Eli haluisin kuulla hyviä ja huonoja kokemuksia näistä viikko-viikko tapaamisista/asumisesta! Ja ihan mielipiteitä muilta äideiltä ja isiltä!
Minulla on kohta 3-vuotias poika, jonka isä ilmoitti että kun poika täyttää 3, niin aletaan pitää viikko vuorotellen. Ite olin aika järkyttynyt! Minusta ton ikäsellä pitää olla yksi selkeä koti. Täl hetkel tapaamiset joka toinen viikonloppu ja 2 kertaa viikolla muutama tunti kerrallaan...
Minulla on myös 6-vuotias tyttö (jol eri isä), eli sisarukset joutuisivat eroon toisistaan. Ovat tosi läheisiä ja kiintyneitä toisiinsa. Leikitkin yhdessä sujuvat.
Itse olen niin vakaasti sitä mieltä, et tuon ikäinen tarvitsee yhden kiinteän kodin, että olen valmis vaihtamaan isän lähivanhemmaksi jos sossusta määrätään viikot vuorotellen.
Ja tiedän etten jaksa poikaa kokonaista viikkoa hoitaa sen jälkeen kun isällään ollut viikon. Meillä on niin erilaiset kasvatusperiaatteet. Isän antaa pojan syödä vaikka iltapalaksi keksipaketin (selitys: koska poika halusi).Ja antaa kaikenperiksi... Pojan ei tarvitse tehdä mitään vaan isä palvelee häntä... Minä en jaksa sitten sitä huutoa ja taistelua kun täälä ei saakkaan heitellä tavaroita ja sotkea jne.
Minulla on kohta 3-vuotias poika, jonka isä ilmoitti että kun poika täyttää 3, niin aletaan pitää viikko vuorotellen. Ite olin aika järkyttynyt! Minusta ton ikäsellä pitää olla yksi selkeä koti. Täl hetkel tapaamiset joka toinen viikonloppu ja 2 kertaa viikolla muutama tunti kerrallaan...
Minulla on myös 6-vuotias tyttö (jol eri isä), eli sisarukset joutuisivat eroon toisistaan. Ovat tosi läheisiä ja kiintyneitä toisiinsa. Leikitkin yhdessä sujuvat.
Itse olen niin vakaasti sitä mieltä, et tuon ikäinen tarvitsee yhden kiinteän kodin, että olen valmis vaihtamaan isän lähivanhemmaksi jos sossusta määrätään viikot vuorotellen.
Ja tiedän etten jaksa poikaa kokonaista viikkoa hoitaa sen jälkeen kun isällään ollut viikon. Meillä on niin erilaiset kasvatusperiaatteet. Isän antaa pojan syödä vaikka iltapalaksi keksipaketin (selitys: koska poika halusi).Ja antaa kaikenperiksi... Pojan ei tarvitse tehdä mitään vaan isä palvelee häntä... Minä en jaksa sitten sitä huutoa ja taistelua kun täälä ei saakkaan heitellä tavaroita ja sotkea jne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joten älä turhia murehdi, ei mene läpi.
Lapsesi erotettaisiin turhaan vielä sisaruksestaankin. Ei ole lapsen edun mukaista, eikä hyväksi hänen kehitykselleen.
Viikko-viikko systeemi voi toimia vain ja ainoastaan sellaisten vanhempien kanssa, joilla kodin säännöt ja rutiinit ovat riittävän yhdenmukaiset. Eli kertomasi ei puolla sitäkään. Lisäksi lapsi on niin nuori, että tuohon ajatukseen olisi parempi palata aikaisintaan lapsen iän nelinkertaistuessa nykyisestään.
Etenkin kun tässä on niin paljon kaikkea muuta mikä menisi niin hankalaksi. Miehellä ei ole vakituista työtä, nyt lapset ovat vuorotyöläisten päiväkodissa. Siis mulla on vuorotyötä 3-4 päivää viikossa. Poika siis joutuisi vaihtamaan päiväkotia, nyt mies on normi työssä (5pvää viikossa), mutta työ paikan vaihtuessa voi olla taas vuorotyötä. Itselläni on viikolla normaalisti 3-4 vapaata peräkkäin... Ja viikonloput töitä, jolloin lapset ovat joko iseillään tai tarhassa. Joka viikonloppu mies tuskin haluaisi poikaa pitää, ei pääsis ollenkaan baareihin ym.
Meillä lapset aloittivat sanotaanko kahden kohdin asumisjärjestelyn kun nuorempi oli 3 v ja vanhempi eskarissa eli 6 v eikä päivääkään sitä meillä olla kaduttu. En voi puhua vuoroviikkosysteemistä, koska ex-mieheni on vuorotyössä, joten asumisjärjestelyt oli tehtävä vuorokalenterin mukaan. Pitkät vapaat ja esim. aamutuurit oli lapset isällä ja tietysti isäkin tarvii joskus sitä viikonloppuvp:tä, niin silloin lapset oli minulla, mutta saattoivat sitten yötuurin aikaan päivän olla isällä tasoitukseksi. Mitään ongelmia ei koskaan ollut ja lapset kasvoivat normaaleissa kotiympyröissä tutustuen oikeasti isäänsä. Itse näen, että vieraillessa joka toinenviikonloppu toisen vanhemman luona, tulee etävanhemman lellittyä lasta, eikä raskita kieltää, rajat unohtuu, kun yritetään hyvitellä lapselle poissaoloa siitä arjesta. (kuten näyttää teilläkin jo vähän sitä olevan esim. keksinsyönnin parissa) vähän niinkuin isovanhemmat lellivät lapsenlapsia, kun saavat ne vieraaksi tai yökylään.
Nyt lapseni ovat 14 ja 11 v ja vastikää poikien kanssa asiasta juteltiin, että mitä jos alunperin oiski ollut erillaien systeemi ja oisitta ollutkin vain joka toinenvkoloppu jommalla kummalla. Varsinkin vanhempi poika piti sitä aivan idioottimaisena järjestelynä ja kiitti minua, että onneksi te että sopineet sillälailla. Meillä lapsilla on siis kaksi kotia, tavaroita ei ole tarvinnut roudata, kun kummassakin kotona on omat tavarat, kaverit on samoja niin koulussa kuin harrastaessa. Läheiset välit molempiin, koulu menee hyvin eikä rahasta tarvi riidellä.
En keksi syitä mikä tässä systeemissä on vialla, jos molemmat vanhemmat ovat aikuisia, vastuunkantavia vanhempia??
"erottaa" niin selkeästi toisiina kiintyneet sisarukset jotka viimeiset lähes 3-vuotta (nuoremman syntyästä lähtien) ovat viettäneet yhdessä ja asuneet tässä samassa kodissa. Näkeehän isä nyt poikaansa 2-4 kertaa viikossa...
..kyllä mitä tarkoitat, mutta nythän tilanne on se että ollaan "erotettu" lapsi isästä.
Meillä on perheessämme myös tytär (nykyiselle miehelleni) joka on se silmäterä. Vanhempi oli kymmenen ja nuorempi poika 6 v, kun tytär syntyi. Poikamme pitävät tytärtämme ihan täytenä siskona ja silti ovat hänestä erossa puolet ajasta, mutta silti se isä on tärkein. Hän on se tuki ja turva, se kallio johon luotetaan vaikean paikan tullen ja jolle kerrotaan myös ilot. Pienenä leikkivät paljon siskon kanssa ja yhä edelleen puistossa käyvät tai muuten hänen kanssa touhuavat. Sisko on ja pysyy tärkeänä.
Veljesten suhde toisiinsa: Ikäero on nyt tällähetkellä sellainen veljesten välillä (vaikka ei ole kuin se 3 v) että eivät enään yhdessä leiki. Murkulle on tullut tärkeäksi omat kaverit, eikä se "lapsellinen pentu" (hänen sanoja lainaten) enään ole kaveri..no odottelen että ikää karttuu lisää ja pentu muuttuu taas veljeksi;) Mutta silti, isä on isä ja sen kans on mahtava rempata mopoa ja puhua tyttöistä. He juttelevat tällä hetkellä "miesten juttuja" ja äidin ei kannata niihin sotkeutua. Pikkuveli taas tekee omia juttuja isänsä kanssa: pelaa, luistelee ja tekee kaikkea muuta kivaa.
Isä-lapsi suhteen tärkeyden, itse olin vain joka toisen viikonlopun isäni luona kun vanhempani erosivat... Mutta tämä 3-vuotias tuntuu vielä niin pieneltä. Haluaisin hänet pitää siskonsa luona ja kotonaan vielä pari vuotta. Varsinkin kun nyt itselläni niin hyvä tilanne, että voin olla 3-4 päivää viikossa kotona lasten kanssa... Meillä onneks molempien isät haluavat ja voivat tavata lapsiaan useammin, kuin vain sen jokatoisen viikonlopun... Ja väleissä ollaan.
Meillä on pojan isän kanssa vaan niin erilainen maailmankatsomus ja tärkeysjärjestys elämässä. Molemmat kyllä laitamme lapsen edun ensin. Siitä on vaan erimielisyyksiä mikä on se lapsen etu. En myöskään hyväksy hänen ystäviään. Nyt hän on luvannut, ettei kaverit käy sielä kun poika on hänel, mut entäs sit jos poika sielä viikon? Eksäni liikkuu jossain pilven polttelijoiden porukassa (mut ei itse käytä mitään...) Näistä asioista riideltiin jo rajusti kun tulin raskaaksi.
Vaikka täältä..ei rajoitu yhteen!
Eli Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta-kirjasto-julkaisut-elektroninen versio-Hannariikka Linnavuori-Hyvä suhde vanhenpiin on tärkeää vuoroasuville lapsille
Eli tohtorinväitöskirja jossa paljon asiaa: haastatteluja jne.jne.
Kertoo paljon enemmän kuin täällä keskustelut!