Uskonto-foorumilla nimimerkki "Leva" toi esiin mielipiteensä, jonka mukaan Sri Lankassa riehuva sisällissota olisi "buddhalainen sota" ja että buddhismi yleensäkin olisi väkivaltainen ja verinen uskonto.
Varmasti monet, jotka sanovat olevansa buddhalaisia, ovat sortuneet taitamattomiin tekoihin niin kuin kaikki ihmiset uskonnosta / elämänfilosofiasta riippumatta aika ajoin ovat sortuneet / sortuvat. Tässä kuitenkin, mitä buddhalaisuus todellisuudessa opettaa :
Buddhalaisen käsityksen mukaan hyvän elämän edellytyksenä on viisauden ja myötätunnon samanaikainen kehittäminen. Viisaudella tarkoitetaan buddhalaisuudessa sellaisia älyllisiä ominaisuuksia kuten ajatusten erittelyä, harkintaa ja loogista päättelyä. Myötätunnolla puolestaan tarkoitetaan muiden kärsimyksen tiedostamista ja toimimista sen vähentämiseksi omien resurssien sallimissa rajoissa. Myötätunto tarkoittaa myös hyväntahtoisuutta ja suvaitsevaisuutta.
Buddhalainen maailmankuva sisältää ns. ehdollisen maailman eli jälleensyntymisen kiertokulun, samsàran ja jälleensyntymisen kiertokulun ulkopuolella olevan, ei ehdollisen maailman, nirvànan ilmiöpiirin. Gautama Buddha luonnehti elämää seuraavasti:
"Syntyminen on kärsimystä. Vanheneminen on kärsimystä. Kuoleminen on kärsimystä. Suru, valitus, tuska, huoli ja epätoivo ovat kärsimystä. Yhdessäolo epämieluisan kanssa on kärsimystä. Ero mieluisasta on kärsimystä. Olla saamatta haluamaansa on kärsimystä. Lyhyesti: tarrautumisen viisi ilmiöryhmää ovat kärsimystä."
Elämä on kärsimystä, koska tiedämme että meidän täytyy luopua siitä. Elämisen itsessään ei silti pidä olla kärsimystä ; voimme kokea aitoa onnea ja iloa, mutta buddhalaisen käsityksen mukaan se onnistuu vain jos emme takerru ilmiöihin, jotka tulemme menettämään joka tapauksessa. Buddhan opin (dharman) kahdeksanosaisen tien eettistä käytöstä määrittelevään osaan kuuluvat oikea puhe, oikea toiminta ja oikea elinkeino. Oikea puhe on tarkkaavaista, tiedostavaa puhetta. Ihminen puhuu totuudellisesti, ystävällisesti, rakentavasti ja ainoastaan sellaista mikä on tarpeellista. Oikea toiminta on toimimista viisaasti aiheuttamatta tarpeetonta kärsimystä eläville olennoille, sen enempää kuin itsellekään. Buddhalaisen luostarin asukkaille ( tiukempia luostarisäädöksiä noudattaville Hinayana-suuntauksen munkeille ja nunnille )oikea toiminta tarkoittaa 10 harjoitusohjeen noudattamista eli pidättäytymistä:
1. elämän tuhoamisesta
2. varastamisesta
3. sukupuolisuhteista
4. väärästä puheesta
5. tajuntaa sumentavista aineista
6. väärästä syömisestä
7. tanssista, laulusta, musiikkiesitysten ja näytelmien katselusta
8. kukkaköynnösten, hajuvesien ja kosmeettisten aineiden käyttämisestä sekä koruilla kaunistelemisesta
9. korkeista tai ylellisistä vuoteista
10. kullan ja hopean (rikkauksien) vastaanottamisesta
Buddhalaisille Mahayana-maallikoille tarkoitetut kymmenen taitavuutta erittelevät kolme kehon, neljä puheen ja kolme mielen taitavaa toimintaa, jotka ovat kymmenen taitamattomuuden vastakohtia ja joihin buddhalainen eettisyys voidaan tiivistää. Kehon taitavuudet ovat väkivallattomuus, varastamattomuus ja sukupuolinen siveys. Puheen taitavuudet puolestaan ovat totuudellisuus, pahanpuhumattomuus, ystävällisyys ja asiallisuus. Mielen taitavuuksia taas ovat pyyteettömyys, hyväntahtoisuus ja harhaluulottomuus.
Nämä ovat buddhalaisuuden tarjoamat suuntaviitat munkeille ja nunnille, sekä maallikoille, eivätkä ne minun mielestäni yllytä ketään toimimaan väkivaltaisesti. Joka on todella buddhalainen - myös sydämeltään - noudattaa näitä ohjeita eikä syöksy ratkaisemaan ongelmia oikopäätä väkivallan turvin. Koska vastaus väkivaltaan on useimmiten väkivalta, ei tavoiteltua rauhaa ja onnea ole näin toimien mahdollista saavuttaa.
Nimimerkki "Leva" puhui Sri Lankan sodasta siis "buddhalaisena sotana". Minulla itselläni on joitakin asiaan perehtyneiden laatimia artikkeleita, joissa toivotaan paikallisen buddhalaisuuden vaikuttavan rauhoittavasti alueen sotiviin ryhmiin ( muslimeihin jne. ) pidemmällä aikavälillä. Lukemani perusteella väkivaltaisuudet ovat lähes aina muiden kuin buddhalaisten alkuunpanemia. Buddhalaiset toki puolustautuvat, jos heidän henkensä tai omaisuutensa on uhattuna, eivätkä he pääse pakoon.
Sri Lanka on n. 18 miljoonan asukkaan moniuskonnollinen ja –etninen saarivaltio. Suurin etninen ryhmä on sinhaleesit (74%) ja seuraavaksi suurin on tamilit (20%), jotka jakautuvat Intian tamileihin ja Sri Lankan tamileihin. Suuri osa sinhaleeseista on Theravada-buddhalaisia munkkeja, tamilit ovat etupäässä hinduja. Sri Lankassa on myös roomalaiskatolilaisia ja muslimeja. Sri Lankan päävientituotteita ovat tekstiilit, kookos ja kumi. Vuonna 1995 BKT oli 512 USD. Sri Lanka itsenäistyi 1948 jääden aluksi brittiläisen kansainyhteisön jäseneksi. Itsenäisyyden aikana maassa on ollut poliittisesti hyvin levotonta ja maata on vuodesta 1983 rasittanut sisällissota, johon menee budjetista noin kolmannes ( luvut Emmi Latun artikkelista ).
Yllä olevasta selviää pääpiirteittäin, kuinka monia eri uskontoja Sri Lankassa tunnustetaan. Tässäkin valossa on mielestäni epäoikeudenmukaista väittää, että alueen verisistä yhteenotoista olisivat vastuussa yksin buddhalaiset.
Varmasti monet, jotka sanovat olevansa buddhalaisia, ovat sortuneet taitamattomiin tekoihin niin kuin kaikki ihmiset uskonnosta / elämänfilosofiasta riippumatta aika ajoin ovat sortuneet / sortuvat. Tässä kuitenkin, mitä buddhalaisuus todellisuudessa opettaa :
Buddhalaisen käsityksen mukaan hyvän elämän edellytyksenä on viisauden ja myötätunnon samanaikainen kehittäminen. Viisaudella tarkoitetaan buddhalaisuudessa sellaisia älyllisiä ominaisuuksia kuten ajatusten erittelyä, harkintaa ja loogista päättelyä. Myötätunnolla puolestaan tarkoitetaan muiden kärsimyksen tiedostamista ja toimimista sen vähentämiseksi omien resurssien sallimissa rajoissa. Myötätunto tarkoittaa myös hyväntahtoisuutta ja suvaitsevaisuutta.
Buddhalainen maailmankuva sisältää ns. ehdollisen maailman eli jälleensyntymisen kiertokulun, samsàran ja jälleensyntymisen kiertokulun ulkopuolella olevan, ei ehdollisen maailman, nirvànan ilmiöpiirin. Gautama Buddha luonnehti elämää seuraavasti:
"Syntyminen on kärsimystä. Vanheneminen on kärsimystä. Kuoleminen on kärsimystä. Suru, valitus, tuska, huoli ja epätoivo ovat kärsimystä. Yhdessäolo epämieluisan kanssa on kärsimystä. Ero mieluisasta on kärsimystä. Olla saamatta haluamaansa on kärsimystä. Lyhyesti: tarrautumisen viisi ilmiöryhmää ovat kärsimystä."
Elämä on kärsimystä, koska tiedämme että meidän täytyy luopua siitä. Elämisen itsessään ei silti pidä olla kärsimystä ; voimme kokea aitoa onnea ja iloa, mutta buddhalaisen käsityksen mukaan se onnistuu vain jos emme takerru ilmiöihin, jotka tulemme menettämään joka tapauksessa. Buddhan opin (dharman) kahdeksanosaisen tien eettistä käytöstä määrittelevään osaan kuuluvat oikea puhe, oikea toiminta ja oikea elinkeino. Oikea puhe on tarkkaavaista, tiedostavaa puhetta. Ihminen puhuu totuudellisesti, ystävällisesti, rakentavasti ja ainoastaan sellaista mikä on tarpeellista. Oikea toiminta on toimimista viisaasti aiheuttamatta tarpeetonta kärsimystä eläville olennoille, sen enempää kuin itsellekään. Buddhalaisen luostarin asukkaille ( tiukempia luostarisäädöksiä noudattaville Hinayana-suuntauksen munkeille ja nunnille )oikea toiminta tarkoittaa 10 harjoitusohjeen noudattamista eli pidättäytymistä:
1. elämän tuhoamisesta
2. varastamisesta
3. sukupuolisuhteista
4. väärästä puheesta
5. tajuntaa sumentavista aineista
6. väärästä syömisestä
7. tanssista, laulusta, musiikkiesitysten ja näytelmien katselusta
8. kukkaköynnösten, hajuvesien ja kosmeettisten aineiden käyttämisestä sekä koruilla kaunistelemisesta
9. korkeista tai ylellisistä vuoteista
10. kullan ja hopean (rikkauksien) vastaanottamisesta
Buddhalaisille Mahayana-maallikoille tarkoitetut kymmenen taitavuutta erittelevät kolme kehon, neljä puheen ja kolme mielen taitavaa toimintaa, jotka ovat kymmenen taitamattomuuden vastakohtia ja joihin buddhalainen eettisyys voidaan tiivistää. Kehon taitavuudet ovat väkivallattomuus, varastamattomuus ja sukupuolinen siveys. Puheen taitavuudet puolestaan ovat totuudellisuus, pahanpuhumattomuus, ystävällisyys ja asiallisuus. Mielen taitavuuksia taas ovat pyyteettömyys, hyväntahtoisuus ja harhaluulottomuus.
Nämä ovat buddhalaisuuden tarjoamat suuntaviitat munkeille ja nunnille, sekä maallikoille, eivätkä ne minun mielestäni yllytä ketään toimimaan väkivaltaisesti. Joka on todella buddhalainen - myös sydämeltään - noudattaa näitä ohjeita eikä syöksy ratkaisemaan ongelmia oikopäätä väkivallan turvin. Koska vastaus väkivaltaan on useimmiten väkivalta, ei tavoiteltua rauhaa ja onnea ole näin toimien mahdollista saavuttaa.
Nimimerkki "Leva" puhui Sri Lankan sodasta siis "buddhalaisena sotana". Minulla itselläni on joitakin asiaan perehtyneiden laatimia artikkeleita, joissa toivotaan paikallisen buddhalaisuuden vaikuttavan rauhoittavasti alueen sotiviin ryhmiin ( muslimeihin jne. ) pidemmällä aikavälillä. Lukemani perusteella väkivaltaisuudet ovat lähes aina muiden kuin buddhalaisten alkuunpanemia. Buddhalaiset toki puolustautuvat, jos heidän henkensä tai omaisuutensa on uhattuna, eivätkä he pääse pakoon.
Sri Lanka on n. 18 miljoonan asukkaan moniuskonnollinen ja –etninen saarivaltio. Suurin etninen ryhmä on sinhaleesit (74%) ja seuraavaksi suurin on tamilit (20%), jotka jakautuvat Intian tamileihin ja Sri Lankan tamileihin. Suuri osa sinhaleeseista on Theravada-buddhalaisia munkkeja, tamilit ovat etupäässä hinduja. Sri Lankassa on myös roomalaiskatolilaisia ja muslimeja. Sri Lankan päävientituotteita ovat tekstiilit, kookos ja kumi. Vuonna 1995 BKT oli 512 USD. Sri Lanka itsenäistyi 1948 jääden aluksi brittiläisen kansainyhteisön jäseneksi. Itsenäisyyden aikana maassa on ollut poliittisesti hyvin levotonta ja maata on vuodesta 1983 rasittanut sisällissota, johon menee budjetista noin kolmannes ( luvut Emmi Latun artikkelista ).
Yllä olevasta selviää pääpiirteittäin, kuinka monia eri uskontoja Sri Lankassa tunnustetaan. Tässäkin valossa on mielestäni epäoikeudenmukaista väittää, että alueen verisistä yhteenotoista olisivat vastuussa yksin buddhalaiset.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ei ole osunut silmään "Levan" jutut. Kiitos joka tapauksessa omasta vastineestasi.
Yksin on paha sotia. Kuka siis sotii ja miksi? Ja toisaalta uskonto opettaa kullekin mitä opettaa, mutta kuinka moni "maallikko" loppujen lopuksi sielläkään soveltaa elämässään puhtaasti omaa uskontoaan. Ja toisaalta... Minusta on väärin puhua uskonnoista sotien taustalla, kun vaikuttimet kuitenkin ovat jossain muualla.
Kun vaakalaudalla on oma perhe ja nälkäkuolema ja toisaalta uskonnon periaatteet niin vain harvalla on kanttia valita se uskonto...
Topun kysymys : Kuka sotii ja miksi?
Nimimerkki "Leva" Uskonto-foorumilla :"Sodan ( Sri Lankassa ) aloittivat buddhalaiset munkit - ja valitettavasti he sitä edelleen ylläpitävät."
-------------------------------------------------
"Uutisia ( 17.07.2003 ) : Ulkomaat 13:20
Sri Lanka etsii jälleen rauhaa
Sri Lankan hallitus on tarjonnut saaren pohjoisosia hallitseville sisseille uutta ehdotusta rauhanneuvottelujen pohjaksi. Norjalaisen rauhanneuvottelijan on määrä tavata tamilijärjestön edustajia myöhemmin tänään.
Norjalainen Jon Westborgin toimii välittäjänä hallituksen ja sissien neuvotteluissa. Hallituksen tiedottaja ei ole antanut tietoja ehdotuksen sisällöstä.
Itsenäistä tamilivaltiota ( = hinduvaltiota, tamilit ovat hinduja )vaativat taistelijat katkaisivat rauhanneuvottelut huhtikuussa. He asettivat neuvottelujen jatkamisen ehdoksi sen, että hallitus tekee konkreettisen ehdotuksen uudesta vallanjaosta tamilienemmistöisillä alueilla.
Sri Lankan sisällissota on jatkunut 20 vuotta. Se on vaatinut 64 000 kuolonuhria ja ajanut miljoona ihmistä pois kodeistaan."
-------------------------------------------------
Useiden lähteiden mukaan itsenäistä hallinta-aluetta vaativat tamilihindut ovat sodan alullepanijoita. Henkilökohtaisesti en kyllä usko "oikeaoppisten" hindujenkaan kannattavan väkivaltaa. En tiedä mutta luulen tässä taas syytettävän uskontoa yksilöiden henkilökohtaisista teoista ja valinnoista.
Mielestäni on myös aiheellista kysyä: Mitä hyötyä on kiistellä kuka oli sodan alullepanija ja kuka ei - eikö olisi hyödyllisempää miettiä, kuinka voisimme olla vaikuttamassa siihen, että sota loppuisi ?
kyllä monasati sanotaan että syyt tulee uskonnoista, mutta se on usein kiertely yritystä. Esim. tässä viimeisimmässä jekinit yritti väittää motiiviksi oman ''uskontonsa'' ''vapautensa'' puolustamista, mutta todellisuudessa syyt oli taloudellisia. Heikki Ylikangas on tutkinut tätä asiaa sangen laajasti ja todennut että sotien syyt ovat AINA taloudellisia, ensisijaisesti. Esim. Suomen kansalaissota ei ollut ideologinen ( ensisijaisesti ) vaan kyseessä oli nälkäisten , sorrettujen laumojen yritys saada itselleen ja lapsilleen ees jonkinlaisia elinmahdollisuuksia. Seurauksena oli sotahistorian julmin loppunäytös , yksikään toinen kansakunta ei ole pronestuaalisesti tappanut omiaan sellasia määriä mitä valkoiset ''isäntämiehet '' tekivät voitolle päästyään. Edes venäläiset eivät kuuluisassa talvisodassa onnistuneet tappamaan suomalaisia niin paljoa, ja he olivat sentään vieras kansa..Tämä ''uskonsota'' on hyvin häpeällinen asia Suomen historiassa
Tuossa taannoin jossain keskustelussa toit luettavaksemme tekstin pätkän (Ole NYdahl, Rakkaudesta). Keskustelua en enää muista, joten en voi käydä asiaa sieltä tarkastamassa. Kuka sen siis oli suomentanut? Vai oliko se kirjoitus hänen kirjastaan? vai oliko se sinun tekemäsi referaatti pohjauten johonkin hänen tekstiinsä? Kiinnostaa vain, kun se herätti minussa sen verran pohdittavia asioita, että copy-pastasin sen itselleni ja nyt siis lähteitten perään huutelen ;), että syvemmälle pääsen. (saattoivat olla siinä sinun tekstissäikin, mutta eivä ttulleet minun mukaani)
Täältä löydät Ole Nydahlin puheita ja muuta tietoa hänen toiminnastaan. Lama Ole on melkoisen vauhdikas motskaristi-maailmankansalainen, joka painottaa erityisesti sitä, ettei buddhalaisuus ole missään tapauksessa ilotonta ja kuivaa :)
http://www.timanttipolku.org/index.html
LAMA PRÄTKÄVETIMISSÄ
MARKO LEPPÄNEN, VIHREÄ LANKA 18, 2.5.2003
( Kiitämme Vihreä Lanka -lehteä ja toimittaja Marko Leppästä luvasta julkaista tämä artikkeli. )
"Tanskalainen opettaja erotti buddhalaisuudesta itämaisen kulttuurin vaikutteet
Tanskalainen Ole Nydahl on yksi niistä harvoista länsimaalaisista, joilla on täysi pätevyys toimia tiibetinbuddhalaisena opettajana eli lamana. Jo Nydahlin olemus tuntuu olevan opetus: se räjäyttää taivaan tuuliin stereotypian henkiselle tielle omistautuneesta ihmisestä verettömänä harmaavarpusena.
Farkkuihin ja t-paitaan sonnustautunut, fyysistä voimaa uhkuva entinen nyrkkisankari rakastaa nopeita moottoripyöriä ja viettää oppilaidensa kanssa railakkaita illanviettoja hyvän viinin ja kädenvääntökisojen merkeissä.
Kuherrellen mietiskelijäksi
Toisen maailmansodan aikana syntyneen Nydahlin kontakti buddhalaisuuteen aukeni 1968 Nepaliin suuntautuneella häämatkalla.
"Vaimoni Hannah ja minä olimme tuolloin tavallisia hippejä, joita kiinnosti eksoottisten aineiden polttelu ja maailman ihmettely", Nydahl rnuistelee. "Olimme kuulleet tiibetiläisten lamojen tietävän ihmeellisiä juttuja mielestä, joten yritimme löytää heitä."
Pariskunnan huuruinen toivioretki sai ikimuistoisen käänteen, kun he tapasivat 16. Gyalwa Karmapan, erään viime vuosisadan arvostetuimman tiibetinbuddhalaisen joogin ja karma-kagyü-koulukunnan johtajan. Karmapa tunnisti Nydahlien olleen perimyslinjansa suojelijoita ja lamoja aiemmissa elämissään.
Kuherruskuukausi venähti lopulta vuosien mittaiseksi nuoren parin jättäytyessä Himalajalle intensiiviseen puhdistautumis- ja meditaatioharjoitukseen. Viimein pariskunta saavutti itsekin pätevyyden välittää opetuksia.
Vaeltava professori
"1970 luvulla palasimme Eurooppaan katsastamaan, josko joku täällä olisi kiinnostunut oppimaan näitä asioita", Nydahl sanoo.
Kiinnostusta ilmeni, ja Nydahl on perustanut yli 400 maallikkoharjoittajien keskusta ja tullut todennäköisesti tunnetuimmaksi länsimaiseksi buddhalaisuuden edustajaksi. Hän kiertää maapallon pari kertaa vuodessa opetusmatkoillaan ja on lähes joka päivä uudessa kaupungissa.
"Koen olevani vaeltava professori, joka kertoo halukkaille millainen mieli on ja mitä elämän kanssa voisi tehdä. En silti halua käännyttää ketään. Joillekin ihmisille sopivat toiset uskonnot ja hyvä niin", aikoinaan Aldous Huxleyn filosofiasta väitöskirjansa tehnyt Nydahl luonnehtii. [Webmasterin huomautus: Tässä on pieni väärinkäsitys, joka johtuu englannin thesis-sanan monitulkintaisuudesta: Lama Olen työ Aldous Huxleystä oli jatkotutkielma muttei kuitenkaan väitöskirja.]
Nydahlin mukaan buddhalaisuuden keskeinen ero muihin uskontoihin on se, että kaikki siinä esitetty tulisi pystyä tarkistamaan omakohtaisen ymmärryksen ja kokemuksen kautta.
"Buddha kehotti meitä testaamaan tarkoin opetuksiaan, hän ei halunnut että mitään uskottaisiin vain sen takia, että hän on sanonut niin."
Kulttuurikuoren taakse
Nydahl on vakuuttunut, että 2 500 vuotta sitten Intiassa syntynyt viisauden traditio voi olla hyödyksi myös modernille länsimaalaiselle. Mutta miten hän selittäisi tavalliselle kadunmiehelle buddhalaisuuden ydinsanoman?
"Sanoisin hänelle, että hän ei ole ikääntyvä ja kuoleva ruumiinsa tai ympäriinsä pomppivat ajatuksensa, vaan kirkas ja avara tietoisuus näiden takana. Neuvoisin häntä arvostamaan ilmiömaailman rikkautta ja kehittämään ystävällisyyttä muita kohtaan ja huomaamaan, kuinka kaikki muut olennot ovat juuri kuin me, hekin etsivät onnea ja haluavat välttää kärsimystä."
Nydahl on pyrkinyt riisumaan buddhalaiset opetukset mahdollisimman tarkkaan itämaisesta kulttuurikuorrutuksesta, jotta näiden ajaton anti aukeaisi lännelle.
"Olimme prosessissa hyvin varovaisia. Aluksi säilytimme kaikki rituaalit sellaisenaan 20–25 vuotta. Halusimme olla varmoja siitä, minkä voi jättää pois ja minkä ei. Lasta ei pidä heittää pesuveden mukana."
Meditaatio ja iskemisen taito
Maasta toiseen levitessään buddhalaisuuden opetukset ovat aina mukautuneet ympäröivän kulttuurin oloihin. Karismaattisen ja huumoria viljelevän Nydahlin kohdalla tämä korostuu. On vaikea kuvitella yltiöpäisempää länsiparodista vastausta oppilaan kysymykseen siitä, miten meditaatiolla saadaan tuloksia.
"Jos haluat iskeä viehättävän daamin, ei parane rynnätä jahtaamaan häntä, sillä hän voi pelästyä ja huutaa hätiin kaksimetrisen isoveljensä, joka syö vain raakaa lihaa ja käyttää purukumina hevosenkenkiä. Parempi että parkkeeraat Porschesi jalkakäytävän laitaan, panet shekkivihkosi tuulilasiin ja vain rentoudut. Ennen kuin huomaatkaan daami on luonasi!"
Lama Ole Nydahlin välittämiä opetuksia harjoittaa Suomessa kaksi meditaatioryhmää, jotka toimivat Turussa ja Helsingissä.
siitä teksistä, joka tällä palstalla oli:
Oliko se hänen kirjastaan, referaatti jostain vain jotain muuta?
Eihän B-laisuus tokikaan ole vakavaa ;) Buddhalaiset munkitkin osaavat nauraa itselleen, kuin kunnon noidat konsanaan, siitä on vakavuus kaukana. Itse asiassa noituus ei taida edes tuntea käsitettä vakava, vaikka kaikki on vakavaa. tuo kuvaus kaksimetrisestä isoveljestä oli kuin olisi omaa veljeäni kuvattu ;)
Minä en muista ko. keskustelua, mutta antamani linkin kautta löydät Lama Olen puheita rakkaudestakin.
ootko lukenu tiibetiläinen kuolleidenkirja,miten luonnehtisit? aika rajua touhua.
vai noin se dementia iskee... :-)
Uskovaiset ihmiset kun rupeavat sotimaan oikeutusta ja voimaa haetaan uskosta vaikka itse uskonto ei sotaa tukisikaan. Kristinusko on tämän käytännön varsinanen esimerkki. Sääli sinänsä minusta nämä ihimset syyllistyvät Jumalan pilkkaan. He ovat todella "juopuneet pyhien verestä" niin kuin Johannes asian ilmaisisi.
Kidutus Tiibetissä
Kiinan kansantasavalta hyväksyi 4.10.1988 YK:n kidutuksen ja muun julman, halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen sopimuksen ja vakuutti kansainväliselle yhteisölle, että "Kiina täyttää hyvässä uskossa sopimukseen sidotut velvoitteet". Tämän jälkeen yli 70 tiibetiläistä poliittista vankia on kidutettu kuoliaaksi ja sata surmattu heidän osallistuttuaan itsenäisyyttä kannattaviin mielenosoituksiin. Kiinan sanomalehtimiesyhdistyksen esittämän virallisen raportin mukaan yli 450 tiibetiläistä, mukaan lukien munkkeja, nunnia ja siviilihenkilöitä, on surmattu heidän osallistuttuaan mielenosoituksiin.
YK:n kidutuksen vastainen komitea on toistuvasti pyytänyt Kiinaa muuttamaan lakinsa kieltämään kaikki kidutusmuodot. Raportissaan toukokuulta 1996 komitea ilmoitti, että "kidutuksen määritelmää ei ole onnistuttu sisällyttämään Kiinan sisäiseen lainsäädäntöön sopimuksen ehtojen mukaisesti". Siitä lähtien kun Kiina miehitti Tiibetin vuonna 1959 kidutusta on käytetty tärkeänä tukahduttamiskeinona Tiibetin kansaa vastaan. Erityisesti tiibetiläiset poliittiset vangit ovat suuressa vaarassa joutua kidutetuiksi. Näitä vankeja, joista monet ovat munkkeja ja nunnia, on usein vangittu harjoitettuaan ilmaisuvapauttaan tukeakseen Dalai-lamaa.
Kiina väittää noudattavansa kansainvälistä lakia, joka ehdottomasti kieltää kidutuksen käytön. Vuonna 1992 Kiina raportoi YK:n kidutusta vastustavalle komitealle, että se oli omaksunut tehokkaita lainsäädännöllisiä, oikeudellisia, hallinnollisia ja muita toimenpiteitä "kieltämään jyrkästi kaiken kidutuksen ja takaa, että kansalaisten oikeuksia ei loukata". Kuitenkin entisten poliittisten vankien haastattelut todistavat, että kidutus on yleisintä Tiibetissä. Joulukuussa 1997 julkaistussa raportissaan Kansainvälinen lakimieskomissio (International Commission of Jurists) ilmoitti, että kidutusta on sovellettu ja jatkuvasti sovelletaan rutiininomaisesti ja laajassa mittakaavassa kaikkialla Kiinassa.
Kidutus pidätyskeskuksissa
Entiset poliittiset vangit ovat kuvailleet lukuisia julmia ja alentavia kidutusmenetelmiä, joihin kuuluu mm. katosta riiputtaminen kädet selän taakse sidottuina, sähköisillä karjapiiskoilla hakkaaminen, sähköiskujen antaminen eri puolille ruumista, puukepeillä ja laudoilla hakkaaminen, koirien irtipäästäminen, alastomana seisottaminen muiden vankien edessä - toisinaan myös hakkaamisen aikana, tulen yläpuolella riiputtaminen savun polttaessa silmiä, jäisessä maassa seisottaminen, kunnes jalkojen iho on jäätynyt maahan kiinni, pitkäaikainen eristyssellissä pitäminen ja ruoan, veden ja unen puutteessa pitäminen.
Toisinaan vankilaviranomaiset muuttavat kidutusmenetelmiään ja omaksuvat uusia menetelmiä, jotka eivät jätä jälkiä kidutuksesta. Monet entiset vangit ovat kertoneet kuulleensa vankilaviranomaisten sanovan toisilleen mm. seuraavaa: "Älä aiheuta hänelle ulkoisia vammoja vaan vammauta hänet sisäisesti."
Fyysisen kidutuksen lisäksi vankeja pakotetaan joskus läpikäymään psykologinen trauma. Vankilaviranomaiset uhkaavat vahingoittaa vankien perheitä, painostavat heitä arvostelemaan Dalai-lamaa ja pakottavat heidät syyttämään muita tiibetiläisiä osallistumisesta poliittiseen toimintaan.
Vuonna 1989 Gadenin luostarin 30-vuotias munkki Lhandup Ganden tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen, mutta vapautettiin 1992, kun hän halvaantui tilapäisesti ankaran kidutuksen johdosta. Hän antoi meille käsityksen vankilassa kokemastaan julmuudesta: "Pahinta kidutusta oli se, kun he pakottivat minut riisuutumaan ja hakkasivat minua sähköpampuilla kaikkialle kehoon. Jälkeenpäin en pystynyt nukkumaan selälläni ja takapuolellani. Ihoni turposi ja muuttui vihreäksi ja siniseksi ja siinä oli myös haavoja. Sähköpamppuja ja sähköjohtoja käytettiin jatkuvasti. He sitoivat sähköjohdon ranteideni ympäri, jolloin iskut olivat erittäin tuskallisia."
Yksi Lhundupin pahimmista Gutsan muistoista oli päivä, kun tiibetiläisiä poliittisia vankeja täynnä oleva auto saapui vankilaan. "He olivat niin pahoin kidutettuja, etteivät pystyneet seisomaan jaloillaan, joten kiinalaiset viranomaiset vain heittivät heidät autosta maahan. Yleinen turvallisuustoimisto jatkoi vankien heittämistä toinen toisensa päälle... Pidätyskeskuksen käytävä oli täynnä verta. Kolme vankia kuoli tässä vankikasassa ja heidän vietiin pois samalla autolla millä oli tuotu."
Entisten poliittisten vankien yleisesti kuvailema menetelmä on se, että vanki ripustetaan kattoon ja hänen alapuolellaan sytytetään tuli. Usein tuleen heitetään chilipippuria, joka aiheuttaa paksun savun ja palovammoja. Gadenin luostari munkki Jampel Tsering, joka kärsi viiden vuoden vankeusrangaistusta Drapchin vankilassa johdettuaan mielenosoitusta Lhasassa vuonna 1989, muistelee: "Pippurijauheen ruiskuttaminen tuleen aiheutti hirvittävän polttavan tunteen koko ruumiiseeni ja aina tällaisen kidutuksen jälkeen en kyennyt avaamaan silmiäni moneen tuntiin."
Hoidon kieltäminen kidutuksen uhreilta
Kiinalaiset viranomaiset väittävät, että vangit saavat tarvittavaa hoitoa. Kidutuksista ja huonosta kohtelusta koituu kuitenkin monia kuolemantapauksia, koska hoitoa ei anneta pidätettynä tai vankeudessa oltaessa. Vapautumisen jälkeen entiset poliittiset vangit vastaavat omista hoitokuluistaan. On raportoitu lukuisia tapauksia, joissa heidän on täytynyt maksaa viranomaisille vankeusajan elinkustannuksista ja kidutuksen jälkeen aiheutuneista lääkekuluista.
Nalandan luostarin 22-vuotias munkki Phuntsok pidätettiin 25.2.1995 luostariratsiassa uudelleenkoulutuskampanjan vastustamisesta. Gutsan pidätyskeskuksen kuulusteluissa viranomaiset syyttivät häntä asiakir- jojen kätkemisestä ja häntä kidutettiin. Phuntsok vapautettiin helmi- kuussa 1996 lääketieteellisin perustein, mutta pidätyksen aikana hä- neltä kiellettiin lääkehoito. Hänet siirrettiin joksikin aikaa Tiibetin autonomiselle alueelle (TAR) kansansairaalaan. Hänen hoitokustannuksensa olivat rasitus hänen perheensä vähäisille varoille, eikä hänen terveytensä kuitenkaan milloinkaan kohentunut. Phuntsok kuoli maaliskuussa 1999 lähes kolme vuotta vapautumisensa jälkeen.
Kuolemaan johtava kidutus
Jotkut vangit ovat kuolleet hakkaamisen seurauksena. TCHRD:llä (Tibetan Centre for Human Rights and Democracy) on tiedossa vuoden 1987 jälkeen 70 kuolemantapausta, jotka ovat johtaneet vankilassa tapahtuneista kidutuksista. Jos vanki on kidutuksen johdosta kuoleman partaalla, hänet viedään yleensä sairaalaan tai vapautetaan. Sairaalaan päästyään vangin omaiset joutuvat allekirjoittamaan ns. vastuusopimuksen, joka merkitsee sitä, että he vastaavat kaikista sairaalalaskuista allekirjoituspäivämäärän jälkeen. Henkilö usein kuolee vankilan ulkopuolella, jolloin kiinalaiset viranomaiset näyttävät vähemmän rikollisilta.
Sonam Wangdu eli "Shugden" kuoli maaliskuun lopulla 1999 asunnossaan Lhasassa. Wangdu pidätettiin huhtikuussa 1988 väitetystä osallisuudestaan kiinalaisen poliisin tappamiseen tiibetiläisten mielenosoituksen väkivaltaisen ratsian aikana 5.3.1988. Gutsan pidätyskeskuksessa häntä kidutettiin raa'asti, mikä aiheutti pysyvän munuaisvamman ja selkärankamurtuman. Hänen alaruumiinsa halvaantui ja hänellä oli rakkovaurioita. Entisen poliittisen vangin Bhagdron mukaan Wangdua hakattiin sähköisillä karjapiiskoilla ja hänen jalkansa olivat puoli vuotta kahleissa. Häntä riiputettiin puusta viisi päivää ja pidettiin viikko eristyssellissä. Hänen päätään työnnettiin vesiämpäriin ja hänestä otettiin pakolla verta. Sonam Wangdu oli kuollessaan 44-vuotias.
Lhakpa Tsering kuoli 15.12.1990 kolmetoista kuukautta pidätyksensä jälkeen. Ennen kuolemaansa häneltä kiellettiin ainakin kolme kertaa lääkärinhoito. Joulukuussa 1990 Lhakpa oli kieltäytynyt noudattamasta ohjetta kertoa Drapchin vankilassa vierailleelle ulkomaalaiselle valtuuskunnalle, että Tiibet ei ole koskaan ollut itsenäinen. Jälkeenpäin hän joutui laaja-alaisten kuulustelujaksojen kohteeksi ja häntä hakattii pahasti. Viereisessä sellissä olleet vankitoverit kertoivat hänen huutaneen: "Äiti, pelasta minut! He aikovat tappaa minut!" Lhakpa Tsering oli kuollessaan 20-vuotias.
Kiinan viranomaisten suorittamasta kidutuksesta johtuva viimeisin massa- kuolema tapahtui samassa Drapchin vankilassa toukokuussa 1998. Yhdentoista vangin kerrotaan kuolleen kahden mielenosoituksen seurauksena. Vangeista kaksi ammuttiin, kolme hakattiin kuoliaaksi, kolme tukehtui kuoliaaksi, yksi hirtettiin ja kahden kuolinsyytä ei tiedetä.
Veren ja nesteiden pakkoluovutukset
Veren pakkoluovutus on vielä yksi vankilaviranomaisten käyttämä fyysinen ja psyykkinen kidutusmuoto. Tätä menetelmää käytetään heikentämään vankeja. Tiibetin korkeudella verenhukka heikentäisi tervettäkin ihmistä. Monet heikosti ravitut ja kidutuksen heikentämät vangit kuolevat verenottamisen jälkeen. Koska vangit eivät koskaan tiedä, miksi heiltä otetaan verta eivätkä koskaan kuule kokeiden tuloksia, on mahdollista että sitä ei tehdä vain rangaistukseksi vaan myös tutkimustarkoituksissa.
Verta otetaan myös lääketiedettä varten. Nunna Phuntsok Yangkyi pidätettiin 3.2.1992 ja vietiin poliisisairaalaan vuoden 1994 puolivälissä. Kiinalainen lääkäri antoi hänelle kaksi kertaa ruiskeen selkään. Phuntsok meni koomaan verenluovutuksen jälkeen ja hänen kyntensä, kielensä ja huulensa muuttuivat sinertävänmustiksi, joka myrkytyksen merkki. Phuntsok Yangkyi kuoli 20-vuotiaana 4.6., kuusi päivää sairaalaan viennin jälkeen.
Phuntsokin vanhemmat päästettiin katsomaan hänen ruumistaan poliisin kanssa sillä ehdolla, että he vaikenevat käynnistä. Phuntsokin ruumiin kerrotaan olleen kauttaaltaan sinimusta ja hänen oikea jalkansa oli täysin musta. Hänen silmänsä ja suunsa olivat sotkeutuneet verestä.
Alaikäisten kidutus
Vaikka Kiina allekirjoitti YK:n lasten oikeuksien sopimuksen huhtikuussa 1992, on alle 18-vuotiaiden pidättäminen, vangitseminen ja kiduttaminen yleistä Tiibetissä. Nuoria pidetään aikuisten vankiloissa, heiltä kielletään oikeudellinen avustaja sekä yhteydenpito vanhempiinsa ja he joutuvat samanlaiseen pakkotyöhön ja kidutukseen kuin aikuiset vangit.
15-vuotiaana kuolleen Sherab Ngawangin arvellaan olevan nuorin kidutukseen kuollut poliittinen vanki Tiibetissä. Rangaistuksena vapauslaulujen laulamisesta muiden nunnien kanssa vankilassa häntä ilmeisesti hakattii sähköpampuilla ja hiekkaa täynnä olevilla muoviputkilla. Yksi lähde kertoo: "He löivät häntä, kunnes hän oli niin täynnä ruhjevammoja, että pystyimme hädin tuskin tunnistamaan hänet." Toiset lähteet kertoivat, että hän joutui kolmeksi päiväksi eristysselliin, jonka seurauksena hän sai ankaran selkäkivun ja munuaisvaivoja. Hän kärsi myös muistinmenetyksestä ja syömisvaikeuksista. Sherab Ngawang kuoli kaksi kuukautta vapautumisensa jälkeen.
Pakkotyötä ja pakkoliikuntaa
Kovaa työntekoa vaaditaan kaikilta vangeilta kiinalaisten vankiloissa Tiibetissä. Pakkotyöhön yhdistetään usein pakkoliikuntaa ja kehnoa ruokaa tarkoituksena heikentää vangit. Tiibetissä vankeja käytetään usein maanviljelyksessä ja metsätöissä, missä työ on poikkeuksellisen raskasta ja onnettomuudet yleisiä. Vangeille annetaan usein täytettäväksi tavoitekiintiöt, joiden tarkoituksena on hyödyttää vankilaviranomaisia. Nämä kiintiöt ovat pakollisia, vaikka vanki olisi sairas.
23-vuotias Ngawang Lhundrup lähetetiin Gutsan pidätyskeskuksesta pakkotyöhön kuulustelujen ja kidutuksen jälkeen. "Kun meille annettiin illalla lupa lopettaa työnteko, kätemme olivat täynnä rakkoja ja olimme heikkoina uupumuksesta."
Ngawang Jinpa, joka tunnetaan myös Lobsang Dawa nimellä, kuoli 20.5.1999 kotikaupungissaan Phenpon alueella. Hänet pidätettiin 6.5.1996, jonka jälkeen hänet vietiin kahdeksaksi kuukaudeksi Gutsan pidätyskeskukseen, jossa häntä pahoinpideltiin kovasti. Samalta alueelta kotoisin olevan, Ngawangin kanssa sellin jakava Nalandan luostarin munkki Legshe Drugdrak sanoi: "Jinpa saapui Drapchiin hyvin heikossa kunnossa. Vankilaviranomaiset jatkoivat hänen kiduttamistaan ja pakottivat hänet työhön." Maaliskuussa 1999 Jinpan terveys heikkeni siinä määrin, että viranomaiset veivät hänet Seran luostarin lähellä olevaan "Tiibetin autonomisen alueen" (TAR) sotilassairaalaan, jossa hänellä todettiin aivovaurio. Hänen tilansa oli niin toivoton, että kiinalaiset viranomaiset vapauttivat hänen lääketieteellisistä syistä 14.3.1999. Ngawang Jinpa oli kuollessaan 31-vuotias.
Epäonnistuminen suorittaa tehtäviä vaadittavalla tavalla rangaistaan nopesti, yleensä iskuilla. Vangit ovat hyvin loukkaantuneita tästä toiminnasta, eivätkä vain fyysisten ponnistusten vuoksi vaan myös hei- hin samanaikaisesti sovelletun henkisen kontrollin johdosta.
Otteita henkilökohtaisita todistuksista
Drepungin luostarin 32-vuotias munkki Ngawang Rinchen oli vankeudessa kuusi vuotta ja kymmenen kuukautta osallistuttuaan rauhanomaiseen mielenosoitukseen.
"Vankeusaikanani minua kidutettiin monta kertaa. Tähän kuului hakkaa- miset, iskut sähköisillä karjapiiskoilla, pitkäaikainen altistaminen kyl- myydelle, veren ottaminen, verbeelinen pahoinpitely mukaan lukien tappouhkaukset minulle, vanhemmilleni ja ystävilleni sekä unen, ruoan, veden, WC:ssä käynnin, peseytymisen ja lääkehoidon riistäminen, erityisrangaistus puoleksi vuodeksi, pitkäaikainen pakkotyö ja ruumiinliikunta ilman lepoa ja pakottaminen seisomaan hiljaa pitkiä ajanjaksoja."
Ragyan luostarin munkkia Lobsang Dhargayta pidettiin Golokin vankilassa vuosi ilman oikeudenkäyntiä syytettynä siitä, että hän jakoi lehtiä, joissa luki "Tiibet vapaaksi" ja "kiinalaiset pois Tiibetissä".
"Pahin kokemani kidutus oli se kun käteni laitettiin käsiraudoissa kuuman piipun ympärille ja minut jätettiin siihen koko päiväksi ilman ruokaa ja vettä. Piipun kärventävä kuumuus aiheutti rakkoja kaikkialle kehooni. Rakoista vuoti vettä ja runsas hiki poltti haavoja tuskallisesti. Kun vartija tuli illalla vapauttamaan minut käsiraudoista olivat saappaani täynnä kehostani valunutta hikeä."
Alkuperäinen julkaisu: Torture in Tibet (Tibetan Centre for Human Rights and Democracy, Dharamsala, India)
------------------------------------------
Vastapainoksi otteita erään tiibetiläisen, Kiinan puolelle asettuneen elämästä kertovasta uutisesta :
Uutistoimisto Xinhua: uutinen numero 051306 (13.5.1966, Peking)
Maaorjasta vallankumoukselliseksi - Lhasalaisen portinvartijan tarina
Tsundrub, Lhasassa sijaitsevan tavaratalon portinvartija, on viimeisten kolmen kuukauden aikana kertonut yhteensä 30 000 henkilölle, miten hän on opiskellut Puheenjohtaja Maon teoksia ja miten ne ovat auttaneet häntä luomaan uuden, vallankumouksellisen, oikean kommunistisen maailmankatsomuksen.
36-vuotias Tsundrub oli maatyöntekijä, maaorjaksi kutsuttu, jonka kohtalona oli loppumaton työ ja köyhyys. Tänään hän on poliittisesti tietoinen kansalainen ja syvästi kiinnostunut maailmanvallankumouksesta. Hänen tarinansa on kuvaus tiestä, jolle monet Tiibetin vapautetut maatyöläiset ovat astuneet.
Tsundrub on yksi tiibetiläisistä, jotka olivat aktiivisesti auttamassa Kansan Vapautusarmeijaa kukistamaan vuonna 1959 tiibetiläisten vastarinnan. Pannen elämänsä alttiiksi hän luotien viuhuessa kaivoi ampumahautoja ja kantoi vettä Kiinan armeijan sotilaille.
Kapinan tukahduttamisen jälkeen vietiin demokraattinen reformi loppuun Tiibetissä ja näin lakkautettiin vuosisatoja vanha orjuuden valta. Tsundrub jäi Lhasaan työhön. Hän oli onnellinen kun kommunistinen puolue ja kansan hallitus auttoivat maaorjia nousemaan jaloilleen. Hän onnistui saamaan palan maata ja muutaman eläimen. Hän ei enää uskonut siihen että maanomistajat ja heidän jälkeläisensä olivat saaneet synnynnäisen oikeuden elää hyvinvoinnin keskellä, kun taas maatyöläiset oli ennalta määrätty kurjuuteen.
Mutta silti ei hän tiennyt paljoakaan vallankumouksen tarkoituksesta, siitä mitkä sen suuret päämäärät olivat, tai siitä miksi hän eli ja miten hänen olisi pitänyt elää. Hänestä näytti että kaikki hänen henkilökohtaiset toiveensa olivat jo täyttyneet ja että elämä oli jo tarpeeksi mukava.
Mutta aikaa myöten hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan paremmin ja pian aikaa hän tutustui Puheenjohtaja Maon suuriin teoksiin, joita hän luki yhä uudelleen, lopulta aivan ahmimalla. Tätä tietä hän tuli tajuamaan että orjuuden poistaminen oli vasta vallankumouksen alku eikä suinkaan sen päätöskohta ja että vallankumouksen päämääränä on sosialismin ja kommunismin rakentaminen.
Puheenjohtaja Maon teokset avasivat hänelle aivan uuden maailman ja uuden tavan suhtautua ympäristöönsä. Hänen syvä luottamuksensa kommunistiseen puolueeseen, joka oli lopettanut Tiibetin kansan orjuutuksen ja kärsimykset, sai hänessä aikaan päätöksen ruveta seuraamaan Puheenjohtaja Maon opetuksia.
Puheenjohtaja Mao kehottaa kaikkia vallankumouksellisia paneutumaan työhön kansan puolesta. Tsundrubilla, joka seisoo vartiossa tavaratalon ovella talven pakkasessa tahi kesän helteessä päivällä ja yöllä, on vankka vastuuntunto. "Minä haluan olla vallankumouksen portinvartija", Tsundrub sanoo.
Tavaratalo, jossa hän tekee työtään, on Lhasan suurin. Joka päivä on sen eteen pysäköitynä satoja polkupyöriä. Tsundrub tarkastaa ne yhden kerrallaan nähdäkseen, onko niitten kumeissa tarpeeksi ilmaa. Hän pumppaa täyteen jokaisen kumin, joka on vajaa. Tavaratalon asiakkaat ihmettelevät usein, miksi heidän on helpompi ajella kotiin päin.
Tsundrub selittää, miksi hän tekee tämän: "Useimmat näistä polkupyöräilijöistä ovat tehtaitten taikka hallituksen työntekijöitä. Kun heidän pyörissään on tarpeeksi ilmaa, ne kulkevat paremmin. Se auttaa heitä."
Tsundrub on yhdistänyt portinvartijan virkaansa myös kauppa-apulaisen, kantajan ja siivoojan virat. Kiireisinä päivinä hän palvelee asiakkaita myymälätiskin takana taikka kantaa tavaralaatikon kadulle ja myy siellä. Hän auttaa tavaroitten purkamisessa ja lastaamisessa ja ennen poistumistaan yövuorosta hän puhdistaa käymälät ennen kuin tavaratalo avataan. Tsundrub löytää usein rahakukkaroita, täytekyniä ja muita kaupassakävijöiden unohtamia esineitä. Hän ripustaa ne kaupan ikkunaan jotta omistajat voisivat ne periä. Nämä ovat vain muutamia niistä askareista, joita hän jatkuvasti suorittelee.
"Kun me kerran olemme oman maamme isäntiä, meidän on käyttäydyttävä sen mukaisesti", hän sanoo. "Kukaan, joka on mielellään vallankumouksen työntekijä, ei saa pelätä raskasta työtä taikka vaikeuksia."
Tsundrub oli köyhän maatyöläisen poika. Kun hän oli viisivuotias, lähetti hänen isänsä joka ei kyennyt elättämään kaikkia viittä lastaan, hänet luostariin, jotta hänestä tulisi "noviisi". Hänelle annettiin tehtäviksi veden kantaminen ja polttopuiden kokoaminen. Myöhemmin hänet lähetettiin Drepungin luostariin joka oli yksi Lhasan kolmesta suuresta luostarista. Elämä siellä ei ollut sen kummempaa.
Hän pakeni ja palasi kotiinsa vain saadakseen tietää, että maatyöläisten valvoja, orjien omistaja, oli hakannut hänen isänsä kuoliaaksi. Hänen äidistään oli tullut rampa, kun hän oli pudonnut vuoren jyrkänteeltä, jossa hän oli työskennellyt.
Tsundrubista itsestään tuli nyt maaorja. Hän meni naimisiin. Hän oli vahva mies ja työskenteli uutterasti, mutta Tiibetissä hänellä ei ollut mahdollisuutta rikastua eikä huolehtia hyvin perheestään. Hänelle ei ollut tarjolla muuta toivoa kuin vallankumous. Vuonna 1956, kun hän oli 26-vuotias, hän pakeni vaimoineen ja lapsineen Lhasaan ja sai siellä työtä kansan hallituksen palveluksessa. Nyt hän sai aterioida kunnollisen pöydän ääressä ja käyttää uusia vaatteita.
Nyt hän ymmärtää maanomistajien tyrannian ja julmuuden: he ovat kommunistisen kansan luokkavihollisia. Hän sanoo:"Kaksi kolmasosaa maailman kansoista on yhä vapauttamatta. Monet heistä ovat nälkäisiä ja puutteessa. Kaikki nämä ihmiset ovat luokkaveljiämme."
Tsundrub sanoo, että kommunismi on toteutetavissa vain silloin, kun koko maapallo on vapautettu. "Aion omistaa koko elämäni kommunistisen vallankumouksen asialle. Ja kun lapseni kasvavat, hekin liittyvät vallankumouksen joukkoihin!"
-------------------------------------------------
Mielestäni ei ole tärkeää puntaroida kuka on tehnyt väärin, kuka on tehnyt oikein, mikä uskonto tai poliittinen vakaumus on oikea jne.
Tärkeintä on luullakseni miettiä, kuinka voisimme toimia vähentääksemme ihmisoikeuksien polkemista, ja - myös toimia kurjuuden vähentämiseksi.
Sori. Ei kiinnosta lukea näin pitkää copy pastetusta.
Mutta yksi äärimmäisen väkivaltaisimmista valtioista mitä maan päällä on ollut olemassa oli tiibetinbuddhalainen Tiibet!
Lukekaa historiaa, te tiibetinbuddhalaisuuteen hurahtaneet! Jättäkää vähäksi aikaa aivopesty mielenne irti hengellisyydestänne ja lukekaa historiaa!
Ja lukisit vähän tarkemmin sen Levan tekstejä!
Kiitos mielipiteestäsi.
Olen lukenut Levan tekstit tarkkaan.
Uskon siihen mitä Buddha opetti. En usko että kukaan väkivaltainen teurastaja on sydämeltään buddhalainen - kysymys on henkilökohtaisista valinnoista.
Samoin en usko että kukaan Uuden Testamentin "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"-käskyn sisäistänyt kristitty olisi syyllistynyt esim. noitavainoihin tai orjakauppaan.
Minä en henkilökohtaisesti hyväksy tahallisen vahingon aiheuttamista toiselle tuntevalle olennolle. Esim. se että orjuus Bhutanissa lakkautettiin virallisesti vasta vuonna 1958, on mielestäni järkyttävää, niin buddhalainen valtio kuin Bhutan onkin - buddhalainen nimellisesti, muttei käytännön tasolla, mikä on yleistä kaikkien uskontojen kohdalla.
Kaikkea hyvää sinulle :)
Ainahan sitä voi kaikenlaisia ketjupäätelmiä tehdä, mutta kyllä aika kauas buddhalaisuuden mietiskelystä on jouduttu, jos ruvetaan jotain paikallisia kahinoita perustelemaan näillä opeilla. Suoraan sanottuna sellaista voi väittää vain henkilö, joka ei buddhismia aatesuuntana tunne ollenkaan.
Ihminen on sikäli idioottimainen olento, että se ei koskaan opi elämään rauhassa itsensä ja muiden kanssa. Riidalle tarvitaan aina jokin tekosyy ja kristityt ja islamistit ovat monesti ottaneet uskonnon sellaiseksi. Mutta ajatteluun perustuvasta elämänkatsomuksesta, jonka toteuttamiseen tarvitaan muutakin, kuin jonkin mantran toistamisia, ei ole tällaiseksi tekosyyksi. Sikäli väite buddhalaisuuden väkivaltaisuudesta tuntuu absurdilta.
Mutta kaikki näkemyksethän, omituisetkin, ovat sallittuja. Ehkäpä ajatus väkivaltaisuudesta perustuu näkökulmaan: jos elämä ei tunnu kärsimykseltä, siitä on sellaista tehtävä. Näin ei kuitenkaan ole, kärsimys kuuluu osana elämän janoon, kuten varmaan kaikki olemme huomanneetkin ja positiivinen ajattelu ei buddhalaisuudessakaan ole kiellettyä.
En tiedä viittasitko Levan tekstiin viittauksella, ettei hän tuntisi buddhismia.
Ava teki kyllä hieman väärin, kun tuo Levan tässä esiin siten, että Levalla ei ole mahdollisuutta keskustella kanssanne.
Leva vastasi Avan kysymyksiin perusteellisesti ja hyvin, mutta Ava ei kyennyt keskustelemaan, vaan copypastettamaan. Ava ei tuntunut ymmärtävän sitä, mitä Leva kirjoitti, vaan tulkitsi Levaa väärin. Jonka jälkeen hän tässä keskustelussa nosti Levan esiin ilman sitä mahdollisuutta, että Leva tietäisi tästä keskustelusta.
Lue ensin Levan tekstit huolellisesti. Tee vasta sitten johtopäätelmät.
Muuten kyllä tykään tästä tekstistäsi.
"Ava ei tuntunut ymmärtävän sitä, mitä Leva kirjoitti, vaan tulkitsi Levaa väärin."
Onneksi asiat ovat sellaisia kuin ovat, riippumatta henkilökohtaisista tulkinnoistamme.
"Ava ei kyennyt keskustelemaan, vaan copypastettamaan."
Haluaisin ystävällisesti kysyä, mistä tiedät onko kysymys keskustelukyvyttömyydestäni vaiko haluttomuudestani keskustella aiheesta,
josta minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia? Mielestäni kannattaa käyttää hyväksi paremmin tietävien asiantuntemusta, joka perustuu johonkin itse koettuun.
Kun kysyin Levalta, mitä buddhalaisuus hänen mielestään opettaa ( esim. väkivallasta ), hän vastasi ettei "millään rohkene vastaamaan kysymykseen". Kuitenkin hän "rohkeni" tuoda esiin buddhalaisissa maissa asuvien ihmisten väkivallantekoja antaen ymmärtää, kuin nämä raa`at teot olisivat yhtä kuin todellinen buddhalaisuus, ts. sopusoinnussa sen kanssa mitä Siddharta Gautama opetti. Hän siis ei halunnut tuoda esiin Buddhan itsensä opetuksia, vaan toi esiin käsityksensä buddhalaisuudesta buddhalaisissa maissa asuvien ihmisten tekoina, ja lopulta vain kielteisinä tekoina.
En missään tapauksessa pidä vääränä negatiivisten asioiden esille tuomista ; ihmisoikeusloukkauksista täytyy tehdä julkisia, olivat niiden takana sitten kiinalaiset tai tiibetiläiset tai ketkä tahansa, mutta tärkeää on tuoda esiin myös se toinen puoli. Pidän myös tärkeänä - tällaisten keskustelujen yhteydessä etenkin - käsitellä kysymystä toimiiko ihminen, tehdessään henkilökohtaisia valintojaan, sen uskonnon oppien mukaisesti jota hän sanoo tunnustavansa.
Ja : ymmärtääkseni Levalla on täysi oikeus osallistua tämän palstan keskusteluihin.
Tulisiko buddhalaisten antaa vihalle ja aggressiolle määräysvalta ? Kuinka tulisi opetustemme mukaan suhtautua vaikeisiin ihmisiin, joiden seurassa negatiiviset tunteet pyrkivät nostamaan päätään ? Tulisiko vihan antaa kasvaa, tulisiko sitä lietsoa, ja sallia lopulta sen purkautua väkivallan kautta ? Onko tämä, mitä buddhalaisuus opettaa ?
Buddhalaisuus opettaa näin :
Bodhisattvan harjoituksesta ( nro.5 )
"Tarvitsemme sellaisen henkisen toverin, sellaisen henkisen oppaan ja opettajan, joka auttaa meitä eteenpäin polulla ja auttaa meitä kartuttamaan ja lisäämään hyveitämme, myötätuntoamme, rakkauttamme, ja ohjaa meitä viisauteen. Jos tutkiskelemme tätä matkatoveria, mitä itse asiassa tapahtuu, etenkin jos nämä kolme myrkkyä muuttuvat vahvemmiksi, silloin meidän täytyy nyt ymmärtää, että meillä on väärä matkatoveri. Jos meillä on sellainen henkinen ystävä ja yleensäkin ystävä, joka aikaansaa sen, että nämä myrkyt kateus, sekaannus, hämmennys, viha, takertuminen - kaikki nämä lisääntyvät, silloin meidän täytyy tiedostaa, että me kuljemme väärässä seurassa. Meillä on harhainen ystävä.
Erityisesti sellaiset ystävät, jotka aikaansaavat lisää hämmennystä ja ristiriitoja, ovat henkilöitä joihin on syytä säilyttää tietty etäisyys, koska muuten meidän tiestämme tulee vaikeampi ja vaikeampi - myrkkyjen vain kasvaessa ja lisääntyessä. Koska nämä kaikki mielen myrkyt, takertuminen, hämmennys, ristiriidat, luotaan työntäminen ja aggressio jne. tuhoavat meidän vapauttamme elää. Jos seuraamme jotakin toveria ja huomaamme että meidän tietämyksemme, meidän oivalluksemme, meidän näkemyksemme vähenevät ja heikkenevät, on tärkeä ymmärtää että olemme väärässä seurassa.
Altruistisella tiellä halutessamme hyödyttää kaikkia eläviä olentoja, rakkaus ja myötätunto ovat polun perusta. Jos huomaamme, että meidän rakkautemme ja myötätuntomme kaikkia eläviä olentoja kohtaan ovat vähenemässä ja katoamassa, silloin tiedämme tarkalleen, että meidän tulee välittömästi ottaa etäisyyttä näihin tovereihin.
Buddha sanoo, että jos olemme jossain seurassa ja huomaamme että meidän ristiriitamme ja kielteiset tunteemme lisääntyvät, silloin on syytä ottaa etäisyyttä. Se ei suinkaan tarkoita, että jättäisimme heidät oman onnensa nojaan, vaan että meillä täytyy olla myötätuntoa heitä kohtaan, koska meidän päämäärämme on tuottaa hyötyä kaikille eläville olennoille. Varsinkin tiemme alussa meidän on syytä pitää varamme, ettemme juutu tilanteeseen, jossa löydämme itsemme tekemässä kielteisiä, taitamattomia tekoja. Tällöin saattaa käydä niin, että olemme hyvin pitkään tilanteessa jossa emme kykene tekemään mitään muuta kuin kielteisiä tekoja, emmekä löydä tietämme ulos."
Buddhalaisuus ei kiellä kaikkea väkivaltaa. Ihmisen on esim. järkevää puolustautua, jos hänen kimppuunsa hyökätään, totta kai.
Köyhyys rehottaa tiibetiläisten maaseudun asukkaiden keskuudessa ja suunnilleen 300.000 tiibetiläistä perhettä Keski-Tiibetissä elää köyhyysrajan alapuolella, jonka Kiinan hallitus on virallisesti määritellyt olevan vuosituloina alle 650 yuania (80 USD). Mikäli köyhyysstandardina käytetään kansainvälistä 1 USD per päivä, lähes kaikki maaseudulla elävät tiibetiläiset elävät köyhyysrajan alapuolella.
Valtaosa tiibetiläisistä eli köyhyydessä jo ennen Kiinan hallintoa. Osa tiibetiläisistä köyhistä työskenteli parempiosaisten tiibetiläisten palvelijoina, ts. orjina, tai sitten he työskentelivät "likaisissa" tai vain vähän tai ei ollenkaan arvostetuissa ammateissa. Monet näistä huonotuloisista vähäosaisista halusivat muutosta ja parempaa asemaa, ja antoivat siksi tukensa Kiinalle uskoessaan, että Kiinan kommunistinen valtaannousu ja nuoren Dalai-laman ja hänen hovinsa ajaminen maanpakoon Intiaan parantaisi heidän asemaansa Tiibetissä tuntuvasti. Ovatko heidän odotuksensa toteutuneet ? Ovatko he vapautuneet kovasta työnteosta ?
"Machunin alueelta kotoisin oleva 21-vuotias Tamdin Tsering kertoi tammikuun 20. päivänä 2002, että Zoege Nyimassa sijaitsevan kultakaivoksen 23.000 työntekijästä vain 45 oli tiibetiläisiä. Nimettömänä pysyttelevä 20-vuotias mies Khamista kertoi, että Mira Dotsessa oli vesivoimalaprojekti, jonka rakennussopimus oli annettu kiinalaiselle yhtiölle, joka palkkasi kiinalaisia ja tiibetiläisiä työntekijöitä. Kiinalaisille työntekijöille maksettiin 20 yuania päivässä, ja tiibetiläisille 10 yuania päivässä.
Useimmat tiibetiläiset pakolaiset ilmoittivat, että heitä ei palkattu pääkaupungissa parannusprojekteihin, mutta heitä vaadittiin avustamaan näitä projekteja ilmaisella työllä, kohtuuttomilla veroilla ja maa-alueella.
Pakkotyö
Pakkotyö loukkaa kansainvälisen lain kauan voimassa olleita asetuksia. Vuonna 1932 syntyi ensimmäinen pakkotyön kieltävä sopimus (pakkotyötä koskeva kokous, ILO, No. 29), jonka 132 maata on ratifioinut. Sen syntymisen jälkeen YK sisällytti pakkotyöltä suojaavan kohdan ihmisoikeuksien julistuksen artiklaan (23), jonka Kiina hyväksyi liittyessään YK:hon.
Pekingin nykyinen köyhyydyn vähentämisohjelma on antanut erityispainon "olemassa olevan potentiaalin hyväksi käyttämiselle kehityksen tuomiseksi köyhille alueille". Tämä on osittain saavutettu yleisellä työllä, "yigong daizhenilla", joka tarkoittaa työn tarjoamista avustuksen sijasta. Ohjelma keskittyy lukuisin projektein kohtentamaan infrastruktuuria, kuten tienrakentamisella, palveluiden rakentamisella, korjaamalla olemassa olevia palveluita ja vesien suojelulla.
YK:n kehitysjärjestön (UNDP) raportti vuodelta 1998 on hyvin kriittinen näistä menettelytavoista. Ohjelman keskittyminen investointien hyödyn maksimoimiseen, alhainen palkka tai pakkotyö "...eivät vain heikennä ohjelman hyväksyttävyyttä maaseudulla vaan saattavat tehdä köyhien olot entistä huonommiksi estämällä heitä saamasta työtä projektien toteutusten aikana."
Suurin osa nykyisistä Intiaan ja Nepaliin saapuvista pakolaisista kertoo, että kaikkialla Tiibetissä ihmisten on pakko tehdä joka vuosi kuukauden ajan pakkotyötä raskaiden sakkojen uhalla.
Samdup, 30-vuotias nomadi Sagan alueelta Shigatsen prefektuurista, TAR:sta, saapui Nepaliin 11. tammikuuta 2000. Hän kertoi, että hänen kotiseudullaan oli kaikkien 16-58-vuotiaiden kyläläisten pakko osallistua tienrakentamiseen ilman palkkaa. Miehet tekevät 25 päivää pakkotyötä vuodessa, kun taas naisten on tehtävä pakkotyötä 15 päivää. Osallistumattomuudesta saa sakkoja.
Dharamsalaan 25. tammikuuta 2000 saapunut 18-vuotias, maanviljelijä Dawa Kyirongin alueelta, Shigatsen prefektuurista, TAR:sta sanoi: "Pakkotyötä on tehtävä vuodessa yli 20 päivää, mikäli on yli 18-vuotias ja alle 60-vuotias. Sairaana ollessaan voi olla kotona, mutta määrätty työaika on tehtävä loppuun. On mahdollista lähettää joku tilalle. Pakkotyön valvoja on kiinalainen. Mikäli ei työskentele kovasti, joutuu haukutuksi. Työ alkaa kello 10 ja jatkuu kello 20 asti. Tunnin ruokatunnin lisäksi ei ole muita taukoja."
lähde: http://www.kolumbus.fi/tibetsupportgroup/tekstit/talous.htm
Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä johtajista ja valtiojohtajista, jotka uskoivat olevansa jumalia. Ehkä yksi tuoreimmista valtiojohtajista,
joka luuli olevansa jumala, oli Idi Amin (onko tuoreempia?). (No tietty mediassa on kirjoitettu siitä, että usan nykyinen presidentti luulee olevansa jumala, kun se käyttää uskonnollista jargonia puheissaan)
Jokainen noista historiallisista valtioista jumala-johtajansa johdossa ovat olleet hirmuvaltioita. Niin oli tiibetinbuddhalainen Tiibetkin.
Joskus kai 80-luvulla ilmestyi suomeksikin kirjoja, jotka oli entisten
tiibetinbuddhalaisten lamojen kirjoittamia. Osa näistä lamoista oli kääntynyt kristityiksi. Osa oli pitkäaikaisen terapian avulla päässeet irti siitä sisäisestä helvetistä, jota
tiibetinbuddhalaisuus oli aiheuttanut.
Näissä kirjoissa he kertoi just siitä äärimmäisen väkivaltaisesta ja diktatuurisesta
yhteiskuntajärjestelmästä, jota
tiibetinbuddhalainen valtio oli. Kyseiset lamat
olivat itse olleet Tiibetissä ääriväkivaltaisia hengellisiä opettajia ja johtajia, kuten muutkin
lamat. -Muistaako kukaan yhtään näiden
suomennettujen kirjojen nimiä?
Kyllähän sitä soisi syntyvät itsenäisen Tiibetin valtion. Mutta niin kauan kun joku äijä kulkee huutamassa olevansa jumala ja sen valtion johtaja, ei länsimaat kyllä lähde hänen yritystään tukemaan. Tiibetin historia kertoo miten kauhea oli se tiibetinbuddhalainen valtio, jota Dalai Lama hallitsi.
Kyllä varmasti ei alle 50-vuotiaat tiibetiläiset itsekään halua mitään Dalai Laman johtamaa
uskontopakotteista diktatuuria.
Olisi kyettävä eriyttämään tiibetinbuddhalaisuus siitä, että on myös Tiibetin itsenäistä
valtiota (ei-tiibetinbuddhalaista) haluavia tiibetiläisiä. Ja ne jotka länsimaissa joutuu
jostain syystä ajamaan Tiibetin itsenäistymisen asiaa, ei varmaankaan ilolla katsele sitä
vahinkoa mitä tiibetinbuddhalaisuus itsenäistymispyrkimyksille aiheuttaa.
Tiibetinbuddhalaisuus ja Tiibetin itsenäistymisen asia pitäisi kertakaikkisesti erottaa. Koska
ei kukaan länsimainen johtaja voi lähteä tukemaan tiibetinbuddhalaista valtiota, mutta Tiibetin valtiota he kyllä lähtisivät tukemaan.
Viittaamasi Levan tekstit ovat erittäin asiantuntevia, eikä hän copy pastettele, vaan kirjoituksista ilmenee hänen laaja perhetyneisyytensä aiheeseen.
Leva antoi pyynnöstäsi kirjallisuus viitteitä, kun pyysit. Toivottavasti joskus todella jaksat perehtyä buddhalaisuuden siihenkin puoleen, jota budhhalaisen uskonnon markkinoijat eivät mielellän kerro.
Käsittääksen Sri Lankan buddhalaisuus on muodostunut tiibetinbudhalaisuuden tavoin hyvin omalaatuiseksi muusta buddhalaisuudesta erilaiseksi muodoksi.
Joka tapauksessa minäkin olen aina törmännyt Sri Lankan buddhalaisten äärimmäisestä
väkivaltaisuudesta koskeviin artikkeleihin ja joihinkin kirjoihin. He harjoittivat ja
harjoittavat tätä väkivaltaansa ei-buddhalaisia kohtaan. Ja varmasti itse ovat syypäitä osaltaan
siihen sotaan, jota käyvät.
Erittäin kuvaava artikkeli tuosta buddhalaisten hirvittävästä väkivallasta on tämä:
-The cursing practice of Sri Lanka as a religious channel for physical violence in control.
Feddema J.P. Journal of Asian & African Studies Dec97/vol 32. (Kyse on buddhalaisten
harjoittmasta väkivallasta)
Tässä vielä, jos sinua oikeasti kiinnostaa perehtyä siihen asiaan, josta kirjoittelet:
-Buddism Betrayed? Religion, Politics and violence in Sri Lanka.
Stanley Jeyaraja Tambiah, 1995.
Buddhalaisten ja hindujen typerästä jatkuvasta väkivaltaisuudesta:
-Brotherly love.
Economist 8/15/92. Vol. 324 Is. 7772.
Samalla pari viitettä Tiibetinbuddhalaisuuteen.
Hyvä artikkeli siitä, miten Usa tekee rahaa länsimaisten ihmisten kiinnostuksella
tiibetinbudhhalaisuuteen. Tässä on kyseessä ns. lääke- ja luonnonlääketeollisuus ja
kirjakustantamojen mieletön rahallinen hyöty:
-James Craig: Buddhism, science and mark: the globalisation of Tibetan medicine.
Anthropology medicine Dec 2002 Vol 9 Is 3.
Myös tämä voi valottaa tiibetinbuddhalaisia lamoja toiselta näkökulmalta:
Welcoming lamas.
Economist 9/21/2002 Vol.364 Is. 8291.
Ja vielä siitä, että Tiibetin valtio olisi perustettavissa, jos dalai Lama ei olis kuvioissa:
-Crossette Barbara: Tibetan Monk Prepares Exiles for a Political Shift.
New York Times 7/21/2002 Vol.151. (Mutta tämä on vähän samantasoinen köykäinen ja kritisoitavissa oleva juttu, kuten tuo jota sinä
siteeraat.)
Minulla ei ole mitään buddhalaisuutta vastaan. Mutta Leva kirjoitti asiaa erittäin
perehtyneesti. Toivon näiden kirjallisuusviitteiden antavan sinulle Levan antamien viitteiden lisäksi uudenlaisia lähteitä tutkia objektiivisesti sitä asiaa, josta kirjoitat.
(Missään nimessä en väheksy buddhalaisuutta)
Mutta täytyy vielä kysyä sinulta tästä:
keskustelit Levan kanssa ja hän vastasi sinulle, mutta et oikein kyennytkään keskustelemaan vaan
ainoastaan copypastettamaan. Kun et kyennyt keskustelemaan hänen kanssaan, niin miksi siirsit keskustelun toiselle palstalle, kuin Levan seläntaakse?
Kiitos kommenteista ja kannanotoistasi.
Uskon Buddhan oppeihin, en usko väkivaltaan. Kukaan Buddhan väkivallattomuuden periaatteet sisäistänyt ei syyllisty hillittömiin teurastuksiin. Täytyy muistaa kuinka helppoa on olla vain nimellisesti jonkin uskonnon edustaja ilman, että uskonnon periaatteet vaikuttaisivat käyttäytymiseen arjen tasolla millään tavalla. Pätee kaikkiin uskontoihin.
Tanskalainen lama Ole Nydahl on muiden buddhalaisten hengellisten johtajien tavoin sanonut, että länsimaalaiset buddhalaiset harjoittavat usein puhtaampaa ( myös väkivallattomampaa ) buddhalaisuutta kuin monet buddhalaisiksi "syntyneet", jotka sanovat olevansa buddhalaisia, mutta tekevät jatkuvasti buddhismin vastaisia tekoja ( syyllistyvät väkivaltaan, harrastavat salametsästystä jne. ). Samoin on esim. kristinuskon nimissä tehty mitä raa`impia tekoja, jotka varmasti ovat ristiriidassa Jeesuksen suurimman käskyn kanssa :"Rakasta Jumalaasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
Minä henkilökohtaisesti en hyväksy väkivaltaa enkä tahallisen vahingon aiheuttamista elävälle, tuntevalle olennolle.
Siirsin keskustelun tälle palstalle, koska halusin kirjoittaa mitä Buddha itse opetti ja mitä buddhalaisuus opettaa ja ennen kaikkea - mitä se ei opeta ( raakuuksiin syyllistyvät "buddhistit" eivät toimi uskontonsa perusopetusten mukaisesti ). Nämä asiat kuuluvat mielestäni "idän uskonnot"-otsikon alle.
Aurinkoista kesänjatkoa sinulle:)
Buddhalaisuuden ja väkivaltaisuuden suhteista.
Yksi sellainen mielenkiintoinen artikkeli, joka sivuaa aihetta, on
Buddhism in Postwar Japan. A critical Survey.
Minory Kiyota. Monumenta Nipponica. Vol24. No.1/2 1969.
Minory Kiyota kirjoitti eräässä toisessa artikkelissaan siitä, että on olemassa ideaalinen buddhismi (se jota markkinoidaan länsimaille) ja todellinen buddhismi (se joka vallitsee buddhalaisissa yhteiskunnissa). Todellinen buddhismi sisältää väkivallan ja raakudet.
Se mitä Leva kirjoitti Sri Lankasta ja tiibetinbuddhalaisuudesta, on minunkin mielestäni täyttä asiaa.
Kaksi alkuperäistä artikkelia aiheesta, jotka kai löytyy netistäkin, olen lukenut:
The Legal Position of Tibet. Tieh-Tseng Li. The American Journal of International Law. Vol 50 No2. 1956.
Tiibet and its neigbours. Charles Bell.
Pasific Affairs. Vol 10. No 4. 1937.
Onko todellista buddhalaisuutta se mitä Buddha itse opetti vaiko se, kuinka buddhalaisissa maissa elävät ihmiset käyttäytyvät ? Jos todellista buddhalaisuutta on näissä maissa asuvien ihmisten käyttäytyminen, onko silloin todellista buddhalaisuutta vain heidän negatiivinen käyttäytymisensä ?
Buddha itse kävi Sri Lankassa kolme kertaa. Ensimmäinen matka tapahtui seitsemäntenä kuukautena valaistumisen jälkeen, seuraavat kaksi viidentenä ja kahdeksantena vuonna. Gautama tahtoi hävittää saarelta kaikki demonistiset pahat voimat. Vierailujensa lopuksi hän käveli kolmeen kertaan koko saaren ympäri lausuen suojaavaa mantraa. Hän sanoi toivovansa että Sri Lankan saari "olisi oleva paikka myötätuntoisille ihmisolennoille, paikka dharmalle" (mitä se ei tänä päivänä ole).
Kannattaisi lukea Minoru Kiyotan tutkimuksia. Hän on varmasti paljon perehtyneempi näihin asioihin kuin sinä tai minä.
Itse pidän hänen käsityksestään jakaa buddhalaisuus ideaaliin ja todelliseen buddhismiin.
Asia ei ole ihan täysin verrattavissa esim. kristinuskoon ja kristittyihin valtioihin. Tuo buddhalaisuus, heidän oppinsa, antavat perustan valtioliselle väkivallan käytölle sillä tavoin, että buddhalaismunkit ja heidän uskonnolliset järjestelmänsä käyttävät hyväkseen buddhismin tarjoamaa väkivaltaisuuden tietä.
Siten väkivalta kuuluu osana buddhalaisten valtioiden arkipäivää sillä tavoin, että väkivaltaa suoritetaan nimenomaan uskonnon nimissä. Kristityissäkin valtioissa on väkivalta arkipäivää, mutta täällä väkivallan tekijät eivät tee väkivaltaa uskonnon nimissä (väkivallan tekijät eivät ole hengellisiä ihmisiä).
Tämän tähden on loogista, että todellinen buddhalaisuus on sellaista, johon kuuluu väkivalta.
Sinä länsimaisena (ja ilmeisesti myös hengellisenä) ihmisenä voit tulkita buddhalaisuuden oppeja eri tavoin kuin buddhalaisissa valtioissa asuvat hengelliset ihmiset. He ovat aidosti hengellisiä ja uskovia buddhalaisia, vaikka he uskontoonsa vedoten ovatkin väkivaltaisia.
Sinä puolestasi et buddhalaisena (jos olet buddhalainen) tee väkivaltaa sen tähden, koska olet asunut kristillisessä länsimaassa ja sinun maailmankuvasi ja kulttuuriperintösi ei suosi väkivallan käyttöä, vaan pitää sitä moraalisesti ja eettisesti vääränä. Siksi länsimaissa buddhalaisuus voikin saada erilaisia muotoja kuin idässä.
Toki, on niissä idän maissakin sellaisia buddhalaisia, jotka eivät pidä väkivallan käytöstä.
Buddhalaiset munkit ja hengelliset johtajat siis opettavat buddhalaisuutena sitä, että väkivallan käyttö on sallittua. Ja saitä myös käytetään buddhalaisissa valtioissa.
Ovatko nuo aidosti uskovaiset buddhalaiset munkit väärässä buddhalaisuuden suhteen ja sinä oikeassa?
Tulkitsetko sinä buddhalaisuuden oppeja paremmin kuin nuo aidot buddhalaiset?
Minä en tiedä sitä. Eikä se oikeastaan minua kiinostakaan. Länsimaiset buddhalaisuuteen kääntyneet tulkitsevat buddhalaisuutta eri tavoin. Onko kyse enää samasta buddhalaisuudesta? Onko lännen buddhalaisuus enemmänkin kristillisbuddhalaisuutta kuin buddhalaisuutta? (Ja kristillisyyshän on juutalaisuutta ja juutalaisuus taas on peräisin persian uskontojen alueelta...)
Kiitos viestistäsi:)
>>>Sinä puolestasi et buddhalaisena (jos olet buddhalainen) tee väkivaltaa sen tähden, koska olet asunut kristillisessä länsimaassa ja sinun maailmankuvasi ja kulttuuriperintösi ei suosi väkivallan käyttöä, vaan pitää sitä moraalisesti ja eettisesti vääränä. Siksi länsimaissa buddhalaisuus voikin saada erilaisia muotoja kuin idässä. >>>
Sinä et voi tietää mitkä ovat syyni tehdä jotain tai pidättäytyä tekemästä jotain. Minä olen asunut myös muualla kuin "kristillisessä länsimaassa" ( mm. muslimimaassa ). Uskon ettei tiedostava ihminen, joka ei ole altis ympäristönsä koko ajan muuttuville vaikutuksille, käytä tarpeettomasti väkivaltaa, uskoipa hän mihin hyvänsä. Mitä juuri buddhalaisuus sitten opettaa väkivallasta, koskien kaikkia buddhalaisia kaikkialla, on :
"Entä mitä on taitavuus? Pidättäytyminen elävien olentojen tappamisesta on taitavaa; pidättäytyminen sen ottamisesta mitä ei ole annettu on taitavaa--"
(-Sariputta )
Olen tutustunut Minoru Kiyotan ajatuksiin ja keskustellut väkivalta-teemasta ihmisten kanssa, jotka varmasti tietävät paremmin ; saan myöhemmin tänään sähköpostitse yhteenvetoja aiheesta. Se kuitenkin on minulle itselleni selvää, ettei Buddhan itsensä opettama kahdeksanosainen tie yllytä ketään väkivaltaan.
On aivan totta, että monet buddhalaiset luostarit esim. köyhässä Tiibetissä ovat "kaupallistuneet" ja munkit ovat lähinnä rahastajia. Eräät vain nimellisesti buddhalaiset (munkit, nunnat ja maallikot) elävät noudattamatta buddhalaisuuden periaatteita. Tämä ei kuitenkaan ole todellista buddhalaisuutta.
Näin buddhalaisuus kuitenkin opettaa :
"Entä mitä, ystävät, on taitamaton ja taitamattoman alkuperä sekä taitava ja taitavan alkuperä. Elävien olentojen tappaminen on taitamatonta; sen ottaminen mitä ei ole annettu on taitamatonta; sukupuolinen väärinkäytös on taitamatonta; valheellinen puhe on taitamatonta; parjaava puhe on taitamatonta; karkea puhe on taitamatonta; juoruileva puhe on taitamatonta; ahnehtiminen on taitamatonta; pahantahtoisuus on taitamatonta; väärä näkemys on taitamatonta. Näitä sanotaan taitamattomuudeksi.
"Entä mikä on taitamattoman alkuperä? Ahneus on taitamattoman alkuperä. Viha on taitamattoman alkuperä. Ymmärtämättömyys on taitamattoman alkuperä. Nämä ovat taitamattomuuden alkuperä.
"Entä mitä on taitavuus? Pidättäytyminen elävien olentojen tappamisesta on taitavaa; pidättäytyminen sen ottamisesta mitä ei ole annettu on taitavaa; pidättäytyminen sukupuolisesta väärinkäytöksestä on taitavaa; pidättäytyminen valheellisesta puheesta on taitavaa; pidättäytyminen parjaavasta puheesta on taitavaa; pidättäytyminen karkeasta puheesta on taitavaa; pidättäytyminen juoruilevasta puheesta on taitavaa; ei-ahnehtiminen on taitavaa; ei-pahantahtoisuus on taitavaa; oikea näkemys on taitavaa. Näitä sanotaan taitavuudeksi."
- Sariputta
http://www.saunalahti.fi/~dorje/boddhisattva/bodv.htm
Totta. Länsimaissa buddhalaisuus tulkitaan erilailla kuin buddhalaisissa valtioissa. Siksi länsimaissa buddhalaisuuden opeista korostuukin erilaisia teemoja kuin buddhalaisissa maissa.
Mielenkiintoista onkin kysymys, että onko länsimainen buddhalaisuus enää buddhalaisuutta vai ei. Onko se jokin oma buddhalaisuuden muoto?
Jokatapauksessa selvää on, että länsimaiseen buddhalaisuuteen vaikutta kristinusko.
Vastaavasti esimerkiksi islam-painotteisissa valtioissa kristinusko saa hyvin erilaisia muotoja kuin länsimaissa.
On selvää, että länsimainen buddhalaisuus on kristillisbuddhalaisuutta ja korostukset toisenlaisia kuin buddhalaisten valtioiden buddhalaisuus. Mutta buddhalaisuutta yhtä kaikki tyynni. Aivan kuten kristinuskokin on kristinuskoa Somalaiassa, vaikkakin kristilliset korostukset ja tavat ovat siellä hyvinkin outoja verrattuna länsimaiseen kristillisyyteen.
Kirjoittajan aloittaja kummasteli, miten Sri Lankan buddhalaisia voidaan sanoa sodan ylläpitäjiksi ja jopa aloittajiksikin. Buddhalaisuudessa on todellakin voimakkaita väkivaltaisuuden elementtejä.
"Buddhalaisuudessa on todellakin voimakkaita väkivaltaisuuden elementtejä."
Esittäisitkö siis ne Siddharta Gautaman ( Buddhan ) opit, jotka sisältävät näitä mainitsemiasi "voimakkaita väkivaltaisuuden elementtejä" ?
Ensimmäiseksi valaistumisensa jälkeen Buddha ryhtyi opettamaan kärsimyksen syitä kaikille kohtaamilleen ihmisille, jotka vain halusivat kuunnella. Hän opetti mistä tarpeeton kärsimys johtuu - mikä on sen alkuperä. Hän antoi suuntaviittoja, joita hyödyntämällä voimme vähentää kärsimystä, jopa vapautua siitä. Hän opetti, että on mahdollista vapautua kärsimyksestä. Ja viimeiseksi hän osoitti tien joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen - tien, jota voimme halutessamme hyödyntää. Näetkö tässä "väkivaltaisuuden elementtejä" ?
Kaikki buddhalaisissa maissa eivät elä Gautaman oppien mukaan, niin kuin eivät kaikki kristityissä maissa asuvatkaan ole kristittyjä paitsi nimellisesti. Islamilaisissakaan maissa eivät kaikki elä uskontonsa oppien mukaan huolimatta siitä, että usein näissä maissa "kapinoiminen" uskontoa vastaan tietää erittäin ankaria rangaistuksia.
Minun nähdäkseni Gautaman muuttumattomat opit eivät ole jaoteltuja "kristilliseen buddhalaisuuteen" ja "buddhalaiseen buddhalaisuuteen", mutta tietenkin sinulla on oikeus ajatella toisin - monet ajattelevatkin toisin ja esittävät omia tulkintojaan buddhalaisuudesta. Siddharta Gautaman perusopit - Kahdeksanosainen polku ja Neljä jaloa totuutta, ovat kuitenkin yhä tänään mitä ne ovat olleet 2500 vuotta, ja ne ovat mitä ne ovat aivan kaikille. Jos Buddhan itsensä opettamiin asioihin todella sisältyy "erittäin väkivaltaisia elementtejä", niin kuin sanoit, haluaisin mielelläni kuulla näistä opinkohdista lisää.
Buddhalaisuus opettaa maallikoille :
"Kun meillä - - on halu vapauttaa kärsimyksestä itsemme lisäksi myös kaikki elävät olennot, kun meidän pyrkimyksemme sulkee sisäänsä paitsi meidät itsemme myös kaikki muut elävät olennot, jotka halutessaan rauhaa ja onnellisuutta ja pyrkiessään välttämään kärsimystä ovat täysin meidän kaltaisiamme, silloin olemme laskeneet peruskiven mahayanabuddhalaisuuden ( maallikkobuddhalaisuuden ) harjoittamiselle.
Paneutuessamme tämän epäitsekkään motivaation pohjalta harjoittamaan kuutta täydellisyyttä, harjoituksemme käsittää mahayanabuddhalaisuuden kaikkein olennaisimman ytimen."
Buddhalaisuuden ydinajatuksia ja -teemoja :
Jigme Khyentse Rinpochen yleisöluento
"Buddhalaisuuden ydin"
Helsinki, Balderin sali 10.09.2001 :
http://www.saunalahti.fi/dorje/pages/jigme_luento1.htm
Tässä mennään näköjään samoilla linjoilla kuin länsimaissa kristinuskon suhteen;
itse ideologia eli se mitä Buddha opetti jää sen kaiken taakse mitä "Buddhalaiset" ajattelevat ja tekevät.
Sama on kristinuskossa. Koko Jeesuksen sanoma jää taka-alalle kun aletaan tappelemaan mikä on ihmisten tapa toteuttaa kristillisyyttä.
Ei kai nyt aloiteta täällä sitä samaa "tyhmää" sotaa; oikeaoppiset vastaan vääräoppiset.
kumpi on oikea ja alkuperäinen? kahdeksanpuolainen opinpyörä vai
kahdeksan osainen polku.buddhalaisuudesta on "laakerivaurioisia" liikkeellä,olkaa tarkkoja alkuperäisyydestä.joissakin kartoissa on symbolina pyörä,jossa kahdeksan puolaa.käännösvirheitä?missä/mikä on timanttipolku?
Buddhalaisuuden tunnus on kahdeksanpuolainen pyörä. Tunnus tulee jalosta kahdeksanosaisesta tiestä.
NELJÄ JALOA TOTUUTTA
1.Maailma on epätyydyttävä (dukkha).
2.Epätyydyttävyyden syynä on haluaminen (tanha).
3.Epätyydyttävyys lakkaa, kun haluaminen sammuu.
4.Epätyydyttävyyden lakkaamiseen johtava tie on jalo kahdeksanosainen tie.
Jalo kahdeksanosainen tie :
OIKEA OIVALLUS = neljän jalon perustotuuden käsittäminen
OIKEA MIELI = vapaus himosta, pahansuopuudesta ja julmuudesta
OIKEA PUHE = pidättäytyminen valheesta, juoruista ja epäystävällisistä sanoista
OIKEA TOIMINTA = tappamisen, varastamisen ja sukupuolisen väärin käyttäytymisen välttäminen
OIKEA ELINKEINO = ei orja- tai myrkkykauppias, väkijuomien tekijä tai aseseppä
OIKEA PYRKIMYS = pyrkimys estää pahan syntyä
OIKEA VALPPAUS = pyrkimys tietoisuuteen kaiken väliaikaisuudesta. Mietiskely.
OIKEA KESKITTYMINEN = mietiskelyn harjoittaminen
Buddhalaisuudessa on kolme eri pääsuuntausta: hinayana-, mahayana- ja vajrayanabuddhalaisuus. "Hinayana" ( = "pieni kulkuneuvo" tai "pieni vaunu" ) on luostarisäädöksiä noudattaville munkeille ja nunnille ja valaistumista tavoitteleville erakkobuddhisteille ( vaikka "tavoitteleminen" onkin tässä yhteydessä väärä sana ).
"Mahayana" on maallikkobuddhisteille, tavallista arkea eläville ihmisille, tarkoitettu suuntaus.
Vajrayana-buddhalaisuus, eli timanttipolkubuddhalaisuus on yhtä kuin tiibetinbuddhalaisuus.
Buddhalaisia - vain nimellisesti buddhalaiset mukaan luettuina - on lähinnä Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa noin 334 miljoonaa.
Aivan. Buddhalaiset oikeuttavat väkivaltansa uskonnolla kuten kristitytkin. Sri Lankan buddhalaiset ovat tästä kauhea esimerkki.
Tietty myös Tiibetin buddhalainen valtio on kaiken väkivallan ääriesimerkki: ts. siellä uskonnolla oikeutettiin jokapäiväinen väkivalta.
Mukava, jos sinä edustat muiden länsimaisten buddhalaisuuteen kääntyneiden kanssa uudenlaista buddhalaisuutta.
Eikös se Jeesuskin sanonut, että pitäisi kääntää toinenkin poski, mutta kristityt eivät käännä mitään poskeaan, vaan nostavat nyrkkinsä ojoon. Ja uskontoon vedoten (Raamattuun vedoten) pahoinpitelevät lapsiaan, valloittavat vieraita maita (Usa Irakissa öljyn takia) jne.
Hei :-)
Ehkä tiedät paremmin, mitä minä edustan, mutta en itse koe edustavani "uutta" buddhalaisuutta kannattaessani niitä elämänohjeita ja suuntaviittoja jotka Siddharta Gautama eläessään antoi, ja jotka ovat pysyneet muuttumattomina kaikille buddhalaisille siitä lähtien - yli 2500 vuotta.
Sri Lankassa väkivaltaisuudet ovat lähinnä tamilien synnyttämiä - he vaativat itsehallintoaluetta. Minä en kuitenkaan ole käynyt paikan päällä näkemässä kuka hyökkää ja kenen silmille, mutta mm. verkkouutiset ( ja monet muut uutislähteet ) ovat välittäneet tuon kuvan tamileista levottomuuksien synnyttäjinä ( sivulliset ovat varmastikin - uskonnosta riippumatta - asennoituneet sitten joko puolesta tai vastaan ja osallistuneet verisiin kahakoihin ). Nämä omaa hallinta-aluetta vaativat tamilit ilmoittavat olevansa hinduja, mutta henkilökohtaisesti en usko heidän(kään) toimivan uskonsa mukaisesti - nimimerkki Vaisnava varmasti osaisi kertoa tästä enemmän.
Tamilitiikereissä ja Palestiinan itsemurhaiskijöissä on paljon samaa. Kummatkin ovat uskonnosta turvaa hakevia terroristeja. Terrorismi kumpuaa vääryydestä, joka katkeroittaa mielet ja lietsoo vihaa. Lienee myös syytä huomauttaa, että tamilit kutsuvat Sri Lankaa terroristivaltioksi, joka terrorisoi heitä.
Sri Lankalla elää 11 miljoonaa sinhaleesia ja pääasiassa sen pohjoisosissa noin 2,7 miljoonaa tamilia.
Tamilitiikereiden versio tapahtumista on, että kun Sri Lanka itsenäistyi, siitä haluttiin tehdä mahdollisimman buddhalainen ja etnisesti sinhaleesien kansoittama valtio. Miljoona saarella asunutta tamilia menetti oikeuden elää saarella. Sri Lankalle jääneiltä evättiin pääsy valtion työpaikkoihin, eduskuntaan ja korkeakouluihin.
Vuonna 1977 Sri Lankan tamilit vaativat autonomiaa. He osoittivat mieltään rauhanomaisesti (tämä on siis tamilien oma versio, kuka tietää onko se aivan totta.) Sri Lankan armeija kukisti sotilaallisesti rauhanomaiset mielenosoitukset, minkä jälkeen tamilit tarttuivat aseisiin puolustautuakseen.
Vuoden 1983 jälkeen 60 000 Sri Lankan tamilia on kuollut ja 800 000 raahattu pois kotikonnuiltaan. Heitä on kidutettu vankiloissa ja moni on kuollut.
Tamilitiikerit katsovat, että heidän velvollisuutensa on puolustautua tällaista hirmuhallintoa vastaan. Bhagavad Gita oikeuttaa hindut puolustautumaan dharmaa rikkovia sortajia vastaan. Se ei kuitenkaan oikeuta tappamaan tai vahingoittamaan viattomia! Siviileihin kohdennetut hyökkäykset ovat epädharmisia, eivätkä tamilitiikerit (siinä missä sinhaleesitkaan) sellaisilla aiheuta kuin kärsimystä kaikille.
Tamilitiikereitten ajatuksia voi lukea nettisivulta http://www.tamiltigers.net/ (sieltä minäkin nämä tiedot poimin, en ole asiantuntija, mutta kiitos Ava kun panit minut perehtymään paremmin kiinnostavaan aiheeseen :)
Kannattaa muuten lukea Anilin varjo -niminen romaani. Se antaa puolueettoman ja inhimillisen kuvan Sri Lankan oloista jännittävän tarinan keinoin. Kirjan on kijoittanut Michael Ondaatje.
Olipa hyvä kirjoitus sinulta :)
Singaliväestön "buddhalainen" ääriryhmä JVP ja tamilien "hindulainen" ääriryhmä LTTE lienevät pitkälti syypäitä verisiin konflikteihin ko. maassa, vaikka väkivaltaisuuksiin ovat osallistuneet myös muslimien, sekä erilaisia luonnonuskontoja kannattavien ääriliikkeet.
Kysymys todellakin on ääriryhmistä ja verisestä terrorismista, jota buddhalaisuuden opit eivät (virallisestikaan) tue, eivätkä hindulaisuudenkaan opit ole järjettömien teurastuksien kannalla - näin ymmärsin vastauksestasi.
Järkyttävää, surullista ja käsittämätöntä toimintaa, minun mielestäni :-(
Kun ajattelee ihmiskunnan tämän laatuista historiaa, niin kyllä se panee huokailemaan. Mikä meitä oikein vaivaa ? Uskoimmepa me mihin hyvänsä, toimimme aivan liian usein ennen kuin ajattelemme. "Heti kaikki mulle nyt, hinnasta viis".
Euroopan parlamentin kauden 1999-2004 mietintöluonnoksesta:
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siirtymään joutuneiden väestöryhmien avustamista Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaissa koskevista toimista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/97 voimassaolon pidentämisestä (KOM(1999) 443 lopull.–C5-0146/1999–1999/0194(COD))
Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Niranjan Deva
"Esittelijä ( Sri Lankan tilanteen esittelijä )katsoo, että yhteisön (kehitysyhteistyövaliokunnan) on ehdottomasti pyrittävä lieventämään Sri Lankan tilannetta.
Todella vakava yritys tamilikonfliktin ratkaisemiseksi vaatii luonnollisesti kansainvälisen yhteisön yhteistä poliittista aloitetta. Esittäjä pitää harmillisena tässä suhteessa vallitsevaa voimattomuutta, sillä mitään merkkejä aloitteellisuudesta ei ole olemassa. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi tämän asetuksen mukaisilla toimilla ei voitaisi parantaa erityisesti maan sisäisten hätäsiirtolaisten oloja. On selvää, että suurin osa Tamilitiikerit-sisiliikkeen valvomalla alueella olevasta väestöstä on sissiliikkeen peräänantamattoman asenteen vuoksi vailla perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia riippumatta siitä, ovatko he tamileja, sinhaleeseja vai muslimeja.
UNHCR vahvistaa Sri Lankaa koskevassa raportissaan, että vaikka hallitus toimittaa elintarvikeannoksia ja muita tarvikkeita puutteenalaisille, nämä toimitukset tuhotaan usein ennen perille pääsyä. Tamilitiikerit-sissiliike syöttää väestölle propagandaa, jonka mukaan hallitus jättää kansan näkemään nälkää. Komission on suhtauduttava myönteisesti tämän epätasapainon korjaamista koskeviin aloitteisiin, ja se pitäisi kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen tiedotustoiminnan myötävaikutuksella avustaa paikallista väestöä tiedotusta, kuntoutusta ja kehittämistä koskevien aloitteiden avulla.
Toiseksi esittelijän on pakko kiinnittää huomiota siihen, että Sri Lankan plantaaseilla elää suuri joukko ihmisiä järkyttävissä olosuhteissa, esimerkkinä maan keskiosan vuoristossa elävät intialaista (tamili-)syntyperää olevat plantaasityöntekijät. Esittelijä on itse nähnyt, että tämä väestöryhmä on asunut jo noin sadan vuoden ajan täysin alkeellisissa oloissa. Täysin kelvottomat asumukset, ei juoksevaa vettä, ei viemäröintiä, ei perusterveydenhoitoa jne. Lisäksi suurin osa on vailla kansalaisoikeuksia. Komission on tiedostettava asia ja annettava apua näille ihmisille.
EUROOPAN PARLAMENTIN AIKAISEMMAT TOIMET
Samaa asiaa koskevassa Euroopan parlamentin alkuperäisessä mietinnössä (Richard Howittin mietintö) toimien perusteena mainitaan "ennennäkemätön kansainvälinen vihamielisyys pakolaisten oikeuksia kohtaan" sekä tarve varmistaa, että "kaikki uudet säännökset täyttävät tiukimmatkin oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien vaatimukset, koska pakolaisia vastassa ovat rasismin ja muukalaisvihan voimat sekä kotimaassa että ulkomailla". On surullinen mutta kiistaton tosiasia, että tämä tilanne ei ole neljännessä vuodessa muuttunut."
( suluissa olevat omia lisäyksiäni )
"Kun ajattelee ihmiskunnan tämän laatuista historiaa, niin kyllä se panee huokailemaan. Mikä meitä oikein vaivaa ? Uskoimmepa me mihin hyvänsä, toimimme aivan liian usein ennen kuin ajattelemme. "Heti kaikki mulle nyt, hinnasta viis"."
Arjuna kysyy saman kysymyksen Krishnalta Bhagavad Gitassa. Hän tiedustelee, mikä saa ihmisen tekemään jopa tahtomattaankin syntiä. Krishna vastaa, että kyse on himosta, joka peittää kaikki elävät olennot, ja jota myös vihaksi kutsutaan. Himohan muuttuu herkästi vihaksi jos kuuntelee sitä koko ajan voimatta sitä tyydyttää.
Täytyy jälleen huomauttaa, että himolla viitataan tässä mihin tahansa asiaan kohdistuvaan pakkomielteiseen psyykkiseen takertumiseen.
Krishna kehoittaa meitä taistelemaan tällaista himoa vastaan. Jos oma halu on ristiriidassa dharman kanssa, on kuunneltava dharmaa, muuten käy kuten Sri Lankalla.
En käy tiibetinbuddhalaisella linkilläsi. Tulin jo useita vuosia sitten kurrkuani myöten täyteen tuota tiibetinbuddhalaisuudella rahastusta ja sitä, että näillä on tapana jarruttaa ja ehkäistä Tiibetin valtion syntymistä. Tästä asiasta on jo asiantuntevasti kirjoittanut mm. Leva. Joten en siitä ala sen enempää.
Tutustu siihen Sri Lankan buddhalaisten "kiroamis käytäntöön", jota he harjoittavat buddhalaisuuden nimissä ja siihen vedoten. Sitten tiedät heidän helvetillisestä väkivallankäytöstään. Joku laittoikin siihen aiheeseen kirjallisuusviitteen.
Tiibetinbuddhalaiset harjoittivat järjestelmällistä väkivaltaa tiibetinbuddhalaisessa valtiossaan. Tiedät sen. Mitä mieltä sinä olet siitä, että he omaan uskontoonsa vedoten käyttivät väkivaltaa, esim. Ani Pachen, vaikkakin on nainen, itse ruoskitutti päivittäin ihmisiä jne.
Miten sinä itsellesi selität, että ns. hengelliset ihmiset uskontonsa oppeihin vetoamalla ovat niin väkivaltaisia ja harjoittavat väkivaltaa, kuten tiibetinbuddhalaiset munkin ja lamat?
Itse kammoan tuota tiibetinbuddhalaisuuden raadollisuutta. Ja luinkin joskus yhden kirjan, jonka oli kirjoittanut joku lama, joka oli päässyt länsimaissa terapian avulla irti siitä sisäisestä helvetistä, jota Tiibetissä lamana toimiminen oli aiheuttanut. Joku muukin täällä viittasi siihen kirjaan.
Tiibetinbuddhalaiset vaikuttavat kaksinaamaisilta enemmän kuin muut.
Hirveästi ei kannata toimittajien uutispätkiin rakentaa tietojaan.
Myös asiakirjat kannattaisi lukea sellaisinaan, eikä antaa painoarvoa netistä löytyneille viitteille ja "siistityille" asiakirjaversioille.
Asiakirjoista yksi mielenkiintoinen on tämä:
Bush George: Memorandum on the report of the Congress on Tibet Negottiations. May 7, 2003.
Weekly Compilation of Presidential Documents. 5/12/2003. Vol 39, is. 19.
Se on sitä ympäripyöreää puhetta.
Ja Sri Lankan buddhismista tämäkin kannattaa lukea:
Rene Gothoni: Attitudes and interpretations in comparative religion. 2000.
Ja myös tämä:
Buddhism among Tamils in pre-colonial Tami-lakam and -I-lam. 2000.
Oikeat tutkimukset ja niiden oikea lukeminen antaa oikeamman käsityksen asioista.
Kurkkusi taitaa olla lyhyt kun se tulee täyteen ennen kuin malja on tyhjä.
En tiedä, onko olemassakaan sellaista uskontoa, joiden jotkut kannattajat rahastavat, jotkut ovat fanaattisia fundamentalisteja ja jotkut kärsivät sisäisestä helvetistä.
Silti enemmistö kyseisten uskontojen kannattajista saa niistä itselleen selkeästi enemmän hyvää kuin pahaa. Eivät ne muuten pystyssä pysyisikään.
Amerikkalaiset kirjakustantamot ja sikäläinen viihdeteollisuus rahastavat tiibetinbuddhalaisuudella minkä kerkeävät.
Joku tässä keskustelussa heitti myös artikkeliviitteen tutkimukseen, jossa oli tutkittu sitä, miten suuri bisnes tiibetinbuddhalaisuus on lääke- ja luonnonlääketeollisuudelle. Kyse on mielettömistä rahasummista.
En tiedä tekevätkö varsinaiset tiibetiläiset rahaa (paitsi ne huijarit: lännessä on niin paljon lamoja, jotka ovat pelkkiä huijareita) uskonnollaan, mutta heillä tee rahaa esim. Redfield ja mielettömiin miljardipörssibisneksiin intoutunut Cutler ovat niitä ääriesimerkkejä.
Mitä tarkoitit viestisi ensimmäisellä virkkeellä? Koen sen jotenkin loukkaukseksi tarkoitetuksi, mutta en ymmärrä loukkauksesi ydintä. Millä tavoin ja miksi tahdot loukata minua, jos se on loukkaukseksi tai halveksunnaksi tarkoitettu?
Kiitos viestistäsi.
Minä tiedän, että ihmiset kaikkialla käyttävät väkivaltaa uskontoonsa vedoten. Tiibetin-buddhalaisissa maissa, kristityissä maissa, islàminuskoa tunnustavissa maissa, luonnonuskontoihin keskittyvissä maissa ja maissa joissa tunnustetaan useita eri uskontoja, esiintyy väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Tiedän sen. Se on surullista.
Mutta jos sanot että esim. buddhalaisissa maissa esiintyvät väkivaltaisuudet ovat jotain, mihin buddhalaisuus uskontona velvoittaa, on sinun mielestäni siinä tapauksessa esitettävä Buddhan itsensä väkivaltaan yllyttävä tai siihen myönteisesti suhtautuva opetus.
>>>En käy tiibetinbuddhalaisella linkilläsi>Tiibetinbuddhalaiset vaikuttavat kaksinaamaisilta enemmän kuin muut.>Miten sinä itsellesi selität, että ns. hengelliset ihmiset uskontonsa oppeihin vetoamalla ovat niin väkivaltaisia ja harjoittavat väkivaltaa, kuten tiibetinbuddhalaiset munkin ja lamat?>>>
Buddhan itsensä opit ovat avain väkivallattomuuteen ja orjuuden eri muodoista vapautumiseen. Ihmiset jotka elävät buddhalaisissa maissa ja harjoittavat silmitöntä väkivaltaa tai lähimmäistensä henkistä ja/tai fyysistä orjuuttamista, eivät ole buddhalaisia Buddhan itsensä tarkoittamalla tavalla. Buddhalaisissa maissa elää myös buddhalaisuutta todella harjoittavia ihmisiä - ihmisiä jotka kulkevat Buddhan itsensä viitoittamalla väkivallattomuuden tiellä.
>>>Itse kammoan tuota tiibetinbuddhalaisuuden raadollisuutta.>>>
Sinulla on oikeus kammota, sinulla on oikeus vihata ja yrittää lietsoa vihaa muidenkin mieliin.
Koska haluat perehtyä buddhalaisuutta ja Sri Lankan(kin) "buddhalaisia" kammoavien ajatuksiin, tässä sinulle sivu jolla käsittellään Sri Lankan singalibuddhalaisuutta ja buddhalaisuutta yleisestikin erittäin kriittisesti :
http://www.tsv.fi/ttapaht/016/gothoni.htm
Toinen erittäin kriittisesti buddhalaisuuteen suhtautuva, kristinuskoa ja buddhalaisuutta vertaileva sivu ( tällä sivulla tosin buddhalaisuutta koskevia asiavirheitä melko paljon ) :
http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/uu/erojabnjakrnvalilla.htm
Toivottavasti aineiston lukeminen tuottaa sinulle iloa ja mielihyvää.
Kaikkea hyvää sinulle :-)
PS. Olisin kiitollinen, mikäli todella seuraavassa viestissäsi toisit julki ne Buddhan itsensä opit, jotka yllyttävät ihmisiä käyttämään toisiinsa fyysistä väkivaltaa - ja etenkin haluaisin nähdä Buddhan ne opit, jotka kehottavat käyttämään väkivaltaa halujen tyydyttämisen yhteydessä ( = kun haluan jotain - maata, valtaa, asemaa - saan lyödä ).
Yo!
Lueskelin tätä ketjua ja ajattelin heittää oman kommenttini näin helteisen perjantain ratoksi.
Itse Buddhalaisuutta tutkineena ja hartaasti ja ajan kanssa vatkanneena en kykene samaistumaan
yleistyksiin pasifismista ja rauhantahtoisuudesta
määräävänä piirteenä Buddhalaisissa yhteiskuntajärjestelmissä. Utopioita ja ihanteellisia yhteisöjä syntyy mutta myös taantuu ja häviää, normaalia kiertoa, syyt ovat perin inhimmillisiä ja käsinkosketeltavia reaalitotuuksia, laajennettuna löydämme tästä myös universaalin väliaikaisuuden kuvauksen.
Gautama opetti viisaasti ja painotti hillityn seesteisen elämäntyylin verrattomuutta suhteessa
askeesiin tai aistillisuuteen, hän tiesi kertoa kokemuksesta.
Väkivalta, olipa taustalla tai edessä mikä motiivi
tahansa, synnyttää turbulenssia karmallisessa olemuksessa, se vaikuttaako tämä valaistumispyrkimyksiin on yksilökeskeinen teema.
Mikäli opettaja pamauttaa kengällä oppilastaan päälaelle saadakseen hänet havahtumaan roolipeleistä, tai piinaa häntä loputtomilla ja kohtuuttomilla vaatimuksilla vuosikausia, onko tällöin kyse moukkamaisuudesta, agression värittämistä pyyteistä, leikkaavasta viisausmielestä, vai peräti siitä että opettaja edellisessä elämässään sai niin paljon huutia, ja oppilas antoi, että nyt he tasaavat välejä?
kamppailulajien tiimoilla putkahtelee esiin toistuvasti tarina kuinka munkit säätökuntansa velvoittamina eivät saAneet kantaa aseita joten puolustautuakseen heidän piti opetellA aseeton taistelutaito, kiehtova kertomus mutta ideana absurdi;)
länsimainen tulkinta buddhalaisuudesta; miksei myös itäinenkin, väistää väkivallan ja agression opistaan korostaen keskitien kulkemista ja universaalia rakkautta. Tämä mielestäni sulkee pois inhimmillisen mehevyyden ja tämän ainutkertaisen ihmistenmaailman mahdollisuuden, ikäänkuin rajoittaa kokonaisuutta painottaen sinänsä hienoja mutta ei ainutkertaisia arvoja toisten kustannuksella.
Tuntuuko sinusta, että minä yritän lietsoa vihaa teihin lukijoihin?
Se ei ole tarkoitus. Olen pahoillani, työskentelen ympäristössä, jossa tämä kuuluu siihen jokapäiväiseen elämään, että esitämme asioihin vasta-argumenttejä. Vain sillä tavoin mahdollinen totuudellisuus tulee esiin tutkittavista tai puheena olevista kohteista. Se ei merkitse vihaa eikä vihan lietsontaa.
Tuntuuko sinusta siltä, että minä haluan "perehtyä buddhalaisuutta ja Sri Lankan(kin) buddhalaisuutta kammoavien ajatuksiin"?
Miksi snusta tuntuu siltä?
Opiskeluni ja työni puolesta olen perehtynyt näihin asioihin hieman.
Tuntuuko sinusta siltä, että minä olen perehtynyt vain aihetta kritisoiviin materiaaleihin?
Jos en olisi lukenut Amerikkalaisten tiibetinbuddhalaisten rahastusteoksia, niin miten voisinkaan kritisoida niitä?
Minä en siteeraa buddhan oppeja, koska en ole hengellinen ihminen. Mutta valtio-oppia ja lainsäädäntöä sekä näiden ohessa niiden historiaan liittyviä asioita tunnen.
Toivotko, että minäkin olen kirjoittamatta? Vai tahdotko siirtää keskustelun toiselle palstalle, jossa esitätä minusta mielipiteitä, joiden perusteella lukijasi tekevät minusta vääriä johtopäätelmiä? Niinhän teit Levaa kohtaan.
Noin minäkin olen oppinut, lukemalla ja ennenkaikkea Japanilaisilta buddhalaisilta tuttaviltani/työtovereiltani.
He eivät korosta sitä väkivallattomuutta eivätkä kiellä sitä sillä tavoin kuin länsimaissa lännen ihmiset tekevät. Heillä (aidoilla buddhalaisilla Japanista) tuntuu olevan jotenkin realistisempi käsitys uskonnostaan ja hengellisyydestään, kuin länsimaissa buddhalaisuuden omaksuneilla.
keskustelun avaus on otsikolla "Väkivaltainen buddhalaisuus"? Olen yrittänyt valottaa tätä teemaa siltä kannalta, että länsimaissa rahastetaan buddhalaisuudella (vallankin tiibetinbuddhalaisuudella), joka edellyttää buddhalaisuuden tietyntyyppistä markkinointia: tuodaan julki buddhalaisuuden ideaalia, mutta ei totuudellisuutta.
Ilmesisesti tähän avaukseen ei olisi pitänyt vastata, koska avaajan mielestä tahdon lietsoa vihaa... No, enpä enää tämän jälkeen osallistu moiseen keskusteluun...
Mutta sinun kirjoituksesi tuntui hyvältä. Olen sitä ihmetellyt niin paljon itsekseni, että miten länsimaissa ihmiset, jotka tietävät tiibetinbuddhalaisten käyttämän julmuuden (esim.Ani Pachen) kuitenkin sanovat, että hengelliset buddhalaiset eivät käytä väkivaltaa? Ja kuitenkin he tietävät, että he käyttävät esim. juuri Pachen.... Tämä ihmettelyni ei ole vihan lietsontaa, vaan aitoa vuosien mittaista ihmettelyä ja hämmästelyä...
>>>>Heillä (aidoilla buddhalaisilla Japanista) tuntuu olevan jotenkin realistisempi käsitys uskonnosta
Kuitenkin esität asioita ja tuot esiin buddhalaisissa maissa asuvien ihmisten toimintatapoja, joiden sanot kuuluvan olennaisesti alkuperäiseen buddhalaisuuteen / olevan "aitoa" buddhalaisuutta? Itse ajattelen että pitäisi, ennen kuin olettaa jonkin asian tai ilmiön tai toimintamallin kuuluvan johonkin uskontoon, perehtyä ko. uskonnon alkuperäisiin oppeihin. Niiden antamassa valossa voi helposti nähdä minkälaisten käyttäytymisen- ja toiminnan mallien tulisi olla ko. uskonnon harjoittajille ominaisia.
>>>Vai tahdotko siirtää keskustelun toiselle palstalle, jossa esitätä minusta mielipiteitä, joiden perusteella lukijasi tekevät minusta vääriä johtopäätelmiä? Niinhän teit Levaa kohtaan.>>>
Levalla on oikeus osallistua tämän palstan keskusteluihin. Keskustelun "siirsin" tälle palstalle, koska halusin tuoda pitkästi esiin Buddhan itsensä opetuksia, ja tämä aihe mielestäni kuuluu "idän uskonnot"-otsikon alle.
Itse luotan ihmisten päättelykykyyn, enkä oleta kenenkään tehneen Levasta "vääriä johtopäätöksiä" sen perusteella, mitä minä olen kirjoittanut. Uskon että ihmiset ottavat itse selvää asioista mikäli haluavat - tässä tapauksessa siitä opettiko Buddha itse väkivaltaisuutta ihannoivia oppeja - ja muodostavat asioihin perehdyttyään omat päätelmänsä.
En usko että kukaan hyväksyy tuosta vain naps naps toisen esittämiä ajatuksia, mielipiteitä ja tulkintoja - näin ei ainakaan pitäisi olla.
Kirjoituksessani vertasin länsimaissa buddhalaisuuteen kääntyneitä idän buddhalaisiin. Idän buddhalaiset, jotka ovat syntyneet buddhalaisuuteen ja kasvaneet buddhalaisessa kulttuurissa ovat niitä, joihin viittasin "aidoilla buddhalaisilla Japanista".
Tekeekö kristittyyn maahan syntyminen ihmisestä automaattisesti "aidon" kristityn?
Asuin 16 vuotta buddhalaisessa valtiossa. Toinen vanhemmistani on syntyjään buddhalainen ja buddhalaisesta valtiosta. Olen myös kirjallisuuden ja buddhalaisten työtovereitteni kanssa perehtynyt buddhalaisuuteen.
En ole hengellinen ihminen, joten en kirjoita hengellisistä asioista.
En koskaan osallistu hengellisiin keskusteluihin, esim. kristinuskosta tai muuhun uskonnon henggellisyyteen liittyen. Se tulee pelkästä kunnioituksesta vastapuolta (joka on hengellinen ihminen - sinä tässä tapauksessa) kohtaan.
Sinä olet hengellinen. Sinä voit kertoa ja kirjoittaa hengellisiä asioita. Minä tunnen buddhalaisuuden oppeja, mutta en kirjoita niistä, koska en ole hengellinen - ja uskon sinun varmasti tietävän hengellisistä asioista hengellisesti niin paljon kovin enemmän kuin minä.
Buddhalaisuudesta se on minuun jäänyt, ettei tule keskustella siitä, mitä ei tunne. Hengellisistä keskustellessa tulee olla hengellinen. Kristityillä on tässä eri näkemys. Minulla on tämä vanha vanhempani opettama buddhalainen tapa.
Ei.
Mutta minä kirjoitin syvästi uskovaisista syntymästään asti syvästi hengellisistä aidoista japanilaisista buddhalaisista.
Jotka noudattavat Buddhan itsensä oppeja :)?
Viestini alulla vastasin sinun viestisi alkuun: "En käy tiibetinbuddhalaisella linkilläsi. Tulin jo useita vuosia sitten kurrkuani myöten täyteen tuota tiibetinbuddhalaisuudella rahastusta..." Samaten vastasin viestisi yleiseen vihamieliseen henkeen.
Ilmaisin kielikuvalla, että kieltäydyt katsomasta tiibetinbuddhalaisuutta kuin negatiivisesta näkökulmasta, vaikka todistettavasti ainakin Avalle se tuottaa suurta mielenrauhaa. Kun itse puhuit kurrkusta, jatkoin ajatusmallia ja ilmaisin asiani kurkku- ja maljavertauskuvalla.
Osuiko vertaus, vai miksi oikeastaan loukkaannuit?
En ymmärrä.
Mikä minun kirjoituksissani on vihamielistä?
En ymmärrä sitä vieläkään.
Jos sulle vastattaisiin 'Oon kurrrrrkkuani myöten täynnä Vidiuksen juttuja ja sen elämäntyyliä, mutta en käy lukemassa sen juttuja koska sen raadollisuus oksettaa mua, enkä ole kyllä tavannut Vidiusta mutta oon kuullut joiltain, jotka on tasan oikeassa, että Vidius on karsea tyyppi, ja että kaikki Vidiuksen lähellä kärsii koska se ykskin tyyppi kärsii jota Vidius kerran loukkasi..'....niin onkos tuossa sun mielestä jotain ristiriitaista taikka epäystävällistä?
No, jos joku noin kirjoittaisi, niin loukkaukseksihan se olisi kirjoitettu? vai miten?
Mutta en saanut apua kysymyksiini.
Se on ärsyttävää tiibetinbuddhalaisessa markkinamiesten maailmassa, että ne kirjat ovat yksipuolisia.
Olen lukenut joitakin niitä suomennettuja miljardi luokan voitot tuottaneita usalaisia bestsellerkirjoja (Ani Pachenin soturinunnan tarina mm.) ja se ärsyttävä juttu on se, että niissä kerrotaan vaan siitä miten kiinalaiset aiheutti kärsimystä tiibetinbuddhalaisille.
Jos tuollainen kirja puoleksi kertoisi kiinalaisten aiheuttamasta kärsimyksestä, mutta kirjan toinen puoli kuvaisi sitä kärsimystä ja väkivaltaa joita nuo tiibetinbuddhalaiset hengelliset ylimystöt aiheuttivat Tiibetiläisessä valtiossa tiibetiläisille, silloin asia olisi ok.
Mutta nuo bestsellerkirjat eivät kerro totuutta tiibetinbuddhalaisista. Kerrotaan vaan siitä väkivallasta jota kiinalaiset heihin kohdisti, mutta jätetään kertomatta siitä väkivallasta jota tiibetinbuddhalaiset itse kohdistavat yhteiskuntajärjestelmässään alaisiaan kohtaan.
Sen verran tuo amerikkalainen suuren bisnesluokan huijaus ärsytti, että jätin koko kinnostukseni tiibetinbuddhalaisuuteen. Oikeastaan länsimainen tiibetinbuddhalainen meininki ällöttää...
On se väkivaltaista.
Buddhalaisuus tarjoaa väkivaltaisemman mallin yhteiskunnille kuin kristinusko. Kristityissä maissa sentään yritetään elää paheksuen rakenteellista väkivaltaa ja pyritään torjumaan sitä. Buddhalaisissa valtioissa väkivalta on niin rakenteellista ja se hyväksytään uskontoon nojaten.