Onko mielestänne normaalia että mieheni 10-vuotiaan tytön äiti, eli siis miehei ex, pitää tytärtään ikäänkuin ystävänä.
Hän saattaa kertoa tyttärelleen parisuhdeongelmistaan. Hänellä ei ole lapselle mitään sääntöjä, kuten sängyn petaus, oman huoneen siivous.. Äiti saattaa jopa voidella leivät lapselleen ja tekee sen mitä tytär pyytää. Äiti mielistelee tytärtään ja yrittää väistellä konflikteja mm. lahjomalla tytärtä tai ostamalla jotain kivaa että lapsi olisi tyytyväinen. Lapsi on hyvin kypsä ja aikuismainen. ilmeisesti juuri siitä ssytä että lapsen äiti pitää lastaan samalla tasolla.
Ehkä äiti yrittää hyvittää sitä, että lapsen äiti ja minun mieheni erosivat jo lapsen ollessa pari vuotias mutta mielestäni se ei oikeuta äitiä moiseen käytökseen. Mieheni koittaa olla lapselleen auktoriteetti koska äiti ei siihen kykene.
Haluaisin tästä aiheesta RAKENTAVAA keskutelua monelta eri kantilta.
Hän saattaa kertoa tyttärelleen parisuhdeongelmistaan. Hänellä ei ole lapselle mitään sääntöjä, kuten sängyn petaus, oman huoneen siivous.. Äiti saattaa jopa voidella leivät lapselleen ja tekee sen mitä tytär pyytää. Äiti mielistelee tytärtään ja yrittää väistellä konflikteja mm. lahjomalla tytärtä tai ostamalla jotain kivaa että lapsi olisi tyytyväinen. Lapsi on hyvin kypsä ja aikuismainen. ilmeisesti juuri siitä ssytä että lapsen äiti pitää lastaan samalla tasolla.
Ehkä äiti yrittää hyvittää sitä, että lapsen äiti ja minun mieheni erosivat jo lapsen ollessa pari vuotias mutta mielestäni se ei oikeuta äitiä moiseen käytökseen. Mieheni koittaa olla lapselleen auktoriteetti koska äiti ei siihen kykene.
Haluaisin tästä aiheesta RAKENTAVAA keskutelua monelta eri kantilta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ulkopuolinen.
kyllä minä olen ihan sisäpuolinen, mieheni mielestä etenkin. Ja arvaas mitä, lapsen äiti on meidän perheen ulkopuolinen, etenkin mieheni mielestä ;)
kotonaan lastaan, niin ei kuulus sulle yhtään! se on heidän juttunsa. ja se on heidän perheen asia, ja siinä perheessä sinä olet kyllä ulkopuolinen. Vai kuulutko sinä ex-vaimon perheeseen?
oma paikka ihan hakusessa....voi naisparkaa.
lueppa otsikko uudelleen.
ex-miehen,ja lasten elämään.Joten kukapa siinä siis olikaan ulkopuolinen..niinpä,se oireileva ex-nainen,joka ei osaa kasvattaa lapsiaan vaan sysää oman epäonnistumisensa ex-miehen uuteen perheeseen.
Olen itsekkin ex-vaimo,mutta en ees kehtais väittää että ex-mieheni vaimo on "ulkopuolinen"..hän kuuluu ihan yhtälailla lapsieni perheeseen,sisarpuolensa ja isänsä kanssa.
Ex-nainen on siis joukossa yksin,ja ulkopuolinen!
nyksälle kuuluu miten äiti kasvattaa omaa lastaan omassa kotonaan? Ei helvetti, pitääkö siihenkin nyt puuttua taas jotenkin? Olkoot äiti yksin ja ypöyksin, mut on sillä se lapsi kotonaan ja jos laps on tyytyväinen niin mitäs sitten. Te elelette omassa huushollissa, ja thats it.
"ulkopuolinen"?
Kun hän on perheeseen kuuluva,hän ei ole silloin ulkopuolinen.
Onko vaikea tajuta että uusperhe on ihan yhtä tärkeä ja pätevä kuin se aiempi loppuun kulunut ja käytetty suhdekkin??!!
lähivanhempana toimiva ei selviydy arjesta lapsen kanssa...vaan sysää kaiken kasvatusvastuun vanhemmalle,joka ei edes lapsen arjessa ole..niin kyllä se asia siinä tapauksessa kuuluu etävanhemmalle,ja sen myötä myös "etävanhemman puolisolle"...sillä kasvatusvastuun hänkin joutuu ottamaan,koska samassa kodissa asuu.
Ja mikä sinä olet ketään nimittelemään "nyksäksi"?
Sinä itsehän se entinen olet.
naisten on vain vaikea tajuta sitä etteivät miehet ees mieti niitä entisiä suhteitaan..tärkein kun on se nykyinen parisuhde.
Joku nainen tuolla jossain tekstissä väitti että miehet muka valitsisivat naisystävänsä sen mukaan millainen se ed. nainen oli...miehet ovat kuitenkin asiasta eri mieltä..ajattelevat siten että kun on yhdestä kamalasta eroon päässyt..niin ei kait kukaan ole niin sekopää että ottaisi uuden samanlaisen kumppaniks;)
Ei ole koskaan hyvä, jos lasta kohdellaan kuin pientä aikuista tai jos hänellä ei ole ikäiselleen sopivaa vastuuta ja oikeuksia. Ne ovat jokaisesta kasvatusoppaasta luettavia asioita.
Kuitenkin, tilannehan on se, että ei sille mitään voi.
Asia nyt vain on niin, että erittäin monet vanhemmat yrittävät olla lapselle ystäviä. Kai nyt olet lukenut, että vanhemmuus on kateissa. Ehkä vanhemmat pelkäävät lapsen rakkauden menetystä, jos ei ole "kiva". Lapsi kuitenkin rakastaa isää/äitiä vaikka ei olisikaan aina niin mukava.
Ehkä ex on myös muussa elämässään se kiltti, myötäilevä, konflikteja karttava ihminen. Silloin on aika vaikea vaatia häntä olemaan toisenlainen kasvattaja.
Jos ex saa kuitenkin kasvatettua lapsesta hyväkäytöksisen ja oikeudentajuisen ihmisen, niin ei se leivän voitelu niin kamalaa ole. Armejaan tulee poikia, joille äiti kuorinut perunat ja siellä jää kuoriperunat syömättä.
Jos teillä on kykyä ja kanttia opettaa lapselle, että joskus on ikäviäkin asioita tehtävä, niin onhan sekin jotain. Jotkut lapset ei opi sitä kun vasta aikuisena, kun molemmat hyysäävät.
Tarkastelet nyt tätä tosi yksipuoliselta kannalta ja aika negatiivisesti. Onko lapsi tasapainoinen ja onnellinen? Pitääkö äiti hänestä huolta? Saako hän nauttia lapsuudestaan, tunteeko hän että häntä rakastetaan?
Ihmiset ovat erilaisia kasvattajia, ja ehkä asiat joita hän tekee ovat erilaisia joita itse tekisit. On myös monta tapaa olla auktoriteetti; te ette näe heidän kotinsa sisään ja tiedä sitä minkälainen auktoriteetti äiti tosiasiassa on. Auktoriteetti voi olla ilman tiukkaa käskytystäkin.
Tuo parisuhteista ym. puhuminen voi olla vähän tulenherkkää: On kuitenkin tärkeää että lapselle kerrotaan asioista joita hän näkee; esim jos äidin ihmissuhde katkeaa ja hän on surullinen on tärkeä että hän kertoo lapselle mistä suru johtuu. Lasta ei saisi kuitenkaan pitää tunteiden vuodatuskaivona, sitä varten on tyttökaverit :).
Perheissä voi olla myös erilaisia sääntöjä.
Voisitko ottaa yhdessä miehesi kanssa asian puheeksi äidin kanssa? Hyvässä hengessä siis :). Uskon että tässä on välillä väärinkäsitystä ja vähän rikkinäistä puhelintakin, voi olla että te tiedätte vaan puolitotuuden asioista.
aikoinaan miettinyt siten että olen lapsilleni ensisijaisesti äiti...en ystävä,vaan aikuinen kasvattaja..vanhempi johon tukeutua ilon tai surun hetkellä.
Ystävänsä he etsivät ihan itse..tyttäreni on 11 vuotias,ja meillä on läheiset välit..varmasti siksikin että hän on ison poikajoukon keskellä ainoa tyttö.
Käymme yhdessä shoppailemassa,ja juttelemme musiikista tai tv-sarjoista..mutta koskaan me emme
ole jutelleet lapsille kuulumattomista asioista,kuten esim. aikuisten parisuhteista tms.
Tokihan olemme käsitelleet minun ja hänen isänsä eroasian siltä osin kun lapsi on itse asian puheeksi ottanut,mutta aivan kaikkea ei lapsenkaan tarvitse tietää..ei hän edes voisi aikuisten maailmaa ymmärtää.
On meillä kodissa säännöt, siisteyskasvatus- sekä hyvät tavat opetettu lapsille..silti teen toisinaan välipala leivät lapsille..niille isommille, 15 vuotiaillekkin.
Teen ne siksi koska äidit nyt vain tekevät sellaisia asioita..se on myös kivaa ja aivan normaalia.
Vaikea se on toisen puolesta sanoa mikä on normaalia,tai yrittääkö kuka hyvittää ja mitä..anna sinä sen äidin olla äiti,äläkä moiti turhaan tuollaisia asioita.
tosta hyvää kyllä seuraa.... Itse olen yksinhuoltaja...mutta ei koskaan tulisi mieleen että rupean lapsen kanssa kaveeramaan...hänelle olen äiti, joka sanoo säännöt ja kantaa hänen murheensa...lapsen pitää saada olla lapsi ja leikkiä. Ei aikuisten murheet taikka suhdeongelmat kuulu ton ikäiselle....on viel lapsi. Vanhempi kantaa vastuu, ohjaa/opettaa lasta ja suojelee lasta tolla muijal kyl on niinsanotusti roolit sekaisin
Itselläni on hiukan samankaltainen tilanne. Seurustelen miehen kanssa jolla on lapsia. Lapsien äiti eli miesystäväni ex käyttäytyy hyvin erikoisesti lapsiaan kohtaan. Hän ei kykene huolehtimaan lapsistaan ja on myöntänyt sen itsekin. Hän ei kykene minkäänlaiseen kurinpitoon ja yrittää mielyttää lapsia lahjoilla. Osaa syy taitaa olla huono omatunto kun ei ole pystynyt olemaan äiti lapsilleen. Kaikista ei vain ole äidiksi!