Moi!
Ollaan oltu vuosi kihloissa ja oon ruvennut ajattelemaan häitä. Miehelläni ei ole kiire naimisiin(ei minullakaan). Haluaisin pitää häät seuraavana kesänä. Missä ja miten päätitte että nyt me mennään naimisiin.
Ollaan oltu vuosi kihloissa ja oon ruvennut ajattelemaan häitä. Miehelläni ei ole kiire naimisiin(ei minullakaan). Haluaisin pitää häät seuraavana kesänä. Missä ja miten päätitte että nyt me mennään naimisiin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Päätimme sen kotona. En muista enää, kumpi otti asian puheeksi. Juttelimme ensin vanhempien kanssa hääajankohdasta ja sen jälkeen varasimme kirkon.
..ja silti haluaisit naimisiin ensi kesänä? Meillä ei ole kiirettä ja itse ajattelin vuotta 2005, mikäli mies vain kosii :) Ja kihloissa ollaan oltu 3 vuotta. Päätös tulee miehen kosinnasta, mutta hän tietää, että naimisiin mennään ennen lapsia, eli ei tässä kovin montaa vuotta ole häihinkään...
Tuo aikakäsitys on tietysti riippuvainen henkilöstä, eli mikäli ensi kesä sopii teille, miksei. Eiköhän tuo päätös tule keskustelemalla.
Riippuu tietysti paikasta, mutta suurimmissa kaupungeissa kirkot ja pitopalvelut/juhlapaikat täytyy varata ainakin vuotta aikaisemmin. Esim. täällä Turussa kirkkojen varaus "aukeaa" tasan vuotta aikaisemmin ja silloin jonotetaan kirkkoherranvirastoon aamusta alkaen. Eli jos esimerkiksi haluat naimisiin kesäkuussa, olet jo luultavasti myöhässä. Katselin myös juhlapaikkoja, jotka ilmoittavat varaustilanteensa netissä ja koko ensi kesä oli niissäkin jo täynnä....
Teaz. Onhan sinua jo kosittu, kun kerran kihloissa olet. Toisen kerranko miehesi vielä pitäisi. Outoa minusta.
Ei taida teaz tietää, mitä kihlaus tarkoittaa, kun vielä kosintaa odottaa.
Teaz, kun olette kihlautuneet, olette jo lupautuneet toisillenne aviopuolisoiksi. Ei sulhasen enää tarvitse kosia, koska sinä olet jo suostumuksesi antanut.
...polvillaan, kihloihin mentäessä... Totta kai kihlaus on lupaus avioliitosta, mieheni vain itse sanoi kosivansa uudestaan, kun aletaan häitä suunnittelemaan... Eikös keskustelun aiheena ollut "Missä ja miten päätitte että nyt me mennään naimisiin" eikä se, että menemmekö me etiketin mukaan naimisiin...
Minua vain ihmetyttää, että vieläkin on naisia, jotka antavat miehen päättää kihlaus- ja hääajankohdan, vaikka itse olisivat jo valmiita vihille. Tarkoitan siis niitä naisia, jotka täällä kyselevät: "Miten vihjata miehelle, että se voisi jo kosia mua?" Jos haluat vihille, ota itse asia puheeksi. Jos taas mies haluaa itse välttämättä kosia, niin kenen luulet teillä tekevän kotityöt tulevaisuudessa? Entäs kuka tekee päätökset isommista kodinhankinnoista? Jos et saa olla mukana päättämässä edes hääajankohtaa, miten luulet miehesi antavan sinun päättää mistään isommastakaan asiasta?
kysymys on romantiikasta...
Minusta romantiikka on jotain täysin muuta kuin se, että suhteessa toinen määrää mitä milloinkin tehdään. Tosin minusta ystävänpäiväkorttikaan ei ole romantiikkaa. Jonain muuna päivänä lähetetty kortti on romantiikkaa, pl. joulukortti.
Kihlauksen jälkeen suoritettua kosintaa pidän lähinnä keinotekoisena romantiikan yrityksenä. Se kosintahan olisi pitänyt tehdä ennen kihlausta.
Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni. Toki te saatte tehdä, mitä haluatte. Ihmettelin vain ääneen maailman kummallisuuksia.
jeps, koen kyllä romanttiseksi kosinnan, vaikka kihlojen jälkeenkin. kyllä päivämäärää sitten yhdessä mietitään ja tulevan pirttihirmun luonteeni mukaan varmaa sanon sen viimesen sanan päivän suhteen, mutta kun on mentu useita vuosia sitten kihloihin, ois ihana, jos mies ilmottais haluavansa pian naimisiin ja kysyis sopiskos vaikka ensi kesänä...
mutta makuasia, minulle se on ihan aidosti romanttista...
Tämä alkaa jo mennä pilkunnussinnaksi, mutta jatketaan kun on kerran aloitettu.
Itse asiassa tuo sinun ilmoittamasi tapahtuma: "ois ihana, jos mies ilmottais haluavansa pian naimisiin ja kysyis sopiskos vaikka ensi kesänä" ei kuulosta kosinnalta minun korviini. Ainakin jos mies sen noin sanoo, niin kyseessähän on vain mielipiteen ilmaus tai toive. Kosintahan on sitä, että kysytään toista aviopuolisoksi. Juuri tämän vuoksi ihmettelin kihlauksen jälkeistä kosintaa ja sen tarvetta. Kihlauksessa on jo luvattu mennä naimisiin, joten sitähän ei tarvitsisi enää varmistaa. Kokonaan toinen juttu onkin tuo päivämäärän lukkoon lyöminen, josta sinäkin puhut.
Toki tuollaisia mielipiteen ilmauksia saa esittää. Meilläkään ei hääpäivää päätetty kihlauspäivänä, vaan vasta puoli vuotta myöhemmin. Ei tosin tullut mieleenkään pitää kyseistä tilannetta enää kosintana. En tosin muista edes sitä, kumpi otti asian puheeksi.
Miksikö jaksan kirjoittaa asiasta? Siksi, että monet ihmiset eivät ymmärrä kihlauksen merkitystä ja tämä monissa keskusteluissa tympäisee. Helposti käy niin, että toinen puhuu talosta ja toinen aidan seipäistä. Joku pitää kihlausta pelkkänä seurusteluna tai yhdessä asumisena, vaikka se on ihan jotain muuta. Itse asiassa kihlaus on säädetty jo Suomen avioliittolaissa. Se on lupaus avioliitosta. Muusta laista johtuen ei Suomessa edes ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlausta. Siinä kun se viikon pakollinen odotusaika, joka menee esteiden tutkimiseen.
Me ollaan mietitty kesää 2005, mikäli mies kosii vuoden sisällä. On kyllä sen jo melkein luvannut ;) Kosinta olisi varmaan tullut jo, mutta haluan mennä kihloihin vasta, kun ruvetaan miettimään hääpäivää ja se olisi turhan aikaista nyt. Tosin hääpäiväksi ollaan vähän mietitty sitä päivää, kun mieheni täyttää 18.
Minä ja kihlattuni olemme seurustelleet nelisen vuotta, joista 2 olemme olleet kihloissa sekä asuneet yhdessä 3,5 v. Olemme yhdessä rauhassa pohtineet naimisiin menemistä ja olemme päätyneet että häät pidetään sitten, kun joko toinen tai molemmat meistä on saanut opinnot loppuun ja päässyt töihin - eli häiden suunnittelussa ei tarvitse tukeutua täysin vanhempien apuun. Päivämäärää emme siis vielä ole päättäneet, mutta ajattelimme valita kuukauden 1. päivän. Se täydentää tämän numerosarjan: 4.pv tavattiin, 3. pv muutettiin yhteen, 2.pv mentiin kihloihin ja 1. naimisiin! :)
Hei vaan!
Meillä homma meni niin, että mies kysyi viime viikolla minulta ensin, että mennäänkö kihloihin ja sitten perään, etä tulenhan mä hänen vaimokseen. Molempiin kysymyksiin tuli suustani myöntävä vastaus. Tossa oli kaksi kysymystä samasta asiasta, mutta varmuus ennen kaikkea.
Hääpäivästä ei olla sen kummemmin vielä puhuttu. Sovitiin kuitenkin, että aikaisintaan ensi kesänä vihille. Ja syykin on selvä, kumpikaan meistä ei halua mennä talvella vihille. Kunhan aika on oikea, sovimme yhdessä hääpäivän ja suunnittelemme itsellemme sopivat häät.
Puolisentoista vuotta sitten eräänä sunnuntaina päätimme mennä naimisiin. Ei sitä kumpikaan erityisesti ehdottanut, juttelimme sängyssä löhöillen ja keskustelu eksyi naimisiinmenoon ja yhteen ääneen sitten päätimme mennä naimisiin...
Tiistaina mentiin hakemaan esteiden tutkinta ja varattiin samalla vihkiaika maistraatista seuraavan viikon keskiviikolle.
Keskiviikkona sitten mentiin vihille, käytiin kakkukahvilla lempikahvilassamme ja lähdettiin illalla häämatkalle Tukholmaan.
Lauantaina käytiin syömässä vanhempien kanssa ulkona ja kerrottiin samalla, että oltiin menty naimisiin.
Asiasta oli kyllä puhuttu aikaisemminkin ja pohdittu asiaa, joten ihan äkkinäisestä päätöksestä ei ollut kyse, vaikka se nopeasti tapahtuikin. Ennen naimisiinmenoa olimme seurustelleet lähes 8 vuotta ja asuneet yhdessä melkein 7 vuotta.
Jos ei olisi ollut kiinnostusta mennä naimisiin, ei oltaisi edes aloitettu suhdetta. Heti alusta lähtien sen siis tiesi ja niin myös tapahtui vuosi sen jälkeen.