Jos näette niin millasia?
Onko kokemuksia kummittelusta?
Oletteko kuulleet tai ihan nähneet.
Meillä oli vuosia oma kummitus meidän talossa.
Lopulta näyttäytyi mulle yhtenä aamuyönä.
Sain slvitettyä, että kyseessä oli talon rakentaja ja ent. omistaja joka kuoli tapaturmaisesti, joi vahingossa tenua.
Meillä oli iso remontti talossa ja lattiat purettu ym. Siitä hän hermostui, et mitä hänen talolleen ollaan tekemässä.
Oli aika hurja tunne, kun näin hänen hahmonsa seisomassa sänkyni päädyssä.
Hieraisin silmiäni muutamankin kerran ja hän tuijotti minua yhtä hämmästyneen näköisenä ja lähti kävelemään minua kohti.
Siinä vaiheessa pelästyin ja käänsin selkäni hänelle ja sanoin itsekseni, että ole hyvä ja mene pois.
Kun heräsin aamulla ei enää näkynyt.
Hän alotti kummitelunsa kymmenisen vuotta sitten, kun purkasimme vanhan yläosan talosta pois.
Sen jälkeen hän kolisteli ja liikkui yläkerrassa.
Askeleet oli niin selvät, että oltiin aivan varmoja, että joku siellä kävelee, vaikka tiedettiin ettei kukaan siellä ollut.
Ajoin sen sitten yks ilta lopullisesti matkoihinsa.
Sanoin, ettei hänen paikkansa ole enää täällä ja pitäis mennä jo eteenpäin.
Sen koommin ei ole enää kummitellut.
Vanhempieni yhdessä kaupunkiasunnossa, kerrostalossa oli hyvin äänekäs kummitus, joka veti vessaa yöllä ja kolisteli parvekkeen ovea, kun siskoni yritti nukkua päivällä.
Sitten lopetti, kun sisko karjui, että anna mun nukkua.
Se kummitus vei heiltä joulun aikaan jouluun kuuluvia esineitä ja pääsiäisen aikaan jotain pääsiäisjuttuja ja palautti ne paikoilleen, kun pyhät oli ohi.
Onko kokemuksia kummittelusta?
Oletteko kuulleet tai ihan nähneet.
Meillä oli vuosia oma kummitus meidän talossa.
Lopulta näyttäytyi mulle yhtenä aamuyönä.
Sain slvitettyä, että kyseessä oli talon rakentaja ja ent. omistaja joka kuoli tapaturmaisesti, joi vahingossa tenua.
Meillä oli iso remontti talossa ja lattiat purettu ym. Siitä hän hermostui, et mitä hänen talolleen ollaan tekemässä.
Oli aika hurja tunne, kun näin hänen hahmonsa seisomassa sänkyni päädyssä.
Hieraisin silmiäni muutamankin kerran ja hän tuijotti minua yhtä hämmästyneen näköisenä ja lähti kävelemään minua kohti.
Siinä vaiheessa pelästyin ja käänsin selkäni hänelle ja sanoin itsekseni, että ole hyvä ja mene pois.
Kun heräsin aamulla ei enää näkynyt.
Hän alotti kummitelunsa kymmenisen vuotta sitten, kun purkasimme vanhan yläosan talosta pois.
Sen jälkeen hän kolisteli ja liikkui yläkerrassa.
Askeleet oli niin selvät, että oltiin aivan varmoja, että joku siellä kävelee, vaikka tiedettiin ettei kukaan siellä ollut.
Ajoin sen sitten yks ilta lopullisesti matkoihinsa.
Sanoin, ettei hänen paikkansa ole enää täällä ja pitäis mennä jo eteenpäin.
Sen koommin ei ole enää kummitellut.
Vanhempieni yhdessä kaupunkiasunnossa, kerrostalossa oli hyvin äänekäs kummitus, joka veti vessaa yöllä ja kolisteli parvekkeen ovea, kun siskoni yritti nukkua päivällä.
Sitten lopetti, kun sisko karjui, että anna mun nukkua.
Se kummitus vei heiltä joulun aikaan jouluun kuuluvia esineitä ja pääsiäisen aikaan jotain pääsiäisjuttuja ja palautti ne paikoilleen, kun pyhät oli ohi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On todella tätä....ollut minullakin elämässä...no..kait suut suppuun kun hulluksi luullaan...Moiks ..loeta pärjätä...
nähneensä, kuolemia ennakolta...
pari vakavaa sairastumista. Eräs henkilä kävi kertomassa ja vinkkaamassa mistä yks mummu saisi apua, en tuntenut, oli kuollut jo hamassa menneisyydessä viiskyt luvulla.
Puolitutun työkaverin sulhasen näin ennalta, aivan oli sitten samannäköinen kuin unessani, enkä ollut nähnyt ko. heppua puussa enkä maassa.
Oman kaljuuntumisen näin vuosia ennen, ja meillä ei ole suvussa kaljuutta,liittyi sairauteen. >No ei se sen helpompi ole kestää.
En vaan osaa yhdistää niitä elämääni.
nähnyt. Vuosia odotin; ei toteutunut kumpikaan, Ja parempi näin.