Kumarrus ja sympatiat vaan teille siihen rassaavaan tehtävään, jota on hyvän kodin löytäminen pennuille. Meillä on ollut nyt jonkin aikaa myynnissä meitin kohta vuoden ikäinen koiruus (ei tule toimeen toisen koiramme kanssa) ja siis todella vaikea on löytää hyvää kotia! Taidetaan pitää koira sittenkin itsellämme ja vain jotenkin saatava koirat sietämään toisiaan. Sekin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin myyminen huonoon kotiin.
Kyselyjä on tullut hurjasti, mutta yksikään ei ole ollut lähellekään sellainen, että olisi voinut edes harkita. Kaikki on samanlaisia: "minkä värinen se on, laita kuva niin katsotaan soveltuuko se meidän perheeseen". Siis ihan ja oikeasti HALOO!!
Kukaan ei ole kiinnostunut koiramme luonteesta, jota kuitenkin löytyy, onhan se jo kuitenkin melkein vuoden ikäinen! Kukaan ei ole kiinnostunut miksi myymme. Kukaan ei ole kiinnostunut koiramme koulutuspohjasta, mahdollisista huonoista tavoista, onko allergioita, mistä tykkää ja mitä inhoaa, harrastetaanko sen kanssa mitä, aktiivisuudesta, seurallisuudesta jne jne.. Ainoa kriteeri tuntuu olevan se miltä koira näyttää!
Meilläkin kyseessä on isokokoinen ja todella vaativa sekä aktiivinen rotu, joka ei missään nimessä ole koriste. Sitäkö koiranostajat nykyään vaan tahtoo? Riittää, että koira näyttää hyvältä, luonteella ei niin väliä. Sitten onkin kohta jo käsissä paha lopetusuhan alla oleva ongelmakoira, kun ei ajatella yhtään pärjääkö sen kanssa ihan oikeasti. Niin ja yhdesääkään yhteydenotossa ei tarjolla olevasta kodista kerrota mitään, korkeintaan perheen rakenteesta (lapsia, pariskunta tms.)!
Eli ei käy kateeksi teitä arvon kasvattajat jotka tätä hommaa teette suuremmalla volyymilla, vuodesta toiseen useiden pentujen kanssa. Hyvää kotia on äärettömän vaikea koiralle löytää!
Kyselyjä on tullut hurjasti, mutta yksikään ei ole ollut lähellekään sellainen, että olisi voinut edes harkita. Kaikki on samanlaisia: "minkä värinen se on, laita kuva niin katsotaan soveltuuko se meidän perheeseen". Siis ihan ja oikeasti HALOO!!
Kukaan ei ole kiinnostunut koiramme luonteesta, jota kuitenkin löytyy, onhan se jo kuitenkin melkein vuoden ikäinen! Kukaan ei ole kiinnostunut miksi myymme. Kukaan ei ole kiinnostunut koiramme koulutuspohjasta, mahdollisista huonoista tavoista, onko allergioita, mistä tykkää ja mitä inhoaa, harrastetaanko sen kanssa mitä, aktiivisuudesta, seurallisuudesta jne jne.. Ainoa kriteeri tuntuu olevan se miltä koira näyttää!
Meilläkin kyseessä on isokokoinen ja todella vaativa sekä aktiivinen rotu, joka ei missään nimessä ole koriste. Sitäkö koiranostajat nykyään vaan tahtoo? Riittää, että koira näyttää hyvältä, luonteella ei niin väliä. Sitten onkin kohta jo käsissä paha lopetusuhan alla oleva ongelmakoira, kun ei ajatella yhtään pärjääkö sen kanssa ihan oikeasti. Niin ja yhdesääkään yhteydenotossa ei tarjolla olevasta kodista kerrota mitään, korkeintaan perheen rakenteesta (lapsia, pariskunta tms.)!
Eli ei käy kateeksi teitä arvon kasvattajat jotka tätä hommaa teette suuremmalla volyymilla, vuodesta toiseen useiden pentujen kanssa. Hyvää kotia on äärettömän vaikea koiralle löytää!
Vastaukset 4
Vanhimmat
on! Monet ottavat koiran vain ja ainoastaan sen perusteella miltä se näyttää. Sitten kun tuleekin ongelmia, ollaan sormi suussa ja ihmetellään kun ei asiat suju. Totuushan on että jokaiselle löytyy sopiva rotu mutta kaikki rodut eivät sovi jokaiselle! Siitähän pitäisi rodun valinnassa lähteä että mitkä ovat rodun tarpeet. Aivan liikaa näkee ongelmakoiria jotka ovat ongelmakoiria vain siksi että on valittu väärä rotu, jonka tarpeita ei kyetä täyttämään.
myin yhden nuoren koirani kotikoiraksi,punakielinen kun oli ja sininen tarttis olla.En ollut sitä myymässä mutta yksi nainen soitteli mulle usein ja kysyi pentuja,kun hän sitten taas soitti tarjosin tyttöä.Hän kertoi kuinka chow chow on hänen ja miehensä pitkäaikainen haave ja kuinka sitä edeltävänä ollut berni oli juuri kuollut.Yksi kääpiökoira heillä on kanssa jne jne.Siis todella mukava pariskunta,myös livenä,yhteyttäkin pidettiin alkuun,kunnes rouvalta lipsahti.Sain sähköpostin joka olikin tarkoitettu sen "kuolleen bernin"uudelle omistajalle ja jossa kyseltiin koiran kuulumisia,samassa postissa kävi ilmi että tyttöni on pelkästään rouvan koira,mies ei siitä pidäkkään ja ajattelee vaan berniä ja uuden sellaisen ottoa.Hyvä koti sillä muuten on,tilaa missä olla vapaana ja valokuvissa hyvin hoidettukkin ja rouva sentään on siihen kovin tyytyväinen,mutta hiukan jäi huono maku tuostakin.Aikaisemmin sijoitin yhden samanrotuisen,silloinkin oikein mukavalle,vakiintuneelle nuorelle parille.Alkuun meni hyvin mutta sitten olisi pitänyt lähteä näyttelyyn ja sieltä alettiin sitten penäämään rahaa bensaan,pesuaineisiin ym kuluihin,sen koiran ainoan näyttelyn olin valinnut n 10 kilsan päästä heiltä.Seuraavaksi samaisella koiralla alkoivat hot spot vaivat ja soittelivat tietysti mulle ja lupasin maksaa puolet lääkärinkuluista.Sanoin,että jos se on todella pahana on kiire lääkäriin vaikka viikonloppu onkin,mutta eivät he sitten haluneet viedä silloin kun"jos tämä olisi kokonaan meidän koira niin tietty vietäisiin mutta..."Silloin meinasi kyllä todella käämit palaa,sijoitussopimus oli tietty tehty taiteen sääntöjen mukaan,kaikki asiat oli sovittu paperille mutta sellainen olo tuli että koira otettiin sitten sijoitukseen vain jotta sen sai edullisemmin,sijoitussopimuksen "velvotteita"ei edes haluttu ymmärtää.Lopulta hot spottia oli niin usein etten halunnut koiraa jalostukseen edes harkita ja he halusivat sen ostaa vaikka olisinkin ostanut sen takaisinkin.kun siitä tuli heidän omansa parani hoitokin...nykyisin kaikki on ok ja koiralla on samanrotuinen kaverikin,kuvissa näyttää ainakin tyytyväiseltä ja hoidetulta.Pointti on se,että vaikka ostotilanteessa luvataan mitä vaan niin aina saa olla varpaillaan sillä tuntuu noita "pikkuvalheita"lipsuvan suusta helpostikkin kun koitetaan puhua itsensä ja tilanteensa myyjää ajatellen hyväksi.
että kasvattaja tenttaa ostajaehdokkaita moneen kertaan sekä kasvotusten että puhelimitse sillä yleensä valehtelijalta lipsahtaa jossain vaiheessa. Aika harva pystyy muistamaan kaikki mitä on kasvattajalle puhunut, varsinkin jos puhuu kaikkien aikuisten perheenjäsenten kanssa.
esim kesällä myydyn nartun uuden omistajan kanssa kun olen ollut tekemisissä...hmm,ainakin puolitoista vuotta ja monesti puhuttiin puhelimessa.Kai hän silti tajusi että s-posti meni väärään osoitteeseen koska nyt ei ole kuulunut mitään.