(Alla oleva kirjoitelma
tarkoitettu itseironiseksi
tutkiskeluksi miksei osaa
olla itse koskaan kiitollinen, ei niinkään
puhtaaksi angstiksi, mikäli teksti jää
epäselväksi, 3 viimeistä säettä oleelliset.)
Ja niin, en tosiaankaan ole mikään alan ammattilainen, kirjoitin ihan mieleenjuolahduksena :)
-Jo kuultu kurjuus
kun mun korvat lopettaa kuulemisen
mun mieli kaiken huutamisen
silmät kaiken huomaamisen
se voi hetken tuoda rauhallisen
pienen hetken turvallisen
tämän kaiken löytäminen
on tehtävän takana tuskallisen
mut senkin tavoittamisen
saa kun käy yli rajan tarvitsemisen
jotta voi käydä puheesta toimeen tekemisen
tuska angsti tuo sen kaiken
tarpeesta avautumisen
pienen hetken hiljaisen
kun voi edes kuvitella
tekevänsä sen
eikä aina vain valitella
ikävyyksissään uiskennella
teksti kulkee mieli laukkaavi
illan hämärä järjen valon taittaavi
laittavi sen kulkemahan
läpi spektrin mustan ja tumman puhuvan
ei loppua näy tällä
harmaalla näytelmällä
päivät kuin kopiot muista päivistä
se kaihon tuo ihmisellä
ja sen mielellä itkevällä
rupeaa piruparka purkamahan
murheitansa yksin ilta auringon alla
pitkään se miettyttävi
mikä se kortehetta kuljettavi
rivejä ripeasti täyttävi
ei koskaan ilosta luoja luovuutta suo
vaan aina murheen alhossa
täyttyvät rivit ikävät nuo
ei koskaan osaa kiittää
harvoin hyvistä päivistä onnen satoa niittää
ei koskaan rivejä ylpeitä urheita hyvällä siemenellä siittää
vaan kun kaikki pieles' on
kas näitähän täällä taasen pitkät pätkät pirulaiset
toki riittää.
Nauraappa voi harakatkin
sekä elämien laajojen eläjätkin
Kurjille kirjaisimille tällaisille
sarjoiksi hätäillen väänneltyille
mutta taata sen teille voin
että aidoin sydämmin tämän kaiken tunnelmoin
jotta tämän luku hetken teille voida soin.
Kiitos.
tarkoitettu itseironiseksi
tutkiskeluksi miksei osaa
olla itse koskaan kiitollinen, ei niinkään
puhtaaksi angstiksi, mikäli teksti jää
epäselväksi, 3 viimeistä säettä oleelliset.)
Ja niin, en tosiaankaan ole mikään alan ammattilainen, kirjoitin ihan mieleenjuolahduksena :)
-Jo kuultu kurjuus
kun mun korvat lopettaa kuulemisen
mun mieli kaiken huutamisen
silmät kaiken huomaamisen
se voi hetken tuoda rauhallisen
pienen hetken turvallisen
tämän kaiken löytäminen
on tehtävän takana tuskallisen
mut senkin tavoittamisen
saa kun käy yli rajan tarvitsemisen
jotta voi käydä puheesta toimeen tekemisen
tuska angsti tuo sen kaiken
tarpeesta avautumisen
pienen hetken hiljaisen
kun voi edes kuvitella
tekevänsä sen
eikä aina vain valitella
ikävyyksissään uiskennella
teksti kulkee mieli laukkaavi
illan hämärä järjen valon taittaavi
laittavi sen kulkemahan
läpi spektrin mustan ja tumman puhuvan
ei loppua näy tällä
harmaalla näytelmällä
päivät kuin kopiot muista päivistä
se kaihon tuo ihmisellä
ja sen mielellä itkevällä
rupeaa piruparka purkamahan
murheitansa yksin ilta auringon alla
pitkään se miettyttävi
mikä se kortehetta kuljettavi
rivejä ripeasti täyttävi
ei koskaan ilosta luoja luovuutta suo
vaan aina murheen alhossa
täyttyvät rivit ikävät nuo
ei koskaan osaa kiittää
harvoin hyvistä päivistä onnen satoa niittää
ei koskaan rivejä ylpeitä urheita hyvällä siemenellä siittää
vaan kun kaikki pieles' on
kas näitähän täällä taasen pitkät pätkät pirulaiset
toki riittää.
Nauraappa voi harakatkin
sekä elämien laajojen eläjätkin
Kurjille kirjaisimille tällaisille
sarjoiksi hätäillen väänneltyille
mutta taata sen teille voin
että aidoin sydämmin tämän kaiken tunnelmoin
jotta tämän luku hetken teille voida soin.
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiitos lukuhetkestä!
Kyllä tää oli ihan kokonaisena viestissäkin mutta toinen lukukerta avarsi näkemystä :) Peesaan edellistä kirjoittajaa.