Olen ihmeissäni omista tunteistani, olenko ihan sekaisin?? Seurustelen miehen kanssa, ja kaikki aiemmatkin suhteet ovat olleet miesten kanssa..mutta mutta..
Sisimmässäni mietiskelen useammin elämääni naisen kanssa(jota ei ole), ja kuinka paljon helpompaa se elämä voisi olla..
Ilmeisesti kiinnostukseni naisia kohtaan on lisääntynyt epäonnistuneiden suhteiden myötä? Onko se tavallistakin biseksuaaleille?
Kaiketi luottamus ja tunnepuoli on kadonnut vastakkaiseen sukupuoleen. Vai voisiko se johtua lapsuuden traumoista?
Tai siitä että ikää ja elämänkokemusta alkaa olla enemmän ja olen törmännyt liikaa tuntemattomiin miehiin joita kiinnostaa vain se yksi asia, ja mitä enemmän ikää sitä röyhkeämmin lähestyvät?
En tietenkään yleistä kaikkia miehiä, vaan omalle kohdalleni sattunut ainakin kaikenlaista..
On joskus muutama nainenkin tehnyt aloitteen, mutta silloin en ole vielä tuntenut naisia kohtaan mitään erityistä vetoa.. Voiko tunteet ja kiinnostus heittää näin kuperkeikkaa??
Olenko siis biseksuaali? Onko muilla biseksuaaleilla ollut samanlaista ennen kaapista astumista?
Mieheni on aivan ihana, ja vika onkin mun päässäni!! Tunteet vaan ihan sekaisin itselläni, ja vaikeaa ymmärtää tätä täyskäännöstä, ja onko ohimenevä kohtaus?
Sisimmässäni mietiskelen useammin elämääni naisen kanssa(jota ei ole), ja kuinka paljon helpompaa se elämä voisi olla..
Ilmeisesti kiinnostukseni naisia kohtaan on lisääntynyt epäonnistuneiden suhteiden myötä? Onko se tavallistakin biseksuaaleille?
Kaiketi luottamus ja tunnepuoli on kadonnut vastakkaiseen sukupuoleen. Vai voisiko se johtua lapsuuden traumoista?
Tai siitä että ikää ja elämänkokemusta alkaa olla enemmän ja olen törmännyt liikaa tuntemattomiin miehiin joita kiinnostaa vain se yksi asia, ja mitä enemmän ikää sitä röyhkeämmin lähestyvät?
En tietenkään yleistä kaikkia miehiä, vaan omalle kohdalleni sattunut ainakin kaikenlaista..
On joskus muutama nainenkin tehnyt aloitteen, mutta silloin en ole vielä tuntenut naisia kohtaan mitään erityistä vetoa.. Voiko tunteet ja kiinnostus heittää näin kuperkeikkaa??
Olenko siis biseksuaali? Onko muilla biseksuaaleilla ollut samanlaista ennen kaapista astumista?
Mieheni on aivan ihana, ja vika onkin mun päässäni!! Tunteet vaan ihan sekaisin itselläni, ja vaikeaa ymmärtää tätä täyskäännöstä, ja onko ohimenevä kohtaus?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen ihmeissäni omista tunteistani, olenko ihan sekaisin?? Seurustelen miehen kanssa, ja kaikki aiemmatkin suhteet ovat olleet miesten kanssa..mutta mutta.. TÄTÄ TÄMÄ BI JUTTU ONKIN..PASKAA
Sisimmässäni mietiskelen useammin elämääni naisen kanssa(jota ei ole), ja kuinka paljon helpompaa se elämä voisi olla.. EI MUUTEN OLE YHTÄÄN HELPOMPAA.IHANAMPAA KYLLÄ!
Ilmeisesti kiinnostukseni naisia kohtaan on lisääntynyt epäonnistuneiden suhteiden myötä? Onko se tavallistakin biseksuaaleille? ON SE.VARSINKIN JOS ON VÄKIVALTAINEN MIES.TAI VÄHEMMÄN HELLYYTTÄ JA RAKKAUTTA SUHTEESSA NIIN SITÄ VÄISTÄMÄTTÄ AJATTELEE NAISEN PEHMEÄÄ KOSKETUSTA.
Kaiketi luottamus ja tunnepuoli on kadonnut vastakkaiseen sukupuoleen. Vai voisiko se johtua lapsuuden traumoista? SEKÄ ETTÄ
Tai siitä että ikää ja elämänkokemusta alkaa olla enemmän ja olen törmännyt liikaa tuntemattomiin miehiin joita kiinnostaa vain se yksi asia, ja mitä enemmän ikää sitä röyhkeämmin lähestyvät?
En tietenkään yleistä kaikkia miehiä, vaan omalle kohdalleni sattunut ainakin kaikenlaista.. MULLE EI MUITA TYYPPEJÄ OLE TIELLENI SATTUNUTKAAN KUIN TÖRKIMYLSIÄ JA PERSEENPURISTAJIA!
On joskus muutama nainenkin tehnyt aloitteen, mutta silloin en ole vielä tuntenut naisia kohtaan mitään erityistä vetoa.. Voiko tunteet ja kiinnostus heittää näin kuperkeikkaa?? VOI
Olenko siis biseksuaali? Onko muilla biseksuaaleilla ollut samanlaista ennen kaapista astumista? JA PALJON!
Mieheni on aivan ihana, ja vika onkin mun päässäni!! Tunteet vaan ihan sekaisin itselläni, ja vaikeaa ymmärtää tätä täyskäännöstä, ja onko ohimenevä kohtaus? TODENNÄKÖISESTI OLET JO TEHNYT "KÄÄNNÖKSEN" KOSKA POHDIT VAKAVASTI ASIOITA!EHKÄPÄ SE ON KUITENKIN VAIN SEKSUAALISTA HERÄÄMISTÄ,HALUA?MITEN MIEHESI SITTEN ON IHANA?HUOMIOIKO SINUA?MITÄ ODOTAT OLEVAN PAREMMIN NAISEN KANSSA.
No heräämistä ja halua kai?? Mieheni on tyypillinen suomalainen mies, kiltti joka ei pahemmin pukahda eikä pussaa. Ei siis ainakaan väkivaltainen. Eikä varmaan huomioi tarpeeksi, ja keskustelutaidoissakin olisi parantamisen varaa.
Voisin ainakin ajatella että naisen kanssa tulisi käytyä henkeviä keskusteluja enemmän, ja eikös se niin ole, että nainen tunnistaa ainakin naisen tarpeet ja ymmärtää asiat naisen kannalta?
Mä olen mielestäni sosiaalinen ihminen, ja tuun toimeen ihmisten (miesten, naisten) mutta jotenkin tuntuu, että kun alan seurusteleen miehen kanssa elämä käy vaikeaksi ja suhde lopahtaa.
Eikä suhteet ole koskaan loppuneet kummankaan osapuolen pettämiseen, vaan tunnepuolella rakkaus on hiipunut.
Elämä on vaikeaa kun omistaa aivot ja tunteet, eikä halua loukata ketään.
Ps. Ei varmaankaan ollut tarkoitus huutaa mulle noilla isoilla kirjaimilla??!!=)
Syytönhän siihen olen, jos olen epävarma omasta suuntautumisesta..
Sekä miehissä ja naisissa molemmissa on agressiivisia ihmisiä ja niitä, jotka juoksevat seksin perässä, jotenka ei se niin ole, että naiset ovat vain helliä ja ajattelevat tunteella ja miehet on tunteettomia sikoja. Myös naisista löytyy tunteettomia pelureita, don juaneja, jotka pelaavat muiden tunteilla ja pyörittävät yhtaikaa montaa naista kerralla. Naiset osaavat olla myös ilkeitä, osaavat käyttää hyväkseen ja osaavat olla myös sellaisia, että heille pelkkä sukupuolielin on jotain.
Siis, me olemme kaikki persoonia, sekä miehistä ja naisista löytyy niitä helliä ja mukavia yhtä paljon kuin ilkeitä ja muuten luotaantyöntäviä.
Sepä se.. saa elämässään olla varuillaan, ettei haavoitu liikaa, ja satuta itseään.
Siksi toisinaan ajattelenkin pitäisikö elää ihan yksinään ilman sielunkumppania. Niin ei myöskään tulisi ristiriitoja tai pettymyksiä ihmissuhteissa.
sori, ei ollut tarkoitus antaa huutavaa tunnetta ;) halusin vain erottua sinun lauseista.Täällä on aikas moni epävarma tunteistaan ja siksi niistä täällä jutellaankin mikä on hyvä!
jatka sosiaalisuuttasi,välittämistäsi mutta älä tukahduta itseäsi!Ihanne olisi jos voisit kertoa miehellesi tilanteen missä sinä menet.olisiko mahdollista?
Joo tuntuu mukavalta pystyä vapaasti ilmaisemaan tunteitaan täällä..
Kun olisikin niin helppoa vapaasti olla oma itsensä, mutta valitettavasti ympärilläni on niin ahdasmielistä ja jollakin tavalla vanhanaikaista väkeä, että vihat saisin päälleni hetkessä, jos astuisin ulos kaapista.
Vaikka monesti tekisi mieli herättää ihmiset tälle vuosiluvulle.=)
Varmaankin olisin hetkessä koditon, kun paljastaisin omat todelliset tunteeni ja ajatukseni.
Miten itse ratkaisit tilanteesi suuntautumisesta? Ykskaks vaan ilmoitit vai?
Miten itse ratkaisit tilanteesi suuntautumisesta? Ykskaks vaan ilmoitit vai?
Ei, se ei mennyt ollenkaan niin.
jo ihan kakarasta tiesin olevani naisiinpäin.
miehiä tuli ja meni eikä yhtään naista näkyvillä satunnaisia kokeiluja lukuunottamatta.
Aikuisiällä tapasin netissä elämäni naisen ja kaikki on mennyt ja loksahtanut paikoilleen.Ystävät tietää, ainakin ne tärkeimmät ja sehän on tärkeintä.Työssä ei .
Helpointa asiassa oli ehkä se että olin ottanu harppauksen miessuhteista ja eronnut, eli sinkku.Olin oman elämäni herra pitkästä aikaa joten ei ollut mitään estettä aloittaa eläminen vihdoinkin sellaisena paketttina kuin itse koin olevani onnellisin.
minä en ole miehiä kaivannut, melkeimpä päinvastoin.Olen tullut enemmän ja enemmän miesvihaiseksi ;)
En halua miestä haarojeni väliin enään koskaan.
agressiivisiä, tunteettomia, seksinvonkaajia ym. Samoin myös helliä, tunteellisia jne. Ei se ole sukupuolesta kiinni. Sanon ihan kokemuksesta. Itse olen "ei niin hellä" eikä tunteellinen nainen, agressiivinenkin välillä, eikä seksissäkään tarvitse olla aina tunnetta. Inhoan lässyttämistä ja asioiden pyörittelyä. Halki poikki ja pinoon tyyppi.
Naulan kantaan. Kaikkein miellyttävintä olla sinkkuna ja asua yksin. Ei ristiriitoja, hanakaluuksia, stressiä ym. mitä kumppanin kanssa oleminen ja/tai asuminen aiheuttaa. Ei enää sitä laatua mulle. Nykyään paljon levollisempi, ja rauhallisempi elämä ja olo. Eikä hermotkaan kireällä. Eikä sitäpaitsi loukkaa ketään, itseään tai muita. Suosittelen.
tuntemaltani naiselta, joka kaiketi on käy samoja asioita läpi. Sanoisin, että kokeile. Ei elämä siitä ainakaan huonommaksi muutu, jos uskaltaa kokeilla. Moni on kokeillut ja todennut ettei toimi. Moni on kokeillut ja löytänyt kuin uuden elämän. Itse kävin läpi samoja tunteita joskus (en ihan 2-kymppinen ole itsekään) miesten suhteen - olen siis itse nainen. Mietin voisinko olla bi-seksuaali ja elää miehen kanssa, koska mihen tuntuu saavan niin paljon helpommin kuin naisen. Kokeilin, ja totesin että kyllä naiset ovat minun juttuni. Sittenpähän sen tietää. Rohkeutta, Kerttu :)
Onhan se vaan niin uutta mulle. Enhän osaisi edes lähestyä naista tai suoraansanottuna olen myös liian ujo niissä asioissa. Enkä toivo ajautuvani donjuan tyylisten naisten seuraankaan..(kuten edellä mainittiin)
Vaan haaveissa pyörii sielunkumppani, jolla on elämänkokemusta, ymmärtämystä, huumoria, ennenkaikkea aito ihminen, jolle elämä ei ole kulissia ja sydän paikallaan ym... Ja tämähän oli vain fantasiaani, tiedän ettei välttämättä löydy mulle.. -mutta ne joilla on, olkaa tyytyväisiä!
Osaan sosiaalisesti keskustella kaikesta muusta maan ja taivaan välillä kaikkien kanssa, mutta en sillä silmällä lähestyä ihmistä (en siis kumpaakaan sukupuolta)..=(
Kiva että rohkenit lähteä oman suuntauksesi perässä, ja löysit sen mitä etsitkin!=)
Pelkään vaan jos lähden etsimään sitä omaa juttuani, en löydä sitä kuitenkaan, ja elän loppuelämäni täysin yksin..
Ja voin sanoa että n.50vuotta on aika pitkä aika olla yksin.=)heh
ja jäin koukkuun. Ah, naiset ovat elämän rikkaus!:)
Mulla on samoja tuntemuksia kuin sinulla. Mulla oli aivan ihana poikaystävä, mutta jätin hänet koska aloin tuntea vetoa monia naispuolisia ihmisiä kohtaan, kuten parasta ystävää kohtaan, mutta en ole kertonut asiasta hänelle koska pelkään että ystävyytemme loppuisi tähän. Tykkään myös monista miehistä en ainoastaan naisista esim. kaupungilla kun kävelen ihastun moneen ohi kulkevaan ihmiseen, mutta se menee ohi parissa minuuttissa.. onneksi.
Olet vielä niin nuori, ja varmasti mieltymyksesi sukupuoliin vielä vaihtelee.Ja ihastumisesi on aivan normaalia tuossa iässä.
Se on sitä itsensä etsimistä, mutta seuraa alunperinkin sydäntäsi ja vaistoasi mieltymyksissä ja elämäsi valinnoissa.
Uskalla olla oma itsesi alunperinkin, niin helpommalla pääset myöhemmin..