Kadonnut

Tänään, kuten niin usein
palasin hetkeen
jolloin lävistit kaikki muurini
Kyynelsilmin katsoin helliin silmiisi
ja sydämeni räjähti
pieniksi pirstaleiksi
kokemattomasta onnesta

Muistan, kuinka silloin pakenin
Tuota outoa tunnetta pelkäsin
-ja taitoasi sisältä koskettaa

Kuitenkin
siitä hetkestä tiesin
kuinka yksin oikeasti olin

Olen taistellut kuin heikkopäinen
löytääkseni sen tunteen
jonka sinä hetkenä löysin
Viimein ymmärsin
kuinka turhaan yritin
Onneen pystyisi en yksin
Eikä rinnaltain löytyisi
onneen kantajaa,
kaiken jakajaa

Niin päätin
Kulkisin siis näin,
avoimin silmin eteenpäin
kunnes onneni löytäisin
uudelleen.
4139
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kuulin erään oikein osuvan vertauksen aivan samaan ongelmaan kuin sinulla runossasi on:

"Aina kun räpäyttää silmiään jää jostain paitsi".

En kuitenkaan suosittele kovinkaan pitkäksi sessioksi tällaista elämäntapaa :)

Äänestä
  • ei kovinkaan pitkäksi sessioksi sovi! On kuin polttaisi kynttilää sen molemmista päistä.

    Kiitos vastauksestasi! =)

    Äänestä

mitä sanaa opettelisin käyttämään koskettavan si-
jaa, koska se olisi oikea kuvaamaan runoasi.

Viiltäviä säkeitä ainakin, ja niin hemmetin tut-
tuja tuntemuksia tässä runossasi on.
Ja kukapa siihen onneen yksin pystyisikään, ei
kukaan.

Kiitos latauksella täytetystä runostasi.

Äänestä
  • Vaikka sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä, niin olen todennut, ettei siihen yksinkään pysty. "Ilman sinua olen vajaa", eli kai meillä se puuttuva puoliskokin jossain on.

    Miten sitten liene, onko tyydyttävä "vain halpoihin kopioihin" "sitä oikeaa" odotellessa? ;-)

    Siinäpä sitä pohdittavaa onkin ja varmasti herättää ristiriitaisia ajatelmia itse kullakin!

    Kiitos sinulle kommentistasi! =)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pörröinen kirjoitti:

Tänään, kuten niin usein
palasin hetkeen
jolloin lävistit kaikki muurini
Kyynelsilmin katsoin helliin silmiisi
ja sydämeni räjähti
pieniksi pirstaleiksi
kokemattomasta onnesta

Muistan, kuinka silloin pakenin
Tuota outoa tunnetta pelkäsin
-ja taitoasi sisältä koskettaa

Kuitenkin
siitä hetkestä tiesin
kuinka yksin oikeasti olin

Olen taistellut kuin heikkopäinen
löytääkseni sen tunteen
jonka sinä hetkenä löysin
Viimein ymmärsin
kuinka turhaan yritin
Onneen pystyisi en yksin
Eikä rinnaltain löytyisi
onneen kantajaa,
kaiken jakajaa

Niin päätin
Kulkisin siis näin,
avoimin silmin eteenpäin
kunnes onneni löytäisin
uudelleen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu