Kuulisitpa minua nyt
kun elämän painolasti
taivuttaa minut
maata kohti
kun olen liian
väsynyt kuulemaan
enää yhtään surullista tarinaa
soran käsiä raapiessa
epätoivoisten kyyneleiden
minua ravistellessa
tulisit luokseni
ei tarvitsisi kantaa
ei edes ylös nostaa
laskeutuisit vain vierelleni
kylmään maahan
painaisit kasvosi
jakaisit kanssani
minun synkimmät hetkeni
etkä siltikään lähtisi
kun elämän painolasti
taivuttaa minut
maata kohti
kun olen liian
väsynyt kuulemaan
enää yhtään surullista tarinaa
soran käsiä raapiessa
epätoivoisten kyyneleiden
minua ravistellessa
tulisit luokseni
ei tarvitsisi kantaa
ei edes ylös nostaa
laskeutuisit vain vierelleni
kylmään maahan
painaisit kasvosi
jakaisit kanssani
minun synkimmät hetkeni
etkä siltikään lähtisi
Vastaukset 6
Vanhimmat
voi että alkoi tuntua raskaalta : )
etenkin tuo viimeinen säkeistö on aivan mahottoman hyvä : )
Kiitos ihanasta lukuhetkestä : )
ei ihme, että raskas tunne huokuu läpi, niin oli mielikin tätä kirjoittaessa. Tähän sain onneksi vuodatettua sen mutta ristinä lienee että se siirtyy ainakin hetkellisesti eteenpäin :)
Kiitos ihanasta kommentista :)
olen väsynyt ja rähmälläni
elämän painolasti on minut kaatanut
itken ja odotan
haluan nousta ylös
tulisit vierelleni
haluaisin nyt puhua
jakaa taakkani kanssasi
yksin on raskas sitä kantaa
Koskettava runo Sinulta
ihana myös vastarunosi taas!
Kiitos sinulle :)
Tajutonta, hemmetin tajutonta jälleen Mandy.
" kun elämän painolasti
taivuttaa minut
maata kohti "
Ja kaikki, ihan kaikki raapaisee ja syvältä !
sanoinkin padmelle että tähän purettu kaikki suuri ihmetys ja ahdistus mitä toisinaan sisällänsä kantaa. kiitos linda sanoistasi, ne merkitsevät enemmän kuin osaan sanoa.