Niin monia se houkuttaa,
sen ihmeellinen hohde.
Ja monia myös koukuttaa,
sen olla suuri kohde.
Sitä ei voi käsittää,
kun voisi olla vapaa.
Vaan aina pitää esittää
tai peittää muulla tapaa.
Jos kuuluisuuden melua
sinulle tarjoo kansa,
niin muista, roskaa, pelua!
Ja vältä tämä ansa.
Ja samoin maineen tunnus,
se jonka antaa valta,
on painava kuin punnus,
et senkään pääse alta.
Et liikkua voi minnekään,
et ketään pakoon pääse.
Vain kotiin, tuskin sinnekään.
Niin, ainoaksi jää se.
sen ihmeellinen hohde.
Ja monia myös koukuttaa,
sen olla suuri kohde.
Sitä ei voi käsittää,
kun voisi olla vapaa.
Vaan aina pitää esittää
tai peittää muulla tapaa.
Jos kuuluisuuden melua
sinulle tarjoo kansa,
niin muista, roskaa, pelua!
Ja vältä tämä ansa.
Ja samoin maineen tunnus,
se jonka antaa valta,
on painava kuin punnus,
et senkään pääse alta.
Et liikkua voi minnekään,
et ketään pakoon pääse.
Vain kotiin, tuskin sinnekään.
Niin, ainoaksi jää se.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kummallista on, että aina löydät sellaisia runo-
aiheita, mitä kukaan muu tällä saitilla ei ole
löytänyt. Mikä kumma vasu Sinulla on, josta niitä
oikein ammennat ?
Kaikilla meillä olisi samat mahdollisuudet
löytää nämä aiheet, mutta vain Sinä sen teet.
En muuten itse haluaisi ainakaan olla kuuluisuus.
Luulenpa, että et Sinäkään.
luulenpa, että me kaikki löydämme omanlaisiamme aiheita; ja runot, kahta ihan samanlaista, alkuperäistä runoa ei edes voi tehdä.
Kuuluisuuden janossa minua ihmetyttää ehkä eniten se, että terveyden jälkeen ihmisen seuraavaksi tärkein arvo on vapaus. Kuuluisuudessa sen menettää auttamatta. Minkä harhan takia se kannattaa uhrata?
kun onneksi saa olla ihan tavallinen
pulliainen kaikkien muiden joukossa.
Ihan säälin kaikkia lööpeissä
roikkuvia julkimoita.
Sinä olit saanut runosi kulkemaan.
Kiitos sinulle taas, toivottavasti et kehu suotta.
Mutta oikeassa olet tavallisuuden siunauksesta. Kuten jossain laulussa julkkiksista sanotaan, sellaisten on paras panna suojaksi sääriluut, etusivun tähteä kun eivät suojaa sivut muut. Eikä juuri muukaan.