Olen 9 kuukauden ikäisen pojan yksinhuoltaja äiti.Pojan isä ei ole missään tekemisissä lapsensa kanssa.Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen ja olen miettinyt lapseni pois antamista.Onko kellään kokemuksia tälläisestä tilanteesta??Tiedän että tulen katumaan ja pahasti jos annan lapsen pois mutta en enää yksinkertaisesti jaksa..
Lapsen antaminen pois.
Yh.
133617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hei
Sun kannatta nyt heti ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa sun tunteista ja tilanteesta, varmasti sieltä löytyy apu sulle. Varmasti löytyy muitakin vaihtoehtoja sulle, kun lapsen pois antaminen esim. järjestävät varmaan lapsellesi hoitopaikan ja tarvittaessa viikonlopuiksi sijaisperheen, että pääset lepäämään ja lataamaan "akkuja". Etsi itsellesi apua heti, elä jää miettimään asiaa, koska väsyneenä monesti palaa hermo ja voi tehdä asioita, joita myöhemmin katuu. Tiedän sen itsekkin pienten lasten äitinä, että väsymys on joskus todella raskasta.
Sun poika kummiski tarttee sua ja sulla on jo valmiiksi luotuna side sun poikaan kun hän on jo 9kk vanha. Kyllä suomessa apua saa hyvin ja jos et heti saa apua, mene vaikka turvakotiin ja sano, että nyt on sellanen tilanne, että tarviin paikan missä nukkua vähän, etten tee mitään lapselle, kyllä varmaan auttavat!! toivottavasti saat apua ja tilanteesi selviää, ilman, että annat lapsesi pois.
Hae ihmeessä apua. Ota heti yhteyttä neuvolaan. Sieltä osaavat neuvoa.
Ja jos oikeasti meinaat, että et jaksa lapsen kanssa, niin sijoitus on yksi vaihtoehto. Siinä ei tarvitse luopua lapsesta kokonaan. Itse olen sijaisäiti. Meidän nuorin tuli vauvana. Ja meitä on 2 äitiä, eli bioäiti tapaa lastaan säännöllisesti ja soittelee kuulumisia. Minä hoidan arjen jaksamisen. Yhteistyö sujuu tosi hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Hae heti apua, mutta harkitse tarkoin mitä päätät. Kannattaa nukkua hyvin muutama yö ennen päätöstä. Voimia sinulle.
Auttaisin, jos tietäisin sinun olevan lähellä.
Olen itse 3vuotiaan pojan ja 6kk vanhan tyton aiti ja asun ison rapakon takana.
ymmarran kylla mita tarkoitat....
Minulla ei ole yhtaan kavereita taalla eika perhetta auttamassa ja aviomies on vankilassa.
Taalla ei sossu paljoo auta joten olet omillasi.
Minulla pinna palo nuorimmaisen kanssa hanen kirkuessaan yota paivaa 3kk....kukaan ei auttanut ,ja olin myos erittain masentunut.
Loppujen lopuksi minut laitettiin masennuslaakitykselle ja sain apua lapsieni hoidossa.
Mieti ERITTAIN tarkkaan paatostasi,silla itse halusin tappaa pienokaiseni olin niin masentunut ja vasynyt ja nyt kun sain apua ja laakityksen kohdalleen niin on rauha maassa ja en enaa tieda mita tekisin ilman lapsiani!!! :)
Yrita nahda tulevaisuuteen ja hae paljon apua ja nuku kunnolla ainakin viikko ennenko teet mitaan paatoksia.
Minulla autto heti kun sain nukkua pari yota ku nnolla. Rukoilen puolestasi. :) Paljon voimia Sinulle.
asustat, laitapa tietoa. Jos tilanteesi on noin paha, etkä saa muualta apua, ehkäpä täältä joku ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi.Esimerkiksi minä, asun Pohjois-Pohjanmaalla.Pitkäaikaisesta väsymyksestä on valitettavasti kokemusta.
Hei1
Missä päin asutte pojan kanssa?
Jos lapsen äiti ei rakasta lastaan, niin silloin lapsella on vain kakkoslaadun lapsuus edessään. Rakkaudettoman äidin lapsena on paha olla.
Uupumus, stressi ja masennus salpaavat tunteita, myös rakkautta, mutta se ei kuitenkaan ole sellaista rakkaudettomuutta, jota tässä tarkoitan, sillä tiedäthän jo nyt, että tulet katumaan, jos luovutat lapsesi pois.
Luulenpa, että Suomi on väärällään kaltaisiasi nääntyneitä äitejä, joita kukaan sukulainen ei auta. Tähän pitäisi tulla muutos, asennemuutos.
Sinun pitäisi vakavasti kertoa lähisukulaisillesi tilanteestasi ja antaa näille mahdollisuus oikean tiedon valossa tehdä ratkaisu, joko auttaa sinua ja lastasi tai hylätä teidät. Sama koskee lapsesi isän sukulaisia, vaikkei isä itse olisikaan kiinnostunut teistä, sinusta ja lapsestaan.
Vasta tämän kartoituksen jälkeen, jos todella olet valmis luopumaan lapsestasi, eikä kukaan lapsen oma sukulainen halua häntä itselleen ottaa, on ulkopuoliselle antamisen vuoro. Ehkä niin tylyn suvun ja rakkaudettoman äidin lapselle olisi adoptio sitten armollisempi vaihtoehto.
Sijasvanhemmille antaminen ei ole hyvä ratkaisu, koska lapsi kauniista puheista huolimatta jää roikkumaan sijaiskodin ja huonolla omalla tunnolla varustetun äidin välimaastoon hilluen sitä väliä koko lapsuutensa. Vaarana on, että hänen osakseen tulee siinä terapoida sijaisäitiä ja biologista äitiä, kun kaikki niin yrittää eikä kuitenkaan ole edellytyksiä eikä voimia. Noin pienelle on ottajia ihan oikeesti omaksi adoptiolapsekseen ja adoptiolapsen oikeuksin, jos olet valmis antamaan.
Kuten sanottu, nämä ovat kaikki kakkoslaadun ratkaisuja vauvasi kannalta. Jos luovut hänestä adoptioon tai sijaisuuteen, hän ei koskaan tule samalla tavalla takaisin sinun lapseksesi sen kokemuksen jälkeen.
Pelkäänpä, että uupunut, stressaantunut ja masentunut yksinhuoltajaäiti on monen sortin manipuloinnille altis, ja kaikki he haluavat sinun lapsesi sinulta pois uskotellen sen olevan lapsellesi parasta. Näin ei ole. Mikään ei korvaa omaa äitiä.
Yksinhuoltajuus oli rankkaa rahattomuuden, eristyneen asuinpaikan ja työttömyyteni sekä vammaisuuteni takia.
Mutta nyt.. nuorempi valmistuu tänä keväänä ammattiin, vanhempi on armeijassa. Aika meni nopeasti ja nyt vain kaipaan niitä aikoja kun he olivat pieniä ja luonani.
Ainoa mitä kadun, on etten silloin tajunnut olevani maailman suurimman aarteen omistaja.
kysy reilusti apua ,ei kannata antaa pois.niinkauan kun yövalvomisia on varmaan rassaa.mutta on ensikoteja jossa saa molemmat olla pahimman ajan.sukulaisilta kannattaa ottaa apua ulkoiluun,saa vähän nukkua jossain välissä.rankkaa on ollut yksinhuoltajana mullakin mutta kyllä vastoin käymiset pitää voittaa.
ja lapsen isälle tulee vuoroviikot ja elatus maksut että kannattaa ajatella tulevaisuutta.jos muita lapsia ei tulisikaan tulisi tosi paha mieli.
Mun tapauksessa ainakaan lapsen isälle ei tullut vuoroviikkoja. Matkaa kohti pohjaa niin lujaa...
Etkö käsitä, että on oikeasti yksinhuoltajia, jotka ovat sitä 24/7 ?
Jos joku voi sinua jotenkin auttaa, niin sano se. Kuten jo sanottu, on tukiperheitä ja vaikka mitä olemassa.
Puhu neuvolassa! Aloita sieltä. Monissa paikoissa on perhetukityöntekijöitä neuvoloissa, jotka voivat tehdä kotikäyntejä yms.
Käy läpi sukulaiset, voisiko joku auttaa?
Ystävät?
Tai ota yhteyttä ja tuo vauva vaikka minulle, jotta saat hetken levätä!
Ihan mitä vaan, jottei uupumuksesi pahene!
Itse kärsin jonkin asteisesta lapsettomuudesta ja olisi helppo sano, tuo lapsesi meille. Olemme harkinneet mieheni kanssa adoptioprosessin aloittamista. Kuitenkin lapsellesi olisi varmasti parasta olla sinun kanssasi. Voisitko saada jostain tukiperheen? Lapsi olisi välillä muualla ja saisit omaa aikaa. Itse olen yksinhuoltajaäidin kasvattama ja ihan terve nuori nainen. Ymmärrän, että sinulla on rankkaa. Koita nyt ensin hakea apua ja mieti sitten vasta adoptiota.
Soita sosiaalipäivystykseen ja pyydä apua kaikkina vuorokauden aikoina !!!
sun kannattaa nyt ottaa yhteyttä paikalliseen sos. toimistoon tai pelstakaa lapset ry:hyn. sieltä saat apua itsellesi ja samalla myös lapsellesi. apua saat kyllä kun vaan rohkenet kysyä ja myöntää että tarvitset apua(se ei ole häpeä). meille tulee pelan kautta lapsia kerran kuussa sekä kesällä aina viikoksi toimimme myös lomakotina alle kouluikäsille lapsille. uskom tai älä mutta elämä voittaa!!! tsemppiä ja jaksamista sulle:)