Löysin aivan passelin ausnnon ydinkeskustasta. Asunto on kolmannessa kerroksessa ja suurin osa ikkunoista pääkadulle päin. Kadulla on paljon liiekennettä ja baari jokseenkin lähellä, ei kuitenkaan ihan kohdalla.
Kun kävin asuntoa katsomassa, en kuullut mitään sisälle mutta silti vähän arveluttaa.. Tottakai keskustassa kuuluu eri tavalla ääniä ja kesällä varmasti enemmän mutta olisikohan häiriöksi asti?
Olisiko kellään jakaa kokemuksia vilkkaan tien vieressä asumisesta? Olisin kovin kiitollinen.
Kun kävin asuntoa katsomassa, en kuullut mitään sisälle mutta silti vähän arveluttaa.. Tottakai keskustassa kuuluu eri tavalla ääniä ja kesällä varmasti enemmän mutta olisikohan häiriöksi asti?
Olisiko kellään jakaa kokemuksia vilkkaan tien vieressä asumisesta? Olisin kovin kiitollinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse asun 300 metrin päässä baarista ja kesäyöt ihmiset tupakoivat ulkona ja meteli on aika kova.
Karaoken meteli kuuluuu iltaisin niin että ei voi kotona pitää esim ikkunoita kesällä auki.
Häirintä on aika kovaa.
Hiljaistahan siellä on talvella, kun ikkunat ovat kiinni. Mutta kuumana kesäyönä pojat ajelevat pitkin katuja ja ääni kuuluu avoimesta ikkunasta oikein hyvin. Tosin kolmanteen kerrokseen hieman lievemmin kuin alas.
Yleiseen liikenteen humuun tottuu, mutta nuo yksittäiset bassojumputtajat ja pärinäkiihdyttäjät kyllä säväyttävät mukavasti, kun juuri on nukahtamaisillaan.
todellakin tilannetta kesällä, jos joudut pitämään ikkunoita auki. Ollaan kyllä asuttu 6 kerroksessa kadulla jossa ratikka kulkee, mutta onneksi oli läpitalon asunto. Kyllähän noihin ääniin tottu ei haitannut nukkumista. Ilmastointi laite tietysti tois helpotusta kesän kuumuuteen ja vois pitää ikkunat kiinni.
Tamperetta Hatanpään valtatiellä Kaverini luona nukkunu hän asunut siellä.Yöksi hiljenee valtakadut Hatanpääkin päivällä melu riittävää tottuu jotenkin mikäli ravintola vieressä ei ehkä yöksikään.
Ääntä enemmän olisin melkeinpä huolissani keuhkoistani. Nimittäin se pöly jota esim.ikkunalaudoilta(sisältä siis) löytyy on aika hurjan näköistä. Sitä kun läheltä katsoo niin huomaa seassa esim.katupölyn hiukkasia, vaikka asun kolmannessa kerroksessa.
Asuin aikoinaan Helsingin Hämeentiellä 5 kerroksessa. Ikkunat olivat tuplalasitetut, mutta kuten aikaisemmat vastaajat ovat jo todenneet, ei niistä tietenkään ole mitään iloa kesäkuumalla, kun on pakko tuulettaa.
Oma kämppäni oli pienehkö, ei läpitalon, joten kesäinen kuumuus, jatkuva meteli kadulta ja järjetön katupölyn määrä asunnossa oli ihan sietämätöntä! Voin myös kertoa, että kesäisinkään Hämeentien keskustan pää ei hiljentynyt kuin pariksi tunniksi aamuyön tunteina, meteli oli siis jatkuvaa.
Tulipa koettua tuokin, mutta pois muuttaessa vannoin, etten koskaan enää muuta pääkadun varteen! No, tosin nytkin asun kantakaupungissa yhden "pääkadun" varrella, mutta erona entiseen on a) läpitalon huoneisto b) samansuuntaisuus ohi kulkevan kadun kanssa (ikkunat eivät siis ole katua kohden).
asunnoissa useammankin vilkkaan tien varrella.Se viimeinen veti kyllä täydet pisteet.Siis metelin,pöyn ja kuumuuden suhteen.Muutimme nykyisen vaimoni kanssa edulliseen kaksioon Tikkurilan kielotielle (pääkadulle)Aivan hiekkaharjun rajalle missä talomme kohdalla oli vilkas risteys ja vastapäätä ruokakauppa.Oli ensimmäinen kerros joka oli matalemmalla kuin 4-5 metrin päässä oleva jalkakäytävä ja tie sijaitsi.Aikaisempi oli 10:essä kerroksessa.Ensimmäinen herätty lauantai aamu kun kävin suihkussa ja vanhaan tapaan kävelin nakuna (olen mies) olohuooneeseen ja rupesin kuivattelemaan itseäni niin tuli tunne että en ole yksin.Vilkasin ulos missä eti bussipyskki.Pari mummon muolkoili ja näki minut kokonan koska oliva korkeammalla.
Siispä verhot olivat seuraavat 5 vuotta kiinni.Joskus ehkä hieman rakosella.Ikkunaa ei voinnut pitää auki kun pystynyt puhumaan puhelimessa taikka katsoa telkkaria.Pölyt sai pyyhkiä melkein päivittäin.
Koska ensimmäinen talo bussivilkkaassa risteyksessä niin bussit painuivat kaasun poihjaan juuri makuhuoneen kohdalla.Sitä heräsi aina viikonloppuisin noin 7 aikaan heliseviin ikkunoihin ja melkoiseen moottorin murinaan.ja sitä jatuki sitten puoleenyöhöön.
Lämpö oli asunnossa ainakin taattu varsinkin kesällä.Mukavasti oli asteet siinä 30-35 välillä kun tuli töistä kotiin asuntoon missä ikkunat kiina ja aurinko porottanut koko päivän.No olimme aika hyviä tuuletuin asiakkaita.
Keväällä oli talonyhtiö tuonnut olohuoneen ikkunan alle puistopenkin.Kannoimme jo viikon kuluttua naapurin kanssa sen pois.Oli näemmä spurgujen piknik penkki missä istuskelivat päivät pitkät.Eväät tietenkin hakivat vastapäätä olevasta kaupasta.Jonka edustalla oli päivittäin öriseviä puliukkoja. Yläkerran entinen narkomaani piti huolen että että meteli oli taattu myös öisin.Hän sai vähän väliä niin raivo ja hallunisaatiokohtauksia ja tappoi demooneja hakkaamalla jollain tangolla lattiaan,putkistoon ja pattereihin.Välillä hän jahtasi niitä myös puukolla rappukäytävillä.Ajoittain hän oli kyllä lataamassa akkujaan jossain hoitolaitoksessa.
Viimeinen vuosi oli sitten jo tapahtumarikkaampi.
Teki poliisi rynnäkön taloome ja soitti ovikelloa.Eivät sentään rautoihin pistäneet kun päivitin heille vähän heidän tietonsa kun oli vuosia jäljessä.Oli edellisen vuokralaisen luonna asustellut joku vaarallinen etsintäkuulutettu rikollinen jota tulivat pidättämään. Eräänä yönä olimme saada makuuhuoneesemme tulessa olevan auton.Oli nuoret hurjastelleet yöllä ja risteyksessä törmännet toiseen auton jonka jälkeen auto liukui romuttuneena pihalle kolme metriä ikkunastamme syttyen tuleen.Siinä sitten armeejan vauhti pukeutumisessa ja ulos kengät kädessä.No onneksi ei päässyt tulenalku kunnolla leviämään kun ulkopuoliset tulivat apuun.Viimeisenä syksynä saimme sitten nauttia ikkunoihin heitetyistä kananmunista ja jogurttipurkeista jonkin aikaa.Oli nimittäin yläkerran ex-narkkarin kosto.Tyttö oli nimittäin hankkinut koiranpennun ja pattereiden sijasta ruvennut öisin hakkaamaan koiransa jolloin minä menin väliin ja nähtävästi joku naapuri tehnyt ilmoituksen viranomaisille koska koira huostaan otettiin vähän myöhemmin.Tämä Tessukoira sitten esiteltiin jossain dokumentissa missä käsiteltiin eläin rääkkäystä.Kuullemma viimehetkellä pelastuneena.
No vaimoni valmistui opiskeluistaan sinä syksynä ja olemme sitten 2002 asunneet rauhallisella suljetulla rivitaloalueella.On pihat,parvekkeet ja hiljaisuutta. Oli alussä kyllä hieman sopeutumisvaikeuksia ja piti melkein pyytää vaimoa vähän paukuttelemaan kattiloilla että pääsisi uneen. No kaikkeen tottuu sanotaan..