olen pitänyt välivuoden lukiosta valmistumisen jälkeen. tarkoituksena oli käydä koko vuosi töissä ja miettiä samalla mitä haluan tehdä tästä eteenpäin elämässäni. olen kuitenkin ollut vain noin 4 kuukautta yhtämittaisesti työssä, olen kuitenkin hakenut töitä aktiivisesti, päivittäin tuloksetta. vuosi on siis ollut kaikkea muuta kuin "tuottelias". haaveenani on päästä taidekouluun, mutta ns. järkevä ääni päässäni sanoo että hankkisin koulutuksen jonka avulla pääsen töihin ja saan säännöllistä palkkaa. samalla ajattelen kuitenkin ajattelen, että kadun loppuelämäni jos en edes yritä, ymmärrän kylmän totuuden taitelijana elämisestä varsinkin suomessa. toisaalta haluaisin toteuttaa unelman, sitähän elämä on, unelmien toteuttamista. minulla ei kuitenkaan ole polttavaa tarvetta olla tekemässä koko ajan kuvia kuten monilla muilla, viime vuoden kuluessa tein vain neljä maalausta. sain innoituksen alkaa maalata yleensä kun näin muiden ihmisten upeita tuotoksia. eikö minussa ole siis sisälläni taitelijaa? minulla on melko huono itsetunto enkä oikein luota itseeni, tyhjä paperi tai kangas ahdistaa minua ja aloittaminen on hyvin vaikeaa. voi olla, että luonteellani ei pärjää. sellainen elämäntapa ja ammatti kuitenkin vetää minua ihan mielettömästi puoleensa, mikä neuvoksi? olen hukassa.
ps. en tarkoita että sisäänpääsyni kouluun olisi itsestäänselvyys, kirjoitin tämän sillä ajatuksella että minulle suotaisi mahdollisuus.
ps. en tarkoita että sisäänpääsyni kouluun olisi itsestäänselvyys, kirjoitin tämän sillä ajatuksella että minulle suotaisi mahdollisuus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaisi varmaan ensin hakeutua jonnekin lyhyemmälle koulutusjaksolle, jotta pääset tutustumaan omaan taiteelliseen puoleesi paremmin, pelkkä itsekseen miettiminen ei pitkälle vie :).
Suomessa on paljon esim. kuvataidepainotteisia kansanopistoja, joista moni kuvataiteilija, kuvataideopettaja tms on lähtenyt liikkeelle. Kurssit ovat yleensä vuoden mittaisia ja opetus intensiivistä. Uskoisin että sieltä lähtisi myös itsetuntopuoli aukeamaan uudella tavalla.
Kun luin tuota kirjoitustasi niin haistoin että sinua kiinnostaisi taidekin. Toisaalta kuitenkin minua hiukan arveluttaa kun sinulla on tuollaisia pelkoja:
"minulla on melko huono itsetunto enkä oikein luota itseeni, tyhjä paperi tai kangas ahdistaa minua ja aloittaminen on hyvin vaikeaa. voi olla, että luonteellani ei pärjää."
Ainakin minut se pistää hiukan mietteliääksi?
Kuitenkin, sinulla on vielä elämä edessäsi kun olet noin nuori.
Minä olen jo sen ikäinen että tietäisin tässä vaiheessa mitä tekisin toisin jos olisin sinun ikäisesi.
Minä olen aina katunut sitä että en tehnyt elämässäni oikeasti niitä valintoja mihin tunsin oikeasti mielenkiintoa. Tunnustan suoraan että minua kiinnosti silloin muun muassa taiteilijaksi ryhtyminen kun minulla oli lahjojakin siihen jos kouluni opettajiin on uskominen. Kuitenkin silloin lähdin "varman toimeentulon" perään joka minua nyt tavattomasti kaduttaa. Mikä minun olisi estänyt silloin kokeilemasta?...ei mikään.
Vetoan edelleenkin tuohon sinun ikääsi. Nyt sinun kannattaa ihan oikeasti kokeilla onko tuo se "oikea tie". Sinulla tulee vielä eteesi lukuisia kertoja tehdä oma "inventaario" valinnoistasi.
Kokeile nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Mutta jos se "valkea paperi" jatkossakin sinua ahdistaa niin luultavasti siitä hommasta silloin tulee pakkopullaa ja kehoitan miettimään muita ratkaisuja. Lycka till!
Täälläkö ketjussa sama henkilö kertoo miettineensä taitelijan uraa koska opettajat pitivät häntä lahjakkaana? Tuolla vanhassa ketjussa sain P:tä Idiotixilta ja Barelta niskaani, kun erehdyin mainitsemaan, että minä ilmeisesti olen syntyjääni lahjakas, koska usempi eri (4kpl on jo aika iso otos)kuvamataidon opettajaa arvosti taitojani 10 arvoiseksi... Kannattaa pysyä linjassa. Sinä siis sittenkin ymmärrät, että toiset on lahjakkaampia kuin toiset...ilman "treenamistakin"
Jos joku ottaa opikseen ja muuttaa mieltään, niin sillehän voi myhäillä tyytyväisenä. Ei kannata alkaa pilkata.
Olin hyvä melkein kaikessa, paitsi musiikissa ja urheilussa, mutta piirustukseen minulla oli luontaiset lahjat, ja se oli suvussa muillakin.
Kaikki olivat ihmeissään, kun en mennytkään opiskelemaan taidetta, enkä edes yliopistoon. Menin opistoon, ja minusta tuli käsityöläinen. Hyvä olen siinäkin, ja se on ollut minulle hyvä. Ansaitsen elantoni. Tuotteitani arvostetaan. Mutta kehu ei tunu miltään, koska tuotteissani ei ole sydäntäni mukana, niinkuin piirustuksessa tai maalauksessa olisi. Käsityö on minulle vain leipätyö.
Olen nyt keski-ikäinen (olen hakenut vapautusta vanhenemisesta, mutta lupaa ei ole myönnetty, ellen suostu kuolemaan). Ujosti yrittelen taas alkaa piirrellä. Käsi on kuitenkin kovin kankea. Monta vuotta opettelu- ja harjoitteluaikaa on jäänyt väliin, tuhlattu leipätyöhön.
En mennyt opiskelemaan siksi, koska en uskonut pääseväni yliopistoon. Juuri tuo itseluottamuskysymys.
Toisaalta, kukapa estää opettelemasta itselleen leipätyön, ja sitten harrastamaan taidetta vapaa-aikanaan. Silläkin tavalla voi oppia. Kai?
Minä olisin halunnut tulla kuvittajaksi tai graafiseksi suunnittelijaksi. Onko se myöhäistä? En tiedä.
Mikään ei kai estä sinua pyrkimästä tavoitteeseesi! Epäröimällä et sinne ainakaan pääse. Elämänkulun arvaamattomuus on aina läsnä, on elettävä siitä huolimatta tätä hetkeä. Rohkeasti siis tulta päin! Ainahan kai voit palata tekemään entistä osaamaasi työtä tai tehdä sitä vain sen verran kuin välttämättä toimeentuloosi tarvitset jatko-opiskellessasi.
Kun tehdään taidetta ollaan aina tienhaarassa, muuten emme ole tekemässä taidetta. Aloita ihmeessä opiskelu jossain mielessä taiteen parissa. Jos et tule siitä leipää hankkimaan niin se tulee ainakin auttamaan sinua hyvin paljon jossain muussa luovassa tai vähemmän luovassa. Taiteilijana eläminen on tosi rankkaa nimenomaan rahallista arvoa elämään kaipaavalla, muutenhan se on hyvin vapauttavaa ja auttaa henkisten arvojen ylläpitämisessa. Taide on elämää ylläpitävä voima. Täytä rohkeasti maalaamattomat pinnat elämässäsi!
Voit kouluttautua hyvällä omallatunnolla johonkin muuhun ammattiin ja harrastaa taiteen tekemistä. Harrastusmutoisena voita kehittää ja kehittyä, käyt kursseja ja opit tekniikoita ja sinusta voi tätäkin kautta tulla oikea taiteilija. Voi olla että suhteessasi kuvan tekemiseen, olet ennellisempi kun se on sinulla harrastuksena eikä leipätyönä. Mikään ei estä sinua jatkossa muutamasta suhdettasasi harrastukseesi: voit jättää sen vähemmälle jos muut asiat alkavat vetää sinua puoleesi tai päinvastoin. Älä pakota itseäsi harrastukseesi jos tyhjä kangas ahdistaa tai mielessäsi ei synny tarpeelliseksi tuntemiasi inspiraatioita. On helppo ja vapauttavaa piirtää ja maalata kun se lähtee "sydämmestä". Jos ei tunnu siltä, niin älä ota paineita, laita välineet syrjään ja mielellesi vapaus askarrella muiden asioiden parissa. Mene ensin vaikka kävelylle, elä ja koe, siitä saattaa syntyä hyvällä onnella ajatuksia jotka ajavat sinut tarttumaan kynään tai pensseliin tai kirjoittamaan ajatuksistasi.
Vaikka unohtaisitkin maalamisen joksikin aikaa, ei sekään ole vaarallista, tärkeintä on sinun itsesi kasvu ihmisenä.