omistaja siis..tai koira.. en tiedä mutta hermot menee totaalisesti.
Koirani (seropi mm.rotikkaa) reilut kaksi vuotta ikää muuttui muuton jälkeen eli n.puoli vuotta sitten täydeksi "piiiiip"ksi.
Viimeksi tänään lenkillä(kuonopanta niinkuin yleensä käytössä) tuli tilanne jossa siirsin (samalla käskien siirtymään) koiraa normaalilla tavalla autotien puolelta ojan puolelle niin koirahan sai nykyisen tapansa mukaan kohtauksen niin kuin olisin vähintään lyönyt sitä tms. Eli meni keskelle tietä autojen puolelle ja jouduin väkisellä sen sieltä kiskomaan pois ettei jää auton alle. Koira sitten luimussa lähtee kiskomaan täysiä pää vinossa eteenpäin ja huomasin että edessä päin on säretty pullo maahan joten totta kai pyysin koiraa siirtymään mutta Ehei..koira juoksee suurinpiirtein paniikissa pullon sirpaleiden päältä kuin korvattomana eli se ei silloin kuule eikä näe minua kun sillä sattuu tuollainen tilanne päällensä..prkl että tuo vie hermot minulta täysin.
Nuita "tilanteita" siis alkoi tulla heti muuton jälkeen eri alueelle ja samalla koirasta tuli hyökkäilevä muita koiria kohtaan (jota ei ennen ollut), uusin villitys ennen niin luotettavassa koirassa on sen karkailu eli sitä ei uskalla päästää irti enää kun ei tiedä tuleeko takaisin sen jälkeen..tähän asti on tullut mutta ei enää käskystä/nameilla houkuttelun jälkeen vaan sitten kun neiti sitä itse tahtoo ja niinhän sen ei tod. kuulu mennä. Ei ainakaan meillä.
Turha kenenkään sitten sanoa että olen ottanut liian vaativan koiran tms. koska ennen muuttoa koira totteli todella hyvin,niin sisällä kuin ulkonakin.
Oli siis saanut kotikoulutusta koko ikänsä ja samaan malliin sitä jatkoin muuton jälkeenkin. Nyt saisin lenkillä vaikka päästää hihnasta irti eikä koira korvaansa lotkauttaisi vaan jatkaisi luultavasti matkaansa sinne minne tahtoisi..
Juoksujen jälkeen tuo ongelmakäyttäytyminen vain voimistui mielestäni ja siitä on nyt n.3kk
Lisäksi koira on herkistynyt siinä mielessä että (koiralla heikko hämärä näkö ollut aina) hämärällä murisee kaikkia ja kaiken lähestulkoon jos se onm muka jotenkin epäilyttävää koiran mielestä..Ai niin ja koira on nyt suurinpiirtein viimeisen viikon aikana pari kertaa varastanut pöydältä ruokaa jota se ei ikinä ennen ole tehnyt koska tietää sen olevan kiellettyä..
Onko nyt niin että koira on omasta mielestään POMO?? Vaikka esim. ruokaa ei saa ilman lupaani, ei puolusta luita tms. eikä sohvaa vaan hyppää heti käskystäni alas...jne.
Jos jollakin samankaltaisia kokemuksia niin kertokaa miten niistä selvittiin:)
Koirani (seropi mm.rotikkaa) reilut kaksi vuotta ikää muuttui muuton jälkeen eli n.puoli vuotta sitten täydeksi "piiiiip"ksi.
Viimeksi tänään lenkillä(kuonopanta niinkuin yleensä käytössä) tuli tilanne jossa siirsin (samalla käskien siirtymään) koiraa normaalilla tavalla autotien puolelta ojan puolelle niin koirahan sai nykyisen tapansa mukaan kohtauksen niin kuin olisin vähintään lyönyt sitä tms. Eli meni keskelle tietä autojen puolelle ja jouduin väkisellä sen sieltä kiskomaan pois ettei jää auton alle. Koira sitten luimussa lähtee kiskomaan täysiä pää vinossa eteenpäin ja huomasin että edessä päin on säretty pullo maahan joten totta kai pyysin koiraa siirtymään mutta Ehei..koira juoksee suurinpiirtein paniikissa pullon sirpaleiden päältä kuin korvattomana eli se ei silloin kuule eikä näe minua kun sillä sattuu tuollainen tilanne päällensä..prkl että tuo vie hermot minulta täysin.
Nuita "tilanteita" siis alkoi tulla heti muuton jälkeen eri alueelle ja samalla koirasta tuli hyökkäilevä muita koiria kohtaan (jota ei ennen ollut), uusin villitys ennen niin luotettavassa koirassa on sen karkailu eli sitä ei uskalla päästää irti enää kun ei tiedä tuleeko takaisin sen jälkeen..tähän asti on tullut mutta ei enää käskystä/nameilla houkuttelun jälkeen vaan sitten kun neiti sitä itse tahtoo ja niinhän sen ei tod. kuulu mennä. Ei ainakaan meillä.
Turha kenenkään sitten sanoa että olen ottanut liian vaativan koiran tms. koska ennen muuttoa koira totteli todella hyvin,niin sisällä kuin ulkonakin.
Oli siis saanut kotikoulutusta koko ikänsä ja samaan malliin sitä jatkoin muuton jälkeenkin. Nyt saisin lenkillä vaikka päästää hihnasta irti eikä koira korvaansa lotkauttaisi vaan jatkaisi luultavasti matkaansa sinne minne tahtoisi..
Juoksujen jälkeen tuo ongelmakäyttäytyminen vain voimistui mielestäni ja siitä on nyt n.3kk
Lisäksi koira on herkistynyt siinä mielessä että (koiralla heikko hämärä näkö ollut aina) hämärällä murisee kaikkia ja kaiken lähestulkoon jos se onm muka jotenkin epäilyttävää koiran mielestä..Ai niin ja koira on nyt suurinpiirtein viimeisen viikon aikana pari kertaa varastanut pöydältä ruokaa jota se ei ikinä ennen ole tehnyt koska tietää sen olevan kiellettyä..
Onko nyt niin että koira on omasta mielestään POMO?? Vaikka esim. ruokaa ei saa ilman lupaani, ei puolusta luita tms. eikä sohvaa vaan hyppää heti käskystäni alas...jne.
Jos jollakin samankaltaisia kokemuksia niin kertokaa miten niistä selvittiin:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensinnäkin - koirallasi on murrosikä. Vastoin toisinaan kuulemaani käsitystä suuren, etenkin molossityyppisen koiran aikuistuminen voi kestää helposti kolmivuotiaaksi, jopa kauemmin. Muuttunut ympäristö voi jopa laukaista oireet, kuten mikä tahansa muukin stressitekijä. Koiran vaativuudesta ei voi sanoa yhtään mitään, ennen kuin se on saavuttanut aikuistumisvaiheen - omalla koirallani tämä kesti vuotiaasta noin kolmivuotiaaksi, mitä ennen se oli varsinainen herranterttu. Se, onko koirasi liian vaativa sinulle, mitataan juuri nyt.
Toiseksi kannattaisi tutkituttaa koiran näkö ja kuulo eläinlääkärillä. Heikentyneet aistit saattavat aiheuttaa kummallisia käytösmuutoksia ja epävarmuutta.
Kolmanneksi kokeile kuljettaa koiraa _ainoastaan_ vasemmalla sivullasi koiran lapa jalkasi vieressä. Näin se on sinulla hallinnassa ainakin fyysisesti, eikä noita epämukavia tilanteita pääse syntymään. Koska koira tarvitsee ehdottomasti riittävästi myös vapaampaa olemista lenkeillä, voit "vapauttaa" sen sivulla kulkemisesta erillisellä luvalla, jolloin menet yksinkertaisesti itse koiran perässä ja annat sen haistella ja tehdä muuta koiramaista. Kun jatkat eteenpäin, otat koiran taas sivulle.
Murrosikäinen ja/tai stressaantunut koira tarvitsee ihmisensä tukea, ja sen täytyy kokea voivansa luottaa omistajaansa. Kunnioitusta ei tipu hermostumalla tai turhautumalla, vaan johdonmukaisella otteella.