Hei!
Minulla on 12-vuotias lapsi.
Erosin hänen isästään jo silloin kun odotin lasta.
Halusin kuitenkin isyyden tunnustuksen joka tehtiinkin dna-testillä.
Isä ei ole halunnut ottaa mitään yhteyttä lapseen, vasta kun nyt.
Olen siitä todella iloinen...parempi myöhään kun ei koskaan.
Mutta nyt onkin lapsi ongelmana. Hän ei halua puhua edes puhelimessa isänsä kanssa.
Mikähän tässä olisi oikea tapa alkaa herättään tätä suhdetta?
Pitäisikö vaan pakottaa lapsi, vai antaa hänen "sulatella" asiaa ja muitutella aina silloin tällöin, että olisiko jo valmis ottamaan isäänsä yhteyttä?
Voi kun tietäisi mikä olisi parasta?
Minulla on 12-vuotias lapsi.
Erosin hänen isästään jo silloin kun odotin lasta.
Halusin kuitenkin isyyden tunnustuksen joka tehtiinkin dna-testillä.
Isä ei ole halunnut ottaa mitään yhteyttä lapseen, vasta kun nyt.
Olen siitä todella iloinen...parempi myöhään kun ei koskaan.
Mutta nyt onkin lapsi ongelmana. Hän ei halua puhua edes puhelimessa isänsä kanssa.
Mikähän tässä olisi oikea tapa alkaa herättään tätä suhdetta?
Pitäisikö vaan pakottaa lapsi, vai antaa hänen "sulatella" asiaa ja muitutella aina silloin tällöin, että olisiko jo valmis ottamaan isäänsä yhteyttä?
Voi kun tietäisi mikä olisi parasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs jos antaisit hänelle tilaa. Ja ajattelemisen aihetta. Kertoisit että sinusta on hienoa, että isä edes nyt on ymmärtänyt, kuinka hieno asia oma lapsi on. Että lasta joskus vanhemmiten voi surettaa, jos kuitenkaan ei ole tutustunut isäänsä, nyt kun siihen on mahdollisuus. Jospa he voisivat aloittaa lyhyemmillä tapaamisilla, ei heti yöksi. Vaikka mennä yhdessä kaupungille pizzalle tai keilaamaan ensiksi. Tai isä tulla käymään kahvilla luonasi, lasta voisi auttaa jos näkisi, että sinun suhtautumisesi häneen on ok.
Ajan kanssa, pikku hiljaa.
Anna lapsen päättää. On jo niin iso.
Asiassa voi olla sekin että tuntee lojaalisuutensa sinua kohtaan menevän jos osoittaa kiinnostusta isäänsä. Tuossa auttaa neuvo jonka jo saitkin toisaalla, kutsu isä kylään. Puhu rauhallisesti lapselle, osoita että sinä hyväksyt isän, ettetkä koe sen olevan teidän yhteisestä ajasta pois vaikka isänsä kanssa onkin. Sano vaikka että äiti saa lomaa, vapaata ja hän saa tutustua isäänsä.
Hiljaa hyvä :)
nimim.sama meillä jo takana
Siis älä ainakaan pakota!! Eihän lapsesi tunne edes isäänsä. Ovatko koskaan nähneetkään?
Minulla 10v poika joka myöskään ei ole tavannut isäänsä kun viimeksi kaksivuotiaana eli ei muista häntä. Meillä toisinpäin, siis poika haluaisi tavata isänsä mutta isä ei poikaa...
niin minkäs teet....
Omasta kokemuksesta sanoisin, että anna lapsen itse päättää tutustumisesta.
Olen ollut kolme, kun vanhempani erosivat ja siitä lähtien isäpuoleni on ollut meidän perheen isä.
Alkoholisti-isäni otti ekan kerran minuun yhteyttä sossun kautta, kun olin 16v. ja kirjoitin takas kirjeen, missä kerroin että hyvin menee eikä ole mielenkiintoa "sotkea asioita". Silloin ei TOSIAANKAAN KIINNOSTANUT mikään "isä", joka ei ollut siihenkään mennessä ottanut isyydestään mitään vastuuta ja yhtäkkiä ilmestyi kirjeellä elämääni -vieras ihminen...
Meni muutama vuosi ja yli kakskymppisenä otin itse selvää isästäni kun huomasin ajattelevani usein, että mitähän sille kuuluu, millanen se on, onkohan se vielä elossa jne. Soitin hänelle ja treffattiin. Siitä lähtien, n.7v ollaan oltu yhteyksissä.
Päivääkään en ole katunut, että tutustuin biologiseen isääni, vaikka onneton alkoholisti-reppana onkin. On ollut mielenkiitoista tutustua siihen sukuun ja huomata asioita mitkä olen selkeesti periny sieltäpäin;) Lisäksi oli jännä tutustua uusiin sisaruksiini..
Luulisin, että 12-vuotiaskin on jo riittävän iso tekemään oman valintansa ton asian suhteen. Se mies on hänelle kuitenkin täysin vieras, muista se. Mutta hyvä, että olette tarjonneet hänelle ainakin mahdollisuuden, voihan olla, että lapsi vielä kiinnostuu..:)