samoja pelkoja? vauvasta ollaan puhuttu melkein vuosi ja joulukuussa aloitettiin sitten yrittämään. vielä ei ole tärpännyt, luulin jo että olisi, mutta ei.
paljon ollaan puhuttu ja vauva on enemmän kuin tervetullut lisä meidän perheeseen.välillä kuitenkin alkaa pelottamaan kuinka sitä pärjätään. opiskelen itse vielä joten tuloja mulla on hieman yli 200e kuussa ja kaikki menee laskuihin. mies on kuitenkin vakivirassa. meillä on jo oma rivitalo kolmio vaikka hieman yli kakskymppisiä ollaan.
mutta kyllähän se alkaa pelottamaan kun aivan uuden ihmisen haluaa ja toivoo. vauva on kuitenkin niin pieni ja tarvitsee paljon tukea ja tietysti menojakin tulee. opiskelut pitäisit päättyä ensi syksynä, joten jos nyt tärppäis niin hyvin ois aikaa tutustua uuteen tulokkaaseen.
turhaahan tämä pelko on pärjäämisestä kun tietää, että kotijoukot on hyvänä turvana ja tähän asti on pärjätty ihan hyvin. välillä pitää vaan päästää ilmoille kun en vielä ole kavereille mitään vauvahaaveista puhunu, päätettiin jo ennen kuin alettiin yrittämään että kerrotaan kavereille vasta sitten kun kaikki on varmaa. täällä näkyy myös muita kuumeisia olevan niin tänne sitten viestiä :)
paljon ollaan puhuttu ja vauva on enemmän kuin tervetullut lisä meidän perheeseen.välillä kuitenkin alkaa pelottamaan kuinka sitä pärjätään. opiskelen itse vielä joten tuloja mulla on hieman yli 200e kuussa ja kaikki menee laskuihin. mies on kuitenkin vakivirassa. meillä on jo oma rivitalo kolmio vaikka hieman yli kakskymppisiä ollaan.
mutta kyllähän se alkaa pelottamaan kun aivan uuden ihmisen haluaa ja toivoo. vauva on kuitenkin niin pieni ja tarvitsee paljon tukea ja tietysti menojakin tulee. opiskelut pitäisit päättyä ensi syksynä, joten jos nyt tärppäis niin hyvin ois aikaa tutustua uuteen tulokkaaseen.
turhaahan tämä pelko on pärjäämisestä kun tietää, että kotijoukot on hyvänä turvana ja tähän asti on pärjätty ihan hyvin. välillä pitää vaan päästää ilmoille kun en vielä ole kavereille mitään vauvahaaveista puhunu, päätettiin jo ennen kuin alettiin yrittämään että kerrotaan kavereille vasta sitten kun kaikki on varmaa. täällä näkyy myös muita kuumeisia olevan niin tänne sitten viestiä :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä vähän sama tilanne.. alotettiin yrittään lokakuussa ja nyt tärppäsi. nyt rv 6 :D mekin ollaan mieheni kanssa 21 ja 23 vuotiaat. Minä opiskelen vielä toista ammattia itselleni ja opiskelut loppuu jouluna 2009 joten joutuu jotenkin sen lopun järjestämään... Miehellä vaki työpaikka ja tulot joten sillä yrittää jotenkin pärjätä. mutta jos sen vauvan haluaa niin ei pidä ajatella rahaa... se joka ajattelee sitä todella niin pitää mennä ensin töihin ja sitten vasta hankkia... eihän se lopullista ole se pienellä rahalla eläminen... kyllä sitä aina jotenkin pärjää ja kyllä meillä vanhemmat ainakin aina auttaa kun tarvii. Mites teillä? tsemppä yritykselle!!!
kyllähän sitä pärjätään. tiedän jo että molempien perheet auttaa jos on tarve. eikä meillä mikään hätä ole, mutta kyllähän se pistää miettimään kun ei kuitenkaan tyhjän päälle halua. eikä meidän tilanne niin ole. kyllähän sitä vauvoja on pienimmilläki tuloilla elätetty. eiköhän se ole asenteesta kiinni ja siitä että oikeasti haluaa niin asiat järjestyy aina. meillä ei tosiaan vielä ole tärpännyt ja voi olla ettei ennen huhtikuuta tärppääkään kun mies on koulutuksessa kaks kuukautta etelä suomessa eikä käy kotona paljoa :(
ehkä sitä enemmän kauhistelee ajatusta äitinä. on niin tottunuolemaan veilä "lapsi" itse ja sitten onkin oma lapsi. toisaalta ei malta odottaa kun on äiti.
mutta onnea teille ja nauttikaa ihanasta odotus ajasta ja aivan ihanasta vauvasta kun se saapuu!! tosi ihana asia. ja kiitos kun vastasit, kiva purkaa ajatuksia välillä tuntemattomille :)
Moikkis! Meillä kanssa, on vähän samanmoinen tilanne, mä olen 22, ja mieheni on 23(kohta 24), mä valmistun nyt keväällä koulusta, miehelläni jatkuvat opinnot vielä vuoden. Olen lopettanut pillerit joulukuussa, ja tosiaan vielä ei ole tärpännyt. Johtuu varmaan siitäkin, että mulla on ihan kauhee stressi päällä...ehkä tässä kohta tärppää, toivon ainakin niin. Mä huomaan aattelevani samoja juttuja, taloutta yms. Mutta sitten taas, kun en tiiä, koska mä oikeen saan vaavin, niin mä kerkeen tässä olemaan töissäkin aika pitkään, jaah...jne. Enemmän minua ahdistaa, jos en äippäloman jälkeen saakkaan töitä, mutta hmm..on varmaan aika epätodennäköistä, koska valmistun ammattiin, jossa varmasti on töitä..mutta kumminkin mietityttää. Niin ja sitten mä pelkään, että jospa mä en osakkaan olla äiti...varmaan aika normaaleja pelkoja, mutta kumminkin...aina välillä kalvaa mieltä!
Tsemppiä kaikille.
ikää minulla 22 ja miehellä 24. Mies töissä, minä valmistun nyt keväällä. Lasta yritetty kohta vuosi,tuloksetta :( kyllähän se välillä iskee sellanen olo että miten sitä pärjää jos ja kun tärppää. Mutta enemmän pelkään sitä henkistä jaksamista kun rahojen riittämistä. Lapsista en tiedä vielä juuri mitään, ei ole ollut pienempiä sisaria eikä muitakaan lapsia liittynyt elämääni koskaan. miten osaamme huolehtia siitä??
Noh,kyllä tässä vaiheessa taitaa se huoli olla enemmän että mitä jos sitä vaavia ei tulekkaan? Mut ei me lannistuta :) jatketaan yrittämistä, mut muistetaan että se vauva ei ole ainut asia maailmassa mihin kannattaa keskittyä, vaan omasta hyvinvoinnistakin on huolehdittava.
Kyllä sitä pärjää jos oikeesti vaan haluaa! Meilläkin vaan mies on töissä ja nuoria ollaan... minä 21 ja mies 26. Ostettiin talo viime kesänä ja siltikin pärjätään vaikka lainan lyhennys vie yli 1000 euroa kuussa. Mullakin on vielä koulu kesken mutta kyllä sellaiset asiat hoituu ajallaan. perhe on mulle kaikki kaikessa ja päivääkään en pois vaihtais, vaikka tiukilla ollaankin! Rakkaus on rahaa tärkeenpää!!!!!