Mitä lemmikkieläimet sinulle merkitsevät?
Omistatko sellaisen, vai ovatko mielestäsi riesoina?
Itselläni on ollut koko pitkän aikuisikäni eri rotuisia koiria.
Kissankin olisin halunnut, mutta koiran takia en ole ottanut, ettei tulisi ongelmia.
Omistatko sellaisen, vai ovatko mielestäsi riesoina?
Itselläni on ollut koko pitkän aikuisikäni eri rotuisia koiria.
Kissankin olisin halunnut, mutta koiran takia en ole ottanut, ettei tulisi ongelmia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihminen, ja esimerkiksi koira, ovat eliöinä niin kaukana toisistaan, etteivät ikinä tule ymmärtämään toisiaan.
Meillä on kissa että koira. Koira varsinkin on todellinen kaveri. Koiran kanssa lenkkeillään säällä kuin säällä. Koira on iloinen eikä koskaan teeskentele. Koiralle voi kertoa ilot ja surut, tuntuu että paremmin se ymmärtää kuin vaimo. Ainoa huono puoli kun koirasta aikanaan aika jätää niin ikävä on kova. Sitä surraan kuin perheenjäsentä konsanaan.
koira on ja ollut aijemminkinsekä ,kissakin kun lapset oli pieniä.
Kyllä eläin on meillä kun perheenjäsen,aina iloinen ja nauttii ulkoilusta ja kaikesta liikunnasta.
Suru on kova juttu,mutta niinhän se on kun ystäväkin
kuolee.Nautitaan kun on vielä aikaa.
luulet tietäväsi. Koira ymmärtää jopa ajatukset, joita ei vielä ole sanoiksi kyhätty.
Älä kirjoita asiaa, josta sulla ei ole mitään näyttöä.
Lemmikki ? Mitä luulet sen ajattelevan ihmisestä?
Jos olisi niin että ihminen olisikin eläimen
lemmikki , olisitko ihastunut tilanteeseen?
Pääsisit kuselle silloin kun se jollekkin sopii,
sinun pitäisi tehdä jotain idioottia saadaksesi
jotain hyvää ?
Lapset ovat hiihtolomalla ja sen huomaa. Eikö siellä ikäistesi parissa ole mitään kivaa????
Siellä kulta hauveli vie mummoa pissille?
Sitten se leikkii mummon kans, nuoleekin mummooo
kuten lättähatut skidinä. Voi että kyl nyt
on kivaa
olisi voinut kuvitella että huushollissani on kissa, mutta nyt se on ollut
kohta 13 v. Tuli vaan tuliaisena tyttärelleni, mansikkamaalta. Sai armon jäädä, koiran ja miehen kuoleman jälkeen, tässä nyt mietitään kumpi kuolee ensin minä vai kissa, toistaiseksi ollaan hyvässä hapessa.
Minä olen KissaPrinsessani lemmikki, jolle Hän armollisesti suo runsaasti huomiota. Niinpä viihdytän Häntä ja pidän Hänestä hyvää huolta, ruokin hyvin, annan herkkupaloja, leikin piilosta Hänen kanssaan, toimin usein Hänen makuualustanaankin ja Hänen vessansa siivoojana, kaikkea tätä, koska haluan edelleen olla Hänen lemmikkinsä. Jotkut väittävät minun olevan Hänen Kissakorkeutensa nöyrä alamainen, mutta itse näen itseni mieluummin rakastettuna lemmikkinä. Eli kyllä, minulle merkitsee paljon olla Hänen lemmikkinsä.
myös minulla on ollut. Jos ovat sitoneet, ovat myös antaneet sitä paljon puhuttua pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää. Harmi vaan, muuttaessani kerrostaloon, en enää voi hankkia haukkuvaa lemmikkiä.
Meillä oli lapsuuden kodissani aina lemmikkejä. Koiria, kissoja, kotieläimiä ja muutamana vuonna kesy jalkavammainen harakkakin hyppelemässä pihapiirissä. Asuimme maalla, joten se oli aivan luonnollinen valinta. Nykyään minua surettaa ulisevat ja yksinäisyyttään haukkuvat koirat, jotka on vangittu kerrostalojen yksiöihin ja kaksioihin päiväksi. Illalla isännän hätäinen ulkoilutus ja tämä eläinrääkkäys jatkuu vuodesta toiseen. Miksi ihmiset ottavat "lemmikkejä" kerrostaloihin kärsimään?
johon kalahtaa. Miksi itse asut kerrostalossa lokeroituneena kärsimässä ja kateellisena kuuntelemassa toisten elämää? Muuta maalle, jossa saat hoivailla harakoitasi. Tuossa iässä pitäisi jo kiikkua keinustuolissa mummonmökissä jossain korvessa.
Nykyisin lemmikit ovat todella lemmikkejä eikä välttämättömiä pakkoja kuten ennenvanhaan. Vain harva kärsii, ihmiset kärsivät olemassaolostaan enemmän kuin lemmikit jotka ovat varta vasten ja hoitoon motivoituneena hankittu.
Siellä se taas haukkuu ikäväänsä alakerrassa.
5-kk ikäinen poika koira ja kun isäntä tulee, voi huutaa; turpa kiinni ja olen nähnyt ulkoilutuksen alle 1 min. Mitä poika koira siinä ajassa ehtii? Saatikka se sosiaalinen tarve olla ulkona.
Tekisi mieli ilmoittaa eläinsuojeluun.
Miksi olet kirjoituksessasi epäystävällinen henkilölle, joka muisteli lapsuuskotinsa eläimiä?
Asuminen kerrostalossa on monelle henkilölle sopiva asumismuoto. Ei huolta omakotitalon töistä.
Myöskin katualueet yleensä aurataan ja hiekoitetaan.
Myös palvelut ovat lähempänä, kuin maalla asuessa.
Monta hyvää syytä kerrostalo asumiseen.
Mitä lemmikkien pitoon kerrostaloissa tulee, riippuu hyvin paljon millaisen lemmikkieläimen on hankkinut.
Jokin koirarotu sopeutuu hyvin kerrostaloon, samoin kissat.
Myös on ratkaisevaa, kuinka paljon eläin joutuu olemaan yksikseen ja onko sillä silloin muita eläinkavereita seuranaan.
Itse en ole koskaan asunut kerrostalossa, joten omakohtaista kokemusta ei ole, mutta tuttavillani on kyllä koiria ja kissoja kerrostaloasunnoissaan ja heillä ei ole ollut ongelmia.
Omakotitalossa koirien pito on toki helpompaa.
Ei aiheuta naapureille samanlaista häiriötä ja pihamaallakin on enemmän tilaa leikkiä.
Myöskin ulkoilumaastot löytyvät helpommin.
Itse pääsen koirani kanssa suoraan kadun ylitettyäni metsäpolulle, jossa voin pitää koiraani vapaana.
Kiitos kaikille kirjoittajille mielipiteistä.
Miten muka koirien kannalta on huono olla kerrostalossa, katsos kun omakotitaloissa asuville käy joskus niin että sinne se hauveli unohdetaan pihalle..ilman mitään virikkeitä, mutta ku meillä oli koira 100neliön kerrostaloasunnossa nii ei koira koskaan valittanu vaikka iso oli ja liikuntaa tarvi, jota myös sai koira oli vain päivisin muutaman tunnin sisällä, mutta muuten paljon ulkona..
Aamuisin klo:06.00 käytiin pissillä ja kakalla 45min, ku ei koira kauaa jaksanu aamulla olla ulkona reippailemassa (eikä ollu mikään ylipainoinen) ja sitten 12-15.00 välillä lähettiin pitkälle lenkille jonka aikana käveltiin maastossa, kaupungilla ja monissa eri paikoissa yhteensä 8-18kilometriä, jonka jälkeen istuttiin nauttimassa ulkoilmasta vielä tunti joko jävenrannalla lintuja katsellen tai keskellä lumikinosta lumitunneleita kaivaen, kesällä pääs uimaan. Koulutustakin oli joka päivä ulkona. Ja tämän 3-6 pitkän reippaiun jälkeen oltiin kotona nauttimassa perheen seurasta ja illalla sit käytiin vielä 1-2 tuntiakoirapuistossa, muiden koirien luona. Viikonloppuisin kun oli enemmän aikaa niin käytiin koiran kanssa erilaisilla kurseilla ja näyttelyissä..
Kilppari tuli alunperin turvaan sukulaisperheestä, kun pikkupoika yritti haukata kovakuorista lemmikkiä. Nyt yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen iloitsen kaverista, joka havaitsee liikkumiseni, nostaa kaulaansa venyttäen päätä korkealle ja kaipaa ruokaa.
Kilpikonna on pitkäikäinen ja ollut ennen ihmistä maapallolla, siksi pidän siitä.
Riesa, - mikä tahansa on riesa, jos niin ajattelemme.
Minun sekarotuinen piskini (seropi) täytti 13 vuotta lokakussa.On ollut elämäni valo ja paras kaverini.Lapset asuvat kaukana ja ystävät elävät omaa elämäänsä.Koiran kanssa ulkoillaan,nähdään toisia koirantaluttajia ja jutellaan.Koiranomistajat ovat mielestäni samanhenkisiä ihmisiä.Nyt rakas seropini tuntuu väsyvän,ei jaksa entisiä lenkkejä,silmät vihertävät,patteja on kasvanut kaulaan ja nivusiin.Patit ovat irtonaisia,eivät kinnittyneitä. En uskalla mennä eläinlääkäriin. Kuitenkin koirani on virkeä ja leikkihaluinen.Peuhaa lumessa,on kuin pentuna.Hieron sitä paljon ja rukoilen,että voisimme vielä elää yhdessä pitkään.
Seropit ovat yleensä hyvin terveitä ja elävät kauan.
Patit tuon ikäisellä koiralla eivät ole harvinaisia.
Ovat yleensä rasvapatteja.
Boksereilla rasvapatit ovat hyvin yleinen ongelma.
Edelliseltä koiraltani, bokserilta, leikattiin pari kertaa kasvaimia, mutta sitten eläinlääkäri tuli siihen tulokseen, että nukuttaminen on koiralle suurempi riski kuin patit kaulalla. Koira eli 13 vuotiaaksi ja kuoli sydänvaivoihin. 13 vuotta on bokserille korkea ikä, mutta seropi voi elää huomattavasti kauemmin, joten älä ole huolissasi niistä pateista.
Toivotan sinulle ja koirallesi hyvää jatkoa elämälle.