Mitä tehdä kuolleille tai kuoleville tunteille?

Onko kyse erosta, siis miehestä tai tyttöystävästä? Onko joku läheinen kuollut?
Kannattaa nauttia omasta elämästään ja mennä esim. lomalle jonnekin, minne olisi aina halunnut päästä. Paikalleen ei kannata jäädä. Kaikki muuttuu koko ajan.

Omia tunteitani olen yrittänyt kuolettaa sekä aktiivisesti liiskaamalla että passiivisesti odottamalla että korahtaisiko jo viimeisen kerran ja lopettaisi elämäni terrorisoinnin. Hiipuneet ne on turhautumiseen ja tilanteen mahdottomuuteen mutta valehtelisin jos väittäisin niiden sammahtaneen lopullisesti.

Ei kai niistä pääse eroon aktiivisesti mitenkään. Hankalaa kun ei oikein sitten osaa mennä eteenpäinkään elämässä. Ehkä joku kaunis päivä herää ja huomaa että no nyt ne on sammuneet! Sitä ihmettä odotellessa...

Liittyykö simahtavat tunteet suhteeseen tai muuhun? Jos parisuhde on kunnossa, niin luulisi että siitä saa voimaa.

mun mies sanoi rakastuneensa tässä samassa taloryppäässä asuvaan naiseen. Tutustuin mieheeni jo peruskoulussa ja kuvittelimme, että tämä suhde jatkuu, kunnes ”kuolema meidät erottaa”. Niin ei kuitenkaan käynyt. Olen 32 v. ja meillä on kaksi lasta, 12 v. ja 5 v. Tämä uusi nainen (36) on lapseton ja asuu yksin. Sinne mun mies kantoi omat tavaransa ja vaatteensa. En osaa nyt tehdä oikein mitään järkevää. Lisäksi rakastan edelleen mun miestäni, vaikka hän ei enää minua. Oleminenkin vie voimat. Tyttökavereista on ollut suuri apu. Näistä tunteista en koskaan pääse eroon.

Olen aina niin tarkka: miten mulle käy näin?

   että siinä on pikkutyttö, joka ei osaa pitää miestään. Jokseenkin näin sanoi mulle, mun mua vanhempi sisareni. Minä hoidin kaksi lastamme, pesin pyykin, hoidin asuntomme siivouksen, tein joka päivä ruokaa kolme kertaa. Olin kuuntelija, rakastaja, hoidin raha-asiat, kirjoitin miehen töitä puhtaaksi, kävin ottamassa hänelle valokopioita, vein lapset lääkäreille ja vaikka mitä. Rakastin kaikkia ja rakastan vieläkin, mutta minulla on enää vain lapset ja omat ystäväni ja sukulaisemme. Vieläkin käyn katsomassa mieheni äitiä, kun hän ei ole sanonut tälle, että on itse muuttanut pois. Minä en raaski sanoa sitä vanhalle ihmiselle. Tyttöystäväni jaksaa kuunnella minua, ja minä, hetero, luulen taas ihastuneeni häneen. Saa nähdä??

Mitä olisin voinut vielä tehdä, mutta en olisi kyllä edes jaksanut.

Toivotko miehesi muuttavan takaisin sinun ja lastenne luokse vai toivotko hänen jäävän uuden ”rakastettunsa” luo tai jotain muuta? Mieti tarkkaan ja voit sanoa sen hänellekin. Mutta älä sitten erehdy.

Kun olen rakastunut johonkin ja alkanut rakastaa, se tunne ei ole koskaan kadonnut.