Harkitsen hakevani siirtoa Joensuuhun ja kiinnostaisi tietää millainen koulu tämä oikeastaan on.. eli millaisia ovat opettajat? onko yhtään vapautta vai ovatko kaikki kurssit pakollisia? ja miten ankaraa opiskelumeininki yleensä on? erityisesti jos olisi tietoa sosionomi-linjasta.
kiitos kaikille vastaajille :)
kiitos kaikille vastaajille :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
koulusta mutta kyllä ihan varmaan kaikki kurssit jotka kuuluu koulutusohjelmaan on pakollisia. En ole kuullutkaan, että papereita saisi jos ei ole kaikki tarvittavat kurssit suoritettuna :D Joensuu on kuitenki kiva paikka :)
Itse opiskelen sosionomiksi PKAMK:ssa ensimmäistä vuotta. Kaupunkina Joensuu on mukava, sopivan pieni, mutta palveluita ja kauppoja löytyy. Vuokrataso on kohtuullinen, ainakin opiskelija-asunnoissa. Itse asun yksityisellä ja vuokra on aika huikea :(
Opinnoista sen verran, että minä en ole viihtynyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Useat asiat ovat hyvin teoreettisella tasolla (tosin 1. opiskeluvuonna ne ovat varmaan kaikilla aloilla). Kouluhommia riittää paljon omalle ajalle (reflektiopäiväkirjoja, ryhmätehtäviä TODELLA paljon). Hyvästi muu elämä!
Opettajat ovat pääsääntöisesti ammattitaitoisia ja osaavia. Tiedonkulku opettajien välillä tuntuu olevan hieman heikkoa. Jotkut eivät pysty ottamaan koulutusohjelmaa ja opetussuunnitelmaa kohdistuvaa kritiikkiä vastaan ollenkaan :/ Suurin osa kursseista on pakollisia, jotta ammatillinen pätevyys tulisi kaikille. (Opinto-ohjelmaa voi kurkistaa PKAMK:n sivuilta kohdasta SoleOps).
Muutaman kurssin kohdalla on tullut mietittyä, että miten tämä nyt liittyy sosiaalialaan tai eikös nämä asiat ole opiskeltu jo peruskoulussa ja lukiossa tai ammattikoulussa? Maalaisjärki ja käytännöllisyys on ehkä unohtunut paikoitellen opintokokonaisuuksia suunniteltaessa. Harmi...
En ole juurikaan saanut mitään konkreettista takataskuun, paitsi luovat-menetelmät jotka ovat olleet positiivinen yllätys!
Harkitsen koulutusalan vaihtoa, koska tuntuu ettei tämä ole se "minun juttu". Työllistyminen itseäni kiinnostaviin asiakasryhmiin (perhetyö,mielenterveystyö) epäilyttää, koska opettajillakaan ei tunnu olevan selvää kuvaa työllistymismahdollisuuksista. En haluaisi jäädä väliinputoajaksi työmarkkinoilla.
En halua masentaa tai vaikuttaa negatiiviselta. Itselläni ei vaan ole kovin montaa hyvää kokemusta, mutta ehkä se johtuu ettei tämä olekaan minun alani. Jos tietää, että tämä ala on oma juttu, ja on kiinnostunut ryhmätöistä ja reflektioista niin mikä ettei!
Unohdin kertoa että nykyisinhän sosiaaliala on puualan kanssa samoissa (AHTAISSA!) tiloissa, mutta on muuttamassa parempiin tiloihin vuoden 2009 aikana. Sitten sosiaaliala on yhdessä hoitoalan kanssa, joka on yhteistyön kannalta varmasti todella hyvä asia.
kiitos sandie todellla paljon vastauksesta, juuri tuollaisia asioita halusin kuulla!
JA lohdutukseksi sinulle: itse opiskelen Savonian AMK:ssa Iisalmessa ja täällä on myös todella paljon tekemistä ja opettajat kuin OPPILAATKIN ovat hyvin kärkkäitä puuttumaan toistensa asioihin. Eli hiukan ahdistava koulu, kun ei ole minkäänlaista vapautta. Täälläkin on tosi outoja kursseja ja todella mietityttää, miksi niitä on O_o
Hei,
Olen toisen vuoden sosionomi-opiskelija kyseisessä AMK:ssa. Minulla on hieman enemmän kokemusta ks. koulutusohjelmasta kuin tällä ensimmäisen vuoden opiskelijalla.
Ensimmäinen vuosi tosiaankin tuntui todella tylsältä, ja itsekin olin aivan hukassa opintojeni kanssa. Meinasin muuttaa toiselle paikkakunnalle paremman opiskelupaikan toivossa.
Nyt toisena vuonna käsitys opintojen sisällöstä on muuttunut aivan täydellisesti, ensimmäiseen vuoteen verrattuna siis. Toisena vuonna opintoihin kuuluu ammattillisia opintoja, joissa asioita käydään tarkemmin läpi ammattilaisen näkökulmasta, käytännönläheisemmin. Luennot ovat paljon mielenkiintoisempia verrattuna esim. ensimmäisen vuoden opintoihin. Ammattiopinnoissa saa kokonaiskuvan siitä, mitä sosionomin osaamiseen kuuluu sekä missä kaikkialla voimmekaan kentällä työskennellä. Ammattiopinnoissa käsitellään erilaisia asiakasryhmiä mielestäni todella monipuolisesti.
Samoin on myös itsestä, omasta aktiivisuudesta kiinni se, miten paljon saat kyseisiltä luennoilta irti. Meidän koulutsohjelmalla ei suunnata tiettyyn asiakasryhmään, vaan itse omilla harjoitteluvalinnoillaan sekä vapaastivalittavilla opinnoilla ("paketeill") voi laajentaa tietoa asiakasryhmän kanssa tehtävästä työstä.
Opettajiin tutustuu paremmin, kunhan heidän kanssaan on tehnyt lähemmin yhteistyötä. Ensimmäisenä vuonna en osannut ajatella oikeastaan mitään meidän opettajista, koska heihin ei päässyt kovinkaan hyvin tutustumaan. Nyt kun on ollut paljon luentoja tiettyjen opettajien kanssa, heitä on oppinut ehkä hieman tuntemaankin. Jokainen on omanlainen, mutta pääpuolin opettajat ovat koulussamme mukavia. Paljon tietysti riippuu myös siitä, kuinka itse käyttäytyy heitä kohtaan..
Ensimmäinen vuosi painottuu juurikin ryhmätöihin ja opintoihin orientoitumiseen. Toisena vuonna on enemmänkin luentoja, ohjaus-harjoitteluja sekä paljon kirjallisia tehtäviä, joista selviää! ainakin toivon niin :D Kolmas vuosi on taas rennompi, silloi onkin kaksi työharjoittelua. Kirjallisia tenttejä meillä on hyvin vähän. Ehdottomasti parhaita oppimiskokemuksia saa työharjoittelun kautta! sekä kirjallisista tehtävistä, vaikka kirjoittaminen tuntuukin pakkopullalta.
Hmmm, tulikohan tässä kaikki tarpeellinen tieto..? Noh, toivottavasti sait jonkinlaisen käsityksen, ehkä hieman erilaisen, verrattuna edellisen vastaajan kirjoitukseen.
Ja toivottavasti meidän ensimmäisen vuoden opiskelijakin saa tästä jotakin kannustavaa jatkaa meidän joukossa :)
Moi!
Olisit siis kiinnostunut sosiaalialasta? Minä olen pian valmistuva (ensi jouluna) sosionomiopiskelija Joensuusta. Tietysti näkökulma voi näin opintojen loppuvaiheessa olla erilainen, kuin esim. ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelijalla, mutta jos nyt osaan kysymyksiisi vastailla niin kyllä sosionomiksi opiskeleminen vaatii työtä ja pitkää pinnaa välillä. Koulutus kestää kuitenkin 3,5 vuotta ja siihen mahtuu paljon teoriaa ja ennen kaikkea kuusi käytännön harjoittelua sosiaalialan kentällä. Opinnot perustuvat luovaan toimintaan, eli paljon on luovia menetelmiä, joita koulussa kokeillaan sekä sitten toteutetaan asiakkaitten parissa harjoitteluissa.
Opettajakunta on moninainen. Oma mielipiteeni on, että työelämästä tulevat ihmiset, joilla on kehittämistyön kokemus ovat parhaita mahdollisia opettajia. Aika tiukka 100% läsnäolopakko on joillain kursseilla. Se on tympinyt välillä, mutta kyllä sen ymmärtää, jos kurssit ovat sellaisia, joista ei voi olla poissa. Voit varautua, että tunneilla pitää olla.
Opiskelumeininki on meillä tosi hyvä ja kiireinenkin välillä:)mutta ilmapiiri koulussamme on iloinen ja sosiaalinen, tietenkin;)kaikki antavat toisillensa tukea opinnoissa ja kukaan ei meillä jää yksin!Tuutoreilta voi aina kysyä jelppiä:)nimin. tutorina ollut:)Toivottavasti sait vastauksia kysymyksiisi!Mutta jos päädyt siirtoon, niin lämpimästi tervetuloa!
Ahaa..no tuota voisin kommentoida näin konkarina ensimmäisen vuoden opiskelijan kommenttiin, ettei kuitenkaan kannata heti ensimmäisenä vuotena tuomita opiskelua aivan kokonaan. Opiskelu on pitkä prosessi ja tiedän, että kolmantena vuonna alkaa hahmottaa vasta, mistä on kysymys. Sillä tavalla tämä on omanlaisensa ja jännä ala. Harjoitteluissa ja työelämässä huomaa, kuinka paljon eväitä on saanut matkaans opiskelusta. Ensimmäisen vuoden kokonaisuudet..vaikka ne tylsiltä tuntuisivatkin, pohjustavat opiskelijaa sosiaali- ja terveysalan kentälle ja ovat niitä yleisiä juttuja, jotka sosionomiopiskelijan pitää tietää. Rohkaisisin sinua enemmänkin, siirtoa haaveileva, tutustumaan Pohjois-karjalan amk:hon ja sosiaalialaan. Täällä on hyvä meininki!:)