lisäoppia annetaan.Kaikenmaailman robotteja ja tietokoneitakin joutuu vanhoilla päivillä opettelemaan.Muuten ihan hyvä työ,ainoa varjopuoli yövuoro ja urakkatyön kiireellisyys.Työtoverit antavat iloa jaksaa!
Minä olin aikaisemmin keittiöpuolen hommissa. Käsien iho ei vaan oikein kestänyt niitä töitä.
Näin sitten kerran naisille suunnatun metallikoulutuksen alkavan ja ajattelin kokeilla. Mitään kummempaa käsitystä ei niistä hommista ollut ja alahan on laaja, ihan kevyistä kokoonpanohommista lähtien.
Meidät laitettiinkin heti hitsaamaan ja polttoleikkamaan käsivaraisesti. Eli päästiin heti tosi toimiin.
Kävin sen kurssin ja vielä metallin valmentavan.
Käsien ihokin pysyi hyvänä, kun noissa hommissa täytyykin olla hyvin suojautunut.
Jatkokoulutus jäi sitten kun tämä tauti todettiin, joten nyt katsotaan mitä tuleman pitää, kun lähden uudestaan opiskelemaan. Eli minäkin vähän kuin vahingossa löysin alan. en olisi varmaan ennakkoluuloineni mennyt kurssille, jos olisin tiennyt että siellä joutuu (nyt ajattelen jo että pääsin)hitsaamaankin.
Aurinkoisia päiviä sinulle ja kaikille muillekin.
mikäli oman alansa löytäisi,ja vielä hienompaa jotta sattuman kautta.
että joudut hitsaamaankin.Minä en sentään sellaisiin hommiin.Nykyäänhän nämä kokoonpanotyöt teollisuudessa on siirretty paljolti esimerkiksi Viroon,siellä on vielä halpaa työvoimaa.Täällä taas robotit kokoonpanee ja me juoksemme robotin mukana asettamassa niihin osia ja säätämässä, tarkistamassa ja pakkaamassa.Ja osat tehdään myös koneilla joissa olemme liukuhihnan jatkeena.Onneksi työpaikallamme työt kiertää,lähes joka päivä eri työpiste.Eilinen ilta oli puuduttavan yksitoikkoinen,koneen tahtiin yhtä ja samaa.Mutta pääasia että on vielä töitä .
Jaa,kohta saattaakin joku valittaa,miten tämä liittyy syöpään! No,liittyypä silleen,että syövästä ja syövänjälkeisetä masennuksesta toipuu ja kuntoutuu takaisin työelämään. Hyvää päivän jatkoa kaikille hyvät ystävät!
olet sinä toipumisesta:)Arvaappa mitä tuli mieleen
sinulla on hyvä,ei tule riitaa työkaverin(robotin)
kanssa,eivaiskaan kunhan leikkiä lasken.Siinä hieno homma jotta työt kiertää on monipuolisempaa.
Sinulle toivottelen mukavaa päivää:)
väärin,Ira! Minhän riitelen nimenomaan robottien kanssa,en työtovereitten.Näkisitpä miten rähjään tymille roboteille,kun ne antaa minulle näyttöön mitä ihmeellisimpiä käskyjä!Olen vasta opettelemassa niitten kieltä.Ja asettajilla on hauskaa,kun teen "tyhmiä" kysymyksiä!Onneksi on huumorintajuisia työkavereita rientävät tarvittaessa apuun.Minun sairauslomien aikana useimmat ovat jo ehtineet oppia käsittelemään näitä robotteja.Mukavaa päivää myös sinulle,Ira!
robottia jos hankalaksi käy tai liikaa käskyttää
heh.Onhan se aina uuden oppiminen,ennen kuin tottuu.
Pian sinä varmaankin opi,hyvää työpäivää:)
Kiinnostaa henkilökohtaisesti kirjoittajaa
enemmän kuin parhaillaan sairastavaa.
en tuomitse tälläistä keskustelua antaahan se toipumisen toivoa toisillekkin,mutta
mutta aiheuttaa katkeruutta henkilölle jolla työhön palaaminen on utopiaa :)
Varmaan sellainen henkilö ei lue näitä jolla aiheuttaaa katkeruutta.
Jos lukee niin on masokistinen luonne.
minä ainekin olen iloinen heidän puolestaan jotka
kuntoutuvat työelämään,mutta yhtä iloinen heidän
puolestaan jotka kuntoutuvat senkin verran jotta kokota tulevat toimeen.
kovin pahoillani puolestasi,jos työhön paluusi on "utopiaa". Minunkaan ensimmäinen työhönpaluu syövän jälkeen ei onnistunut.Ja nyt aloitin uudelleen pitkän kuntoutumisen jälkeen.Eikä ole" kirkossa kuulutettu" että tämäkään pidemmän päälle onnistuisi.Nämä ensimmäiset viikot on menneet hyvin ja olen positiivinen tulevaisuudenkin suhteen.
Yritän olla kirjoittamatta enempää työhön liittyvää vaikka se on nyt minulle ajan kohtainen asia.Nyt ulos belgin kanssa sumuiseen metsään .
se antaa monelle toivoa ettei kaikki ole menetetty ja vielä voi joskus palata töihin. älä lopeta töistä kirjoittamista ole niin kiva
annat väärän kehotuksen;
sellainen joka ei kykene töihin ei myös nauti siitä
että toinen leveilee pärjäämisellä;
tulee tunne että hän ilkkuu ähäskutti minä pärjään;
entä te.:(
tahallaan kukaan ei jättäydy pois työelämästä syövän jälkeen.
ole ollut tarkoitus ilkkua ketään.Olen kokenut vaikean masennuksen.Se,jos mikä on opettanut minut ymmärtämään toisten ihmisten tunteet,pahanmielen ja ahdistuksen.En kehu pärjäämiselläni,olen sanonut,että ainakin alku on mennyt hyvin.Kiitos terapian,alkuaikojen lääkityksen ja perheeni,belgini sekä tietenkin tuen,jota sain tällä palstalla,Iralta,Raspikurkulta,Zomilta,S-tintiltä,Vilmat-tilta ja monelt muulta.
Ira,läppäseisinkin,mutta kun robotit on valtavan isoja ja suojan takana.Ainoastaan asettajat saa avat portin sinne.Pääte on meidän käytettävissä,johon tulee ohjeita.Esimerkiksi jos robotti temppuilee,tulee esim.ohje,se ja se osa odottaa käskyä.Jaa,mitä käskyä,pähkäilen.Uusi teksti,se ja se ei pääse siirtymään tms.Raavin päätäni,haen asettajan.Hän sanoo,tuo tarkoittaa että on este,se jse osa ei pääse eteen päin, ennenkuin laitan lisää ruuveja tai muttereita.Sanon asettajalle,miksi siinä ei lue suoraan,että mutterit loppu,sen minäkin tajuaisin!
ja kaikkea tälläista mutta kai ne oppii pikkuhiljaa.Mutta stressiä en ota,koetan ottaa kaiken huumorilla!
kuinka minunkaan käy. Pystynkö enää noihin hitsaushommiin. Välillä ihan pelottaa. Täytyy vaan mennä kokeilemaan, kun muutakaan vaihtoehtoa ei nyt ole. Jospa jostain vielä paikkani löytäisin.
Lähden kohta rintasyöpäyhdistyksen kokoontumiseen. En ole aikaisemmin käynyt.
Hyvää päivän jatkoa kaikille.
puheenollen minullakkin on luvattu töitä,jos vain
kuntoudun eikä tutkimuksissa löydy pahempaa.Saisin
aloittaa osapäiväisenä,mutta katsotaan nyt.En sure tai iloitse etukäteen.Kävi miten kävi.
Onko täällä muita, joilla on tulossa uudelleenkoulutus, kirjoittakaa jos on.
Hienoa,että voi lukea,kun joku pääsee takaisin töihin vaikean sairauden jälkeen. Antaa toivoa muillekin.
saa aloittaa normaalin arjen.
...tuli sopivasti juuri ennen puoltayötä, kun ehdin lukemaan päivän kuulumisia.:) Oikein näin silmissäni taistelun mumsku vastaan robotti: Ja mumsku voitti - Hurraa!!
On niin hyvä mieli siitä, miten hyvin olet taas päässyt mukaan työelämään, mumsku! :)
Samaa mieltä että se rohkaisee ihmisiä kuinka voi syövän jälkeen vielä palata töihin.
Ei kukaan sitä tosissaan ajattelekkaan että sinä haluaisit olla ilkeä.
Ei tuo häirikkökään ajattele niin, mutta sanoo siten koska ajattelee loukkaavansa sillä tavoin sinua.
Mikä hitsaus on kyseessä ?
Zom,jos sain sinut hymyilemään!No jaa,mumsku vastaan robotti,kyllä se robotti vielä vie voiton .Mutta mumsku ja asettaja yhdessä,silloin robotti antaa periksi.Eilen iltapäivällä meni Raspikurkun kollega siinä ohi,huikkasin hänet juttusille.Kyselin sitä robotin toimitaa ja tämäpä selitti.Ja yritinpä näyttää viisaalta aikani kunnes jouduin toteamaan hänelle,että eipä taida tällä mumskulla olla tuota teknillistä älykkyytä,en tajua yhtään mitään .Huumorintajuinen inssi ymmärsi,ja osasipa hänkin selvittää asiaa ihan selkokielellä.
Viime talvena pääsi kokeilemaan koko kirjon hitsaustapoja. Meidät laitettiin ensin puikkoon, ja sitä paljon harjoiteltiinkin. Toiseksi eniten mustaa rautaa MAG:lla. MIG:llä vähän myös. TIG ja kaasuhitsaustakin oli muutamat tunnit.
Minä aikoinaan hitsailin jonkinverran sähköllä mutta MIG:llä hitsasin työkseni siihen asti kun sain taas tarvittavan rahamäärän kokoon.
Ei ollut inssi jos oli huumorintajuinen;;))))
Eilen tuli valvottua aika myöhään ja töissä väsytti vaikka ei fyysisesti raskasta työtä olekaan. Kotiin raahauduttuani vaihdoin kissan kanssa kuulumiset ja katselin TV:stä Doctor Philiä jolla aina riittää hyviä neuvoja erilaisissa ongelmissa kieriskeleville; tänään ohjelmassa oli ihmisiä jotka olivat valtavissa veloissa.
Ihmettelen aina niiden ihmisten rohkeutta jotka menevät televisioon kertomaan henkilökohtaisia ongelmiaan, mutta tällainen kai kuuluu ajan henkeen että repostellaan julkisesti. Mutta ihan positiivista näissä em. ohjelmissa on se, että ongelmista kärsiville todella yhdessä etsitään apua ja ratkaisuja.
Ihan eri asia sitten on nämä kaikenkirjavat tositeeveeohjelmat joissa nolataan ja juonitellaan. En ole näitä paljon katsonut mutta sen verran että jonkinlainen käsitys niistä on muotoutunut.
Mutta tänään aion mennä ajoissa nukkumaan joten kauniita unia ja parempaa huomispäivää! :)
väsyttääkin varmasti terveesti,ei tarvitse kieriskellä,ei muuta kun kissa kainaloon ja hyviä öitä,sekä parempaa huomista:)
Ei tätä jättikisua (8 kg) niin vain kainalossa retuutetakaan, kissa päättää ihan itse missä haluaa yönsä nukkua. Kissan hyrräykseen on mukava nukahtaa. Tosin minulla soi radio hiljaisella läpi yön, yleensä kuuntelen Radio Deitä. Nauhoitan videolle tuon "Pähkähullu professori" joka parhaillaan tulee MTV3:ltaa, jos siitä saisi vinkkejä laihdutukseen :D. Ettei elämä mene liian vakavaksi. Mutta nyt vuode kutsuu, Hyvää yötä!
pörrää varmaankin niin kovaa,että ihan kun tulis mopo pihaan.......
Heh! Olipa mukava vertaus. Ei tämä kissa ihan niin kovaa hyrrää, sillä lailla sopivasti, mukavasti. :D
irroitettu alkuperäisestä asiayhteydestään...
Tositapahtuma.
Anoppi meni pojan perheeseen kylään. Yht´äkkiä hän ryntäs ikkunaan, että kukas tuli mopolla pihaan.Miniä alkoi kovasti nauramaan, kun se oli hänen miehensä joka nukahti viereisessä huoneessa ja kuorsaus oli niin hurjanpuoleista että muistutti ihan mopon ääntä!!
Meillä oli tosi hauskaa aikoinaan töissä kun työkaveri tämän kertoi.