Naiseni on varakas, muttei sentään mikään öky kuitenkaan. Hänen lapsillaan ei ole koskaan ollut puutettä mistään eivätkä he ole milloinkaan joutuneet näkemään kurjuutta, vaikka melko usein tuleekin nurinaa, ettei ole sitä eikä ole tätä. Naiseni ei jaa heille rahaa eikä tee juuri turhia ostoksia ja hankintoja lasten halujen mukaan.
Lapset ovat kuitenkin äärimmäisen laiskoja, eikä heillä ole minkäänlaista käsitystä rahan arvosta, koska he eivät murrosikäisinä ole vielä koskaan jotuneet tienaamaan rahojaan itse. Kaikki alle 50 euroa on heidän suustaan kuultuna suurin piirtein taskurahaa, jolla "ei saa mitään!" Alle 500 euron laitteet ovat "halpoja". 10 000 euroa tilillä on "vaan!" jne.
Surkuhupaisaa tässä on se (yritän olla kuulostamatta katkeralta, vaikka vähän olenkin), että lapset ovat läjhes miljonäärejä jo nyt, vaikka he eivät sitä itse vielä tajua.
Kotoa lähdettäessä odottaa mukava parin kolmen kymmenen tonnin pesäraha. Kun isovanhemmista aika jättää, miljoonat siirtyvät perintöketjussa alemmaksi. Kun omista vanhemmistaan aika jättää, etenkin naiseni puolelta ropisee sellainen määrä rahaa kersojen ylle, että eipä tarvitse töitä tehdä pitkiiin aikoihin, jos ei huvita.
Naiseni lasten käytös on kuitenkin vielä aika ok, mutta serkkujensa laita on toisin. Heiltä tulee haukkuja, jos ei ole tietynlaista autoa. Isi on maailman rikkain ja vahvin jne. Amerikanmatkat järjestyvät tuossa tuokiossa, eikä rahalla todellakaan ole mitään väliä.
Nuo leuhkat ja röyhkeät ja myös erittäin laiskat ja kiittämättömät kakarat tulevat perimään edellä kuvatun lailla, jonka lisäksi vielä isältään miljoonia.
Joskus sitä tosiaan miettii, että kyllä maailma on merkillinen paikka. Itse on tehnyt elämänsä työtä ja elänyt vaatimattomasti, mutta tulevat melko vähät rahat menevät elämiseen, eikä omaisuutta ole kertynyt. Koskaan ei ole ollut varaa eikä edes halua elvistelyyn ja leveilyyn, vaikka siihen joskus olisi ehkä aihetta ollutkin. Nöyränä olen aina pysynyt.
Nämä kiittämättömät velttoilijat sen sijaan saavat palkkiokseen muhkean omaisuuden. Toisaalta miksi röyhkä käytön ja leveily sen pois veisi. No, olisihan sitä voinut syntyä Afrikkaankin suorana kadulle.
Lapset ovat kuitenkin äärimmäisen laiskoja, eikä heillä ole minkäänlaista käsitystä rahan arvosta, koska he eivät murrosikäisinä ole vielä koskaan jotuneet tienaamaan rahojaan itse. Kaikki alle 50 euroa on heidän suustaan kuultuna suurin piirtein taskurahaa, jolla "ei saa mitään!" Alle 500 euron laitteet ovat "halpoja". 10 000 euroa tilillä on "vaan!" jne.
Surkuhupaisaa tässä on se (yritän olla kuulostamatta katkeralta, vaikka vähän olenkin), että lapset ovat läjhes miljonäärejä jo nyt, vaikka he eivät sitä itse vielä tajua.
Kotoa lähdettäessä odottaa mukava parin kolmen kymmenen tonnin pesäraha. Kun isovanhemmista aika jättää, miljoonat siirtyvät perintöketjussa alemmaksi. Kun omista vanhemmistaan aika jättää, etenkin naiseni puolelta ropisee sellainen määrä rahaa kersojen ylle, että eipä tarvitse töitä tehdä pitkiiin aikoihin, jos ei huvita.
Naiseni lasten käytös on kuitenkin vielä aika ok, mutta serkkujensa laita on toisin. Heiltä tulee haukkuja, jos ei ole tietynlaista autoa. Isi on maailman rikkain ja vahvin jne. Amerikanmatkat järjestyvät tuossa tuokiossa, eikä rahalla todellakaan ole mitään väliä.
Nuo leuhkat ja röyhkeät ja myös erittäin laiskat ja kiittämättömät kakarat tulevat perimään edellä kuvatun lailla, jonka lisäksi vielä isältään miljoonia.
Joskus sitä tosiaan miettii, että kyllä maailma on merkillinen paikka. Itse on tehnyt elämänsä työtä ja elänyt vaatimattomasti, mutta tulevat melko vähät rahat menevät elämiseen, eikä omaisuutta ole kertynyt. Koskaan ei ole ollut varaa eikä edes halua elvistelyyn ja leveilyyn, vaikka siihen joskus olisi ehkä aihetta ollutkin. Nöyränä olen aina pysynyt.
Nämä kiittämättömät velttoilijat sen sijaan saavat palkkiokseen muhkean omaisuuden. Toisaalta miksi röyhkä käytön ja leveily sen pois veisi. No, olisihan sitä voinut syntyä Afrikkaankin suorana kadulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikähän oikein on ongelmasi? Katkeruus ainakin. Se nyt vaan on maailmassa niin, että joku syntyy Paris Hiltoniksi ja joku ei. Minua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään, miten paljon muilla on rahaa (oli se sitten perittyä, lottovoitolla saatua tai työllä tehtyä). Vaatimattomista oloista tulen itsekin mutta työlläni olen kyllä saanut itselleni todella hyvän toimeentulon vaikka en miljonääri olekaan. Riittää minulle.
koskaan kuullut kenenkään kutsuvan tyttöystäväänsä/avopuolisoaan tai vaimoaan "naiseksi". Jotenkin tuntuu kuin puhuisit jostain hevosesta tai autosta. Jotakin suhteessanne on kai vialla, kun naisesi ja hänen lastensa rahat tuottavat sinulle noin paljon päänvaivaa.
Kun sain tilapäisesti kerran paljon rahaa, sairastuin. Raha ei tee ihmistä onnelliseksi.
En tiedä asutteko samassa osoitteessa, mutta meillä ainakin hankaloittaa tuo käsitys rahasta yhteiselämää. Näille lapsille kun kelpaa pelkästään se kallein merkkitavara, kallein ravintola, kallein auto jne. Eikä elämässä ole mitään muuta kuin materia.