Elän jo seitsemättä vuotta parisuhteessa mieheni kanssa, kihloissa ollaan mutta häistä ei vielä ole tietoakaan. Olen jo pitkään ollut fyysisesti läheisissä väleissä parhaan ystäväni kanssa (eikä se tässä vaiheessa ole halailua kummempaa) ja painin nyt melkoisen ristiriitaisten tunteiden kanssa. Rakastan miestäni, enkä halua erota hänestä, mutten kestä ystäväni läsnäoloa, jos en voi tarttua häneen. Muutama viikko sitten baari-ilta päättyi suuteluun mekoisessa nosteessa ja vitsiähän siitä jo hetken päästä väännettiin, eikä asiaan ole palattu sen jälkeen. Haluaisin kesksutella asiasta ystäväni kanssa, mutta pelkään että nöyryytän itseni pahasti, jos ystäväni onkin taroittanut kaiken halailunsa vain ystävyytenä..
Oliskohan jollain kertoa kokemuksia miten on käynyt kun on tunteensa paljastanut, mutta ei olekaan saanut vastakaikua?
Oliskohan jollain kertoa kokemuksia miten on käynyt kun on tunteensa paljastanut, mutta ei olekaan saanut vastakaikua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä paljasta ennenkuin otat selvää mitä mieltä ystäväsi on asiasta.Eli juttele niinku yleisesti niin saat kannan selville. Minä heterona kyllä pistäisin välit heti parhaaseen ystävääni poikki tai ainakin alkaisin vältellä häntä.
Aika ehdoton on sun kantasi. Mä olen myös hetero, mutta tuskimpa kaveriani jättäisin vain siksi että hän on ihastunut muhun. Tekisin vain selväksi olevani hetero, mutta toki imarreltu huomioista. Ei parasta kaveria kannata hylätä moisen takia.
Toki olen samaa mieltä, että kannattaa lähestyä aihetta kauttarantain ja varoen. Kaikki kun eivät suhtaudu asioihin avoimesti...
Itselläni on samankaltainen kokemus. Kannattaisi ensinmäiseksi keskustella ystäväsi kanssa mitä mieltä hän on asiasta ennen kun jatkatte asiaa eteenpäin.
Nämä on kyllä ongelmallisia tapauksia. Ihastuin itse myös parhaaseen kaveriini todella syvästi. Mun oli vaikea viettää niin paljon aikaa ystäväni kanssa olematta täysin reilu ja avoin hänelle. Uskaltauduin sitten pakosta kertomaan ihastumisestani hänelle vaikka oletinkin, etten vastakaikua saa.. Ystäväni otti asian mitä parhaiten, tukien ja keskustellen. Ja pysyi parhaana ystävänäni. Helpotti ainakin omaa olemistani hänen kanssaan.
Mutta hankaluus ei lopu tai loppunut tuohon. Jos viettää paljon aikaa ystävänsä kanssa mutta tietää, ettei koskaan pääse eteenpäin, tai tarpeeksi lähelle toista, niin on aika pulmatilanteessa. Se kaipuu pahimmillaan pysyy ja asioiden aika ajoittainen vatvominen vei meidänkin ihmissuhteemme kolme vuoden päästä tuosta avautumisesta tilanteeseen, jossa sovimme etääntymisestä.
Vuosi myöhemmin löysimme uudelleen toisemme ja päätimme aloittaa erittäin tärkeän ihmissuhteen elvyttämisen uudelleen. Etääntyminen toi järkeä ja uskon, että isojen ongelmien aika on viimein ohi.. Hävitti sen kalvavan kaipuun, jota on mahdoton pitää pitkään ihmissuhteessa, jossa ei saa haluamaansa vastakaikua.
Mutta ohjeeni sinulle on myös, että kautta rantain pyrit selvittämään suhteenne tason. Jos oleminen ystävän seurassa on vaikeaa, omasta kokemuksesta suosittelen kertomaan tunteistasi jos uskot ystävääsi. Rakastat miestäsi, etkä halua erota hänestä. Pidä se. Mutta ole avoin ystävällesi jos se vaan on mahdollista..
parhaaseen ystävääni, mutten uskalla sitä edes sanoa hänelle.
Minä olen kanssa yksi niistä, joka on ihastunut parhaaseen kaveriinsa. Tämä kaveri on sitten nyt entinen tai ainakin niin etäinen, ettei sillä enään kauheasti väliä ole.
En itse mennyt koskaan kertomaan, että olin ihastunut, mutta kaveri itse arvasi ja kysyi sitä suoraan, eihän siinä enään mitään muuta voinut kun myöntää.
Sen jälkeen kaveri halusi pitkän tauon, jollon ei nähty tai otettu yhteyttä olenkaan, sen jälkeen olemme nähneet, mutta tästä aiheesta emme ole puhuneet, hän sanoi silloin ettei halua ja ne muutamat kerrat kun ollaan nähty ei ole olleet ollenkaan samanlaisia kun ennen.
En tiedä ehkä ystävyytemme ei koskaan enää palaa? En kadu totuuden julki tuloa, koska olen sitä mieltä että totuus on aina paras vaihtoehto, mutta on se sattunut!